Lek Gott

25.6.2015

Schleswig

Aamu alkoi siis nopealla kierroksella Schleswigissä. olisi voinut olla pidempikin kierros, mutta emme sieltä oikein mitään löytäneet. Ennen keskustaa olisi ollut joku "linna" eli hieman uudempi todella iso kartano. Ajoimme kuitenkin keskustaan jossa ei tuntunut olevan mitään erityistä nähtävää.

Leirintäalue jossa olimme yötä oli tavallaan ihan sympaattinen ja hyvällä säällä olisi pääsyt uimaankin, mutta nyt kelit eivät sitä sallineet. Lapsillekin oli leikkipaikka ja ihan hyväkin sellainen ja muita lapsiakin oli liikkeellä, toisin kuin aikaisemmin tällä reissulla. Aika hiljaista on ollut.

Karavaanarit

Aika vähän näkyi muuten asuntoautoja ja vaunuja Puolassa. Ei niin hirveän isoja määriä myöskään baltiassa. Saksassa on alkanut vähän yleistyä ja tuohon Tanskan rajaa lähestyessä niiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Nyt alkaa tulla vastaan samalla frekvenssillä kuin Suomessa. Muistelisin että välillä Kaunas ja Warsova näimme yollä yhden Hymerin joka ajoi ohi kun pyrimme Via Balticalle ja vähän ennen Varsovaa motarilla meidät ohitti asuntovaunu. Leirintäalueilla noita on jonkin verran ollut mutta siis liikenteessä olemme nähneet todella vähän tuolla päin, Nyt viimeisenä kahtena päivänä sitten niin paljon kuin olin odottanut.

Billund

Schleswigin jälkeen otimme kurssin kohti Legolandia. Matka sujui hyvin ja Tiestö on koko ajan vain parantunut. Tanskassa tuntui teidäen kunto olevan jopa Saksaa parempi ainakin kun vertaa pienempitä teitä.

Legoland

Majoittauduimme Legoland Holiday Villageen ihan Legolandin kupeeseen. Ja leirintäalueelta saimme myös liput. Vähän jäi epäselväksi mitä mikäkin maksoi mutta kokonaislasku oli ihan huomattava. Hieman päälle 1000 Kruunua. Olisikohan ollut 1080? Tämä sisälsi siiskolme kappaletta kahden päivän Legoland lippuja ja yhden yön asuntoautolla alueella. Itse alue on ehkä näin lapsiperheelle paras tähän mennessä. Jo ilman Legolandia. Tekemistä tenaville olisi täälläkin. Ja varmasti fiilistä auttoi että sää oli ihan siedettävä, joskin hieman vilpoinen. Ainakaan ei siis satanut.

Legolandissa kävimme jo tuossa iltapäivästä ja ensimmäisen päivän liput menivät vähän enemmänkin ympärille katseluun. Katselimme siis niitä miniatyyrikaupunkeja aluksi johon kului aikalailla aikaa. Ja sitten hieman yllätyksenä, kun itse huvipuisto meni kiinni kasilta, niin kaikki laitteet menivätkin kiinni jo kuudelta. Sen jälkeen ei ollut enää oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin katsella niitä Legorakennelmia uudestaan ja käydä Lego-kaupassa.

Edellisen kerran kun kävin täällä taisin olla hivenen päälle kymmenen. Olisikohan ollut vuosi 1989? Vanhemmat voivat kommentoida. Jos oli niin silloin olisi autoni ollut myös aivan uusi. Nyt on ikää hieman enemmän. Silloin ostin lomarahoillani Legokaupasta poliisiauton, jossa oli vilkkuvat valot, jotka toimivat patterilla. Oli hieno.

Syömisestä varoiteltiin etukäteen että on kallista ja niin vaikutti olevan. Buffet olisi maksanut 199 kruunua per nuppi aikuiselta ja lapsilta puolet siitä. Eli kolmisen kymmentä euroa ja tämä ei vielä sisältänyt juomia. Huomenna siis uudestaan eväät mukaan ja kuulemma on myös mahdollista pyytää leima, jolla pääsisi käymään autolla, eli voisimme käydä laittamassa ruoat välissä tulille ja syödä ja sitten jatkaa seikkailua. Saa nähdä mikä on strategia huomenna.

Stena Line

Paluumatkaa olin ajatellut tehdä Stena Linella Grennaasta Varbergiin, mutta hinnat olivat jo aika kovat päivälaivalla. Yölaivalla olisi ollut halvempaa kuin ajella siltoja pitkin, mutta lastena kanssa 23:50-4:45 reissu ei oikein innosta. Voisi harkita jos saisi viettää ajan omassa autossa. En ole kyllä tähän vielä perehtynyt. Silloinhan tuon ajan voisi helposti käyttää nukkumiseen asuntoautossa. Epäilen kuitenkin että se ei turvallisuussyistä olisi sallittua. Eli näyttää että tulemme kohtuullisen kalliita siltoja pitkin ja hieman pidempää reittiä.

Monta Pitkää Kylmää Lyypekissä.

24.6.2015

Aamu McCafee

Aamu alkoi siis huoltoaseman pihalta ja veeseessäkäynti maksoi seitsemänkymmentä senttiä. Tästä summasta sai kuitenkin 50 Senttiä alennuksena jos osti jotain McDonaldsista, sen kahvilassta, McCafee, vai miten kirjoitetaankaan tai tuosta Shelliltä. ostin Latte Machiaton. Ihan ok, mutta ei mitenkään kummoinen. Laitoin kaksi sokeria.

Lübeck

Lyypekissä laitoimme auton parkkiin ja jatkoimme kävelleen. Kiertelymme tänään alkoi aamupalalla jossain leipomossa, josta jatkoimme jollekin kävelykadulle. 

Ka-Tsau

Ai niin. Kävimmehän men Luterilaisessa tuomiokirkossa katsastamassa ohimennen, olisiko siellä jotain nähtävää. Ei tuo nyt mitenkään tajunnan räjäyttävä paikka ollut, suurin osa ajasta meni jännittäessä Gabrielin tapaillessa Salama McQueniin Ka-tsauta, että mitenköhän kirkossa mahtaa kaikua, jos poika keksii kokeilla koko palkeilla. Kohtuullisella volumella kuitenkin päästin ulos asti vaikka välillä kyllä tuli jo siinä rajoilla. Kaikua alkoi jo erottua ja ajattelin, josko poika siitä innostuisi. Hyvä näin. 

Jyrkkä mopo, Kusetsä mun kengille hei?

Parkkipaikalla oli melkoinen urean haju ja ihmettelin mistä moinen. Sitten huomasin kun naapurista lähti semmoinen vanha saksalainen pappa Hymer Camp, jollain. Sellainen todella lyhyenläntä asuntoauto, että se oli mitä ilmeisesti valuttanut septitankkinsa sisällön siihen parkkikselle, josta se valui meidän auton alitse. Hajusta ei ainakaan voinut oikein erehtyä. Otsikon mukaista videoa Akista ja Turosta en nyt tähän hätään löytänyt Youtubesta. Saa vinkata. Toki voi olla että aika on kullannut muistot ja että sanat meni jotenkin erillailla. Jotenkin se meni niin että pojilla oli kaljaa muovikasseissa ja Turolla oli hajonnut pullo ja mukana ollut tyttö lausui nuo sanat. Tai saattoi se olla Akikin.

Käteinen

Tässä suhteessa Saksa on yllättävänkin takapajuinen maa. Tämän asian muistin vasta taas täällä ollessani. Kortit eivät käy läheskään joka paikassa. Ei käynyt eilen edes Lidlissä. Silloin muistin, että eipä käynyt aluksi Suomessakaan. Siinä asiasssa vaan joutuivat taipumaan Suomalaisten kuluttajien edessä, kun käteinen ei kuitenkaan Suomessa ole mitenkään erityisessä huudossa.

Synkkää

Taas on synkkää ilmaa. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa kaipaamaan edes saunaa, että voisi sen turvin käydä vaikka pulahtamassa. En antanut sateen kuitenkaan haitata, kun kerrankin olimme ajoissa leirintäalueella vaan kaivoin grillin esiin ja grillasin Puolasta (Makrosta ks. aiemmat tekstit) ostamamme Naudan(kai enhän minä teksteistä mitään tajunnut) pihvit.

Strawberry Fields Forever

23.6.2015

Stralsund

Ehkä hieman hätiköin eilisessä leirintäalueen arvostelussa. Oikeastaan vikaa paikassa oli vain ahtaus, ärtynyt paikannäyttäjä ja ilmeisesti sitten vakipaikkalaiset, joiden asuntovaunuista osasta kasvoi melkoisestikin sammalta. Itse paikan veeseetilat olivat oikeinkin siistit ja säntilliset Saksalaiseen tapaan.

Aamupalan jälkeen piipahdimme taas muutaman tunnin kierroksen paikallisessa kaupungissa. Siis kun oltiin löydetty autolle  sopiva parkkipaikka ja kävelty Stralsundin vanhaan kaupunkiin. Kaupunki oli varsin mukava kokonaisuus. Torilla söimme Pommerilaiset savumakkarat, mitä nyt ovatkaan ja sen lisäksi kiertelimme putiikeissa. Ostin kolme paketillista kardiologista asperiinia koska oli noin kolmasosan Suomen hinnoista. Matkalla tajusin, että olisi pitänyt ottaa neljä. Sillä olisi selvinnyt ensi kesään asti, jolloin voisi tehdä uuden Asperiininhakureissun.

Wismar

Wismarin kaupungissa kävimme pyörimässä illalla kun kaikki paikat oli jo kiinni. No keskustorilta löytyi meillekin sopiva parkkipaikka siihen aikaan. Kaupunki oli varsin hieno ja siisti. Talot olivat mukavan vanhan näköisiä, mutta silti kaikin puolin hyvässä kunnossa. Ihmisiä ei ollut juuri nimeksikään. Muutama ruokaravintola oli kyllä auki.

Karls Erlebnis Dorf

Syy miksi Wismariin ehdittiin niinkin myöhään oli oikeastaan varsin onnekas sattuma. Iltapäivän auringossa ajelimme kohti Wismaria, kun tien oikealla puolella havaitsin että osittain pellosta tehty parkkipaikkakin oli tupaten täynnä varsinaisen parkkipaikan lisäksi. Homer Simpsonia mukaillen, "jos jono on noin pitkä niin pakkohan siellä on jotain hyvää olla." Homer jonotti "valituksia" ständille, mutta meitä kyllä onnisti. Paikka toi etäisesti mieleen Keskisen tavaratalon, paitsi että kaikki tuotteet liittyivät mansikoihin. Ei nyt ihan, mutta ei kovin kaukanakaan. Tuskin on montakaan ideaa mihin mansikkaa voisi käyttää jota tuolta ei olisi saanut. Paikka oli oletettavasti ainakin saanut alkunsa johonkin latoon rakennetusta myymälästä ja lajennus oli tehty samaa tapaa kunnioittaen. Paikka oli vaan aika isoksi kasvanut.

Lisäksi paikassa oli otettu perheen pienimmät hyvin huomioon ja mukulat viihtyivätkin merirosvoaiheisessa leikkipaikassa, jossa oli samoja komponennteja kuin Hop Lopeissa Suomessa.

Isoimman "Hallin kaikki seinät oli täynnä jonkin sortin vaaseja. Siis lattiasta varmasti reilusti yli kymmenmetriseen kattoon(Tämä arvio siis koska lasten leikkipaikkakin oli jo monen metrin korkeudessa "lavalla" ja siellä oli vielä tuo korkeahko leikkihäkkyrä).

Kaikilla oli siis kivaa ja parastahan tällaisissa yllätyksissä on että niitä ei odota. Silloin kaikki on uutta ja hienoa. Joka tapauksessa ilman muuta matkamme kohokohtia. Ja parkkipaikalle kääntymiseen johtanut hetken mielijohdehätäjarrutus taas yksi niistä hyvistä päätöksistä. Tosin kun paikasta ei tiennyt, niin eipä olisi osannut kaivata jos ohi olisi ajanut. Mutta todellakin yksi niistä syistä, miksi matkailu ja seikkailu tuntemattomissa paikoissa on siistiä.

Autobahn

Illaksi emme kerinneet ihan Lyypekkiin, vaan olemme parikymmentä kilometriä eteläpuolella A20 Autobahnin varrella olevan McDonaldsin/Shellin parkkipaikalla. Paikka on varsin siisti ja ihan turvallisen oloinen ja käsittääkseni tässä saa nukkua jos niin huvittaa. Rakennuksessa on vessat ja jopa suihkut ja tosiaan nuo kaksi mainittua monikansallista ketjua. Lisäksi on leikkipaikka lapsille sisällä ja ulkona. Joskus on toki tullut nukuttua paremmin vatupassissa, mutta onpa sitä joskus Törnävän rantatörmäillä Provinssirockissa nukuttu paljon jyrkemmässäkin kulmassa, joten eiköhän se uni tässäkin tule.

Lek Gott

Aamulla sitten pika-pikaa Lyypekkiin. Kilometrejä Legolandiin on enää se kolmisensataa, joten tuo on ihan mahdollinen päivämatka, mutta katsotaan nyt miten paljon vielä tulee Saksan puolella kierreltyä ja kaarreltua ja katseltua paikkoja. Billundiin ajattelin, että voisi suunnata illaksi/yöksi ja ottaa unet ja aamusta Legolandiin ja sitten ehkä vielä toinen yö siihen päälle paikan päällä. Seuraavana päivänä sitten suunta johonkin seuraavaan kohteeseen.

Szczesny

21.6.2015

Harmaahaikarat

Pidemmälle tultua vaikuttaisi että haikarat ovat kasvaneet kokoa, ja väri muuttunut likaisen harmaaksi puhtaan valkoisesta. Joku ornitologi voisi vaikka kertoa, onko kyseessä harmaahaikara, niinkuin voisi värityksestä joku veikata. Haikaroiden määrä on myös huomattavasti vähemmän kuin Latviassa ja Liettuassa. Nyt näkyy vain yksittäisiä lintuja siellä täällä.

Lisäksi näin matkalla kaksin kappalein jotain isohkoja petolintuja. Oma veikkaukseni olisi jokin isohko pöllö. Tämä siis liikkuvasta autosta, muutaman sekunnin havainnolla jonkinmoisen matkan päästä.

Kohti Saksaa

Tänään ajeltiin taas sellainen kolmisen sataa kilometriä Torunista szczeciniin, joka on ilmeisesti nimetty joskus aikoinaan tulevan maajoukkuemaalivahdin mukaan. Kaupunki sijaitsee siis ihan Saksan rajan tuntumassa, joten tämä lienee viimeinen etappi Puolaa näillä näkymin. Varmuutta ei vielä ole kuinka pitkä tästä visiitistä tulee. Leirintäalueena on Marina Camping tai jotain sinnepäin. Hintaa yölle luvattiin 75 zlotia. Kaksi yötä leirintäalueella Torunissa kustansi lopulta 116 zlotia, eli hieman vajaa kolmekymmentä €uroa. Oli todellakin sen arvoinen ja kaikin puolin tämän matkan onnistuneimpia kokemuksia tähän mennessä. Tämä kämppäri sijatsee siis satamassa ja yhteydessä on jokin pienvenesatama. Tunnelma on hyvä, vaikka porukkaa onkin paljon. Jokin tango-pumppu soittelee tapahtumateltassa, joka luo kivan tunnelman. Kaiken kaikkiaan todella siisti tämäkin paikka verrattuna pariin aikaisempaan leirintäalueeseen.

Tasaraha

Tuli täyteen ensimmäinen tasakymmentuhantinen meidän käytössä.

Makro

Kävimme jossain suurehkossa ostoshallissa. hieman jäi kielimuurin takia epäselvälksi mikä oli ongelma, mutta joteenkin epäilen että kyseessä oli jonkinlainen tukku tai jotain, vaikka sieltä tavalliset ihmiset tavaroita hakikin. Kassalla kyseli ensin tuota Makro-korttia ilmeisesti yritin tarjota visaa, mutta ei käynyt. Sitten tuskastuneena täti soitti puhelun jonnekin ja näpytteli jonkin kortin numeron, että saivat ostokset laskutettua. Kokemus tämäkin ja samapa tuo, kun lopputulos oli Suomalaisittain katsottuna kuitenkin halpa ja tavarat saatiin mukaan. En tiedä olisiko saanut halvemmalla jos olisimme tuon Makrokortin omistaneet.

Tuolit

Ostimme myös aikuisille nyt tuollaiset kokoontaitettavat tuolit. Paikallisesta Jyskistä hintaan 60 zlotia, eli noin viisitoista €uroa kahdelle kappaleelle. Nyt on kaksi aikuisten tuolia, kaksi krokotiilituolia lapsille ja Isoisän matkapöytä. Kyllä näillä kelpaa.

Torun

20.6.2015

Juhannuspäivä

Juhannuspäivän aloitimme ilmoittamalla leirintäalueella, että jäädäänkin nyt ainakin kahdeksi yöksi. Paikka on siis ihan mukava. Varmaan enemmän reissanneet tietävät paremmistakin, mutta ei tässä mitään erikoista valittamista ole. Ja lisäksi kun tuo itse kaupunki kiinostaa, niin miksikäs ei.

Nikolaeus Kopernikus

Ja mikäs kiinnostaessa. Kaupungin vanha osa on säilynyt käsitääkseni jostain keskiajalta, joskin ihan alkuperäinen linna on jossain määrin tuhottu paikallisten jonkun kapinan seurauksena joskus 1500 luvulla. Kaupunki on Kopernikuksen syntymäkaupunki. Tai ainakin se on asunut täällä. Kävimme Koperniuksen talossa ja keskustassa oli miehen patsas.

Hyviä päätöksiä

Eilinen päätös poistua motarilta ja suunnata Berlinin suunan sijaan tänne päi oli tähän astisista matkustuspäätöksistä paras. Kaupunki oli varsin mukava ja nähtävää olisi vielä ainakin toiseksi päiväksi pelkästään tuossa vanhassa kaupungissa. Muu osuus ei nyt ehkä sitten erityisemmin kiinosta, vaikka ihan mukavaa sekin voi olla. Keskustassa on jonkin asteinen autottomuus, vaikka parkissa jotain autoja olikin. Yhtään ajavaa autoa keskustassa en tainnut koko päivän aikana nähnyt, mikä on kahden karkailevan lapsen kanssa  pelkkää plussaa. Kaupungissa oli lukematon määrä kahviloita ja ravintoloita, joiden tasosta en osaa sanoa, kuin siltä osalta kuin tuli kokeiltua, eikä valittamista ole. Hintatasokin on Suomalaisen mielestä varsin huokea. Söimme porukalla ison tonnikala salami-Pizzan ja kaksi limua ja kaksi mehua ja hinta tälle oli jotakuinkin kymmenen euroa. Pizzan pohja varsinkin oli vielä erinomainen ja paikka varsin viihtyisä, ainakin terassilla ja se mitä ovesta sisään kurkistin.

Tämä paikka todellakin parasni kuvaani Puolasta. Ja juuri tällaisten kaupunkien näkeminen on se syy miksi näille matkoille on kiva lähteä. Planetaarioon ei saatu Lucasin kanssa lippuja ja jäljellä olevat esitykset oli sitä paitsi vain Puolaksi.

Pojille ostettiin torilta miekat ja huotrat ja Lucas on ainakin varsin innokas ritari.

Ensimmäinen päivä paikallaan

Tämä oli siis reissun ensimmäinen päivä kun autoa ei ole edes liikutettu. Auto on seisonut kuin tatti ja sinänsä koko päivän aivan tyhjän panttina, kun olemme itse kävelleet kaupungilla. No aikansa kutakin ja vaikka täälläkin ehkä löytyisi ainakin yhdeksi päiväksi nähtävää matka taitaa jatkua huomenissa kohti pohjoista Saksaa. Tai eihän sitä koskaan tiedä.

Vesipumppu

Vesiä emme ole saaneet tähän asti toimimaan. Tänään oli ensimmäinen päivä kun todella pääsin perehtymään asiaan. Aikaisemmin olin kokeillut vain tuota pumppua ja todennut että vettä ei tule. Laitoin kysymystä Karavaanari.org sivustolle,  josko jossain olisi jokin pääventtiili mikä pitää avata. Vinkkiä tuli seurata putkia. Tämän tein ja totesin etten löydä mitään. Huomasin että pumppu laukaisee vähän ajan käytön jälkeen sulakkeen. Avasimme kaikki poistoventtiilit ja sitten pumppu käyntiin. Yhtäkkiä käyntiääni muuttui. Kokeilin laittaa tämän jälkeen poistoventtiilit kiinni ja pumpun käyntiin, niin todellakin vettä alkoi tulla hanoista. Hienoa. Nyt on vedetkin. Jos sitä kohta uskaltautuisi kokeilemaan vielä tuota WC:täkin. 

Changes

19.6.2015

Varsova

Aamulla heräsimme siis leirintäalueelta Varsovassa. Ilta oli oikeastaan ensimmäinen kesäinen yö, mitä on omalle kohdalle tänä kesänä sattunut. Sellainen mukavan lämmin ilta siis, jossa pärjää niin myöhään sortseilla ja teepaidalla, kuin suinkin huvittaa. Aina aikaisemmin on ollut kylmä, tuullut, satanut tai kaikkia näitä yhtäaikaa. Kävimme tekemässä pienen iltakävelyn edellisiltana lasten kanssa ennen nukkumaanmenoa leirintäalueen ympäristössä. Eipä tuossa paljon vielä nähtävää ollut, mutta ihan kiva pitkän ajopäivän jälkeen.

Silja-Line

Aamulla pohdimme sitten jatkosuunnitelmia ja aloitimme sillä, että vihdoinkin löimme lukkoon paluusuunitelman. Eli tulemme Ruotsin läpi. Pitääkin laittaa viestiä ruotsin sukulaisille, että ollaan ajamassa läpi nyt ainakin. Suunitelmissa on myös ainakin säiden salliessa viedä pojat Legolandiin ja Skara Sommarlandiin. Näistä ehkä tuo Sommarland on vielä enemmän säiden armoilla, kun siitä sen verran iso osa on tuota vesipuistossa polskimista.

Siljalla siis tullaan takaisin, koska Viikkarissa oli tämän kokoisilla autoilla tilat myyty. Hintaa kertyi autolle, kahdelle aiukuiselle ja kahdelle 0-5 v lapselle 146 €uroa sisältäen halvimman luokan hytin. Kyseessä siis päivälaiva. Lähtö on 7.10 aamulla ja lähtöselvityksessä oltava 6.10. Tämä tarkoittaa jonkinasteista yöpymistä satamassa. Vielä on epäselvää tullaanko paikalle yöllä niin että pojat vaan nostetaan nukkuvina penkeistä sänkyyn, vai tullaanko jo illalla ja syödään iltapalat siinä parkissa ja painutaan pehkuihin ja herätään aamulla jonosta. 

Oi niitä aikoja....

Kerran aikaisemmin tämä on tullut tehtyä, tosin silloin taisin nukkua itse Kleinbussin lattialla, Samulin ja Tukkisen nukkuessa penkeillä ja Markus taisi nukkua asfaltilla auton vieressä. Lopulta aamulla Kleinbus työnnettiin laivaan. Näätänen pakeni paikalta jo edellisen iltana yölaivalla.

Everstin kanat

Matkaa posotettiin sitten suunitelman selvittyä, että menemme kohti Berliiniä pitkin A2 moottoritietä Lodzin ohi. Pysähdyimme syömään KFC:ssä osittain nettiyhteyden perässä. Allekirjoittaneen piti saada laitettua yksi työhakemus bittiavaruuteen. Moottoritiellä ajaminen oli rennompaa, kuin tuolla Via Balticalla tai sen kiertoreitillä. Vaikka Moottoritiellä ohi pamautteleekin, milloin mitäkin autoja melkoisella vauhdilla on tuo rentouttavampaa, kuin noilla kaksisuuntaisilla teillä, joissa nämä sankarit menevät ohi vähän miten sattuu. Itse en ole ohittanut muita kuin traktoreita pari kappaletta ja yhden mopoauoton, eli mauton.



Ja takaisin sitten itse asiaan, eli tuon pysähdyksen jälkeen saimme idea jäädäkkin vielä yhdeksi yöksi Puolaan, kun bongasimme kirjastosta lainatuista Puolakirjoista sellaisen paikan kuin Torûn. Sinne siis suuntasimmekin motarilta, ennen Poznania.

Tietulli

Tietulli oli ikävä yllätys. Ei sen takia, että sen olisi joutunut maksamaan vaan siksi, että kortti ei kelvannut, vaikka yritettiin kahtakin eri Visaa. Luukulla "palvellut" täti oli myös kaikin puolin nihkeän oloinen, että eipä harmita, etten kyseistä henkilä tunnekkaan. Ja luonnollisesti yhtään sanaa muuta kuin Puolaa ei kohtuullisen nuoren oloinen nainen osannut. Eli nyt pitikin olla sitten käteistä. Eurot sentään kelpasivat, tosin vaihtarina saatiin Puolan rahaa.

Torûn

Leirintäalue löytyi myös kirjasta ja siinä oli jonkinlainen hämärä kirjallinen tieto, että muutama kilometrin kartan ulkopuolella ja etelässä. Sieltä siis yritimme tulla ja kuin sattumalta tällä kertaa onnetar oli puolellamme ja havaitsimme leirintäalueen merkin tiellä. Innosta pinkeänä seurasimme niitä ja löysimmekin varsin mukavan oloisen leirintäalueen, jolla kaikki ainakin toistaiseksi tuntuu toimivan ja palvelukin on vaihtunut Varsovan tylystä ihan leppoisaan. Lisäksi hinta on meidän porukalle  kuulemma 64,50 paikallista valuuttaa, eli karvan alle puolet Varsovan huomattavasti nihkeämmästä leirintäalueesta.

Kaupunkia kehuttiin Puola kirjassa hienoksi ja tämän hetkinen fiilis leirintäalueenkin yleisestä mukavuudesta johtuen on, että suunnitelmat muuttuvat jälleen ja jäämme mahdollisesti kahdeksi yöksi. Paitsi jos sää on ihan kammottava.

Ja päästiinhän sitä nyt vielä Juhannusaattona grillaamaankin.

Internjet

Niin monta päivää ollut tässä Internjet ja nyt se sitten taas on, niin olen siirtänyt tekstejä notepadilta tänne bloggeriin ja yritän huomenissa paremmilla voimilla sitten latailla ehkä jotain viime päivien kuviakin.

The Big Lewandowski

18.6.2015

Päivä autossa

Päivä alkoi rajalta ja oikeastaan lähes koko päivä on ajettu. Aamulla pojat istuimeen yöpuvuissa ja menoksi. Pyshdyksiä on toki tehty aika ajoin ja Vaimo kävi sukuloimassa Ostrow Masowieskassa. Lopulta päädyimme Varsovaan. Puhuimme että mennään tääällä olevalle leirintäalueelle, joka oli taas melkoinen rasti suunistajalle ilman kunnollista karttaa ja kun ei ole sopivaa nettiyhteyttä. Ehkä pitää kohta luovuttaa pihistely ja ostaa DNA:n ulkomaanpaketti. Olisi helpottanut kummasti. Tosin nopeasti tuostakin megatavut kuluu, jos googlemaps alkaa lataamaan tai ruudulle pärähtää joku muikea videomainos. Siinä saadaan jo tuotteelle hintaa ennen ostoakin. Vai oliko DNA:lla jokin nettipaketti jossa oli rajaton lataus myös ulkomailla?

Sää ei ollut mitenkään erikoinen, mutta ei mahdotonkaan. Siis oikeastaan tasaisen harmaa. Kuten vaikutti ainakin tähän asti Puolakin. Maana  vaikuttaa köyhemmältä kuin Liettua, mutta Latviaan en osaa verrata.

Tiestö

Tiet on paremmat kuin Latviassa, mutta huonommat kuin Liettuassa. Liikennettä on liikaa joka maantiellä, missä on ajettu. Ja paikalliset ajaa vielä tyhmemmin kuin Baltiassa, tosin kyllä monessa idioottimaisessa ohittajassa on ollut Latvian tai Liettuan kilvetkin.

Täällä puolestaan tiet on myös merkattu kunnolla, kuten taisi olla Liettuassakin. Latviassa, ei oltu juuri vaivauduttu. Nopeusrajoitukset oli, mutta that's it. Ei juurikaan tietoa, mihin tie oli menossa tai mihin risteyksen eri haarat mahdollisesti johtaa. Saati sitten jotain tien numeroita.

Tällä hetkellä juuri näiden autoilijoiden takia (ja ehkä vähän navigaattoripuutteen(Kaupungit on nihkeitä, muuten pärjää kartoilla ihan hyvin. takiakin) alkaa fiilikset painua siihen, että takaisin tulo-uitto tilataan ruotsista jos vielä mahtuu. Vaihtoehdot on edelleen olemassa.

Top Gear

Epäilen että meidät ohitti joko alkuperäiset Clarkson, May ja Hammond tai heidän muun maalaiset plagiaattinsa. Moottoritiellä yhtäkkiä ohi pamahti perätysten joku S-mallin mersu, Jaguar XJ ja Audi A8 melkoista vauhtia. Kuvaus autoa en toki nähnyt, mutta ehkä se oli jossain kaukana, koska autoilla oli vauhtia melkoisesti yli Puolassakin sallitun.

Karvat tiellä

Nyt alan olla suihkun ja parran-ajon tarpeessa, kun Jurmalassa suihkutellessani en muistanut partaa ajaa, enkä tainnut ennen lähtöäkään muistaa.Muutoinkin lepo olisi paikallaan. Leirintäalue oli kohtuullisen kallis verrattuna siihen, mitä on tarjolla, eli sähköt. Sijainti toki selittää, koska tämän leirintäalueen vetonaula lienee tuo Varsovan kaupunki jossa sitten olisi jotain tarjolla. Näin kahdelle pienelle lapselle sen tarjoama ainakaan näin yötä vasten ei ole se ideaali, vaan kunnollinen leikkipaikka olisi ollut parasta mitä olisi voinut saada.

Liti Liti Liti

17.6.2015

Leittua tuli ja liettua meni. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin Liettuan puolellahan tätä vielä kirjoitan. Mutta kävinmme tekemässä Uukkarin rajalla ja ajoimme parisataa metriä takaisinpäin tällaiseen isoon rekkojen yöparkkiin. Päivä siis venähti pitkäksi eikä leirintäalueiden kanssa natsannut.

1.

Ensimmäinen yritys olisi ollut tänään ihan kohtalaisen ajoissakin. Mutta paikka oli pieni, mutta vaikutti mukavalta. Paitsi kun olimme ajamssa portista sisään, pihalla oli kaksi isoa koiraa. Lucas on sen verran allerginen ja allergian takia pelkää koiria, että todettiin että jatketaan matkaa.

2. 

Kaunasissa oli toinen yritys. Leirintäalue näytti tulosuunnastamme vaan sen verran nihkeältä ja oli jotenkin ruuhkaisen oloisessa paikassa, että ajattelimme että antaa olla ja luotimme teoriaani, jonka mukaan Via Baltican varrella varmaan on isompia leirintäalueita. No ei ollut.

3.

Matkasimme eteenpäin, kunnes bongasimme vihdoin ainoan leirintäaluekyltin Via Balticalla Kaunasista etelään, ennen Puolan rajaa. (Ainakin siis havaintojemme mukaan) Ajoimme ensin alueen ohi ja pidemmän kaavan kautta (ruokahaku, auton starttaamattomuus) takaisin. Kun pääsimme perille, ei paikalla enää ollut henkilökuntaa. Kello oli hivenen yli yhdeksän ja ilmeisesti paikka oli mennyt yhdeksältä kiinni.

2,90€

Yöpyminen tässä rekkaparkin vieressä ravintolan edessä, ei välttämättä olisi maksanut mitään, jos ei olisi kysynyt, mutta kävin kysymässä ja sain maksaa. 2,90€ ei kuitenkaan tässä budjetissa tunnu missään. Netti maksaisi 0,30€ mutta kun ymmärsin kysyä kun olin jo Visaa vinguttanut, niin ajattelin että antaa olla. Katsotaan nyt löytyisikö vastahankittuja kolikoita jos sen vielä kävisi hommaamassa.

Klaipeda

Muuten tänään tuli nähtyä Klaipeda. Kävimme rannalla, kun yritimme Kuurin kynnäälle, vai mikähän sen nimi nyt olikaan. Sinne emme löytäneet, johtuen perinteisestä karttojen ja navigaattorin puutteesta. Rannalle kyllä löysimme ja parkkipaikalla teimme nakkipataa. Tai Camping-makkarastahan se tehtiin, mutta semmoinen pussi oli siis annoksen pohjana ja siinä seisoi, että "nakkipata".

Aito Banksy vai kopio?

Raudonen linna

Matkalla unohtui idea, seurailla Autoliiton Autoillen Baltiassa kirjan neuvoa reitistä Klaipedasta Kaunasiin. Tosin kirjan kirjoitusaikana, meidän käyttämääme tietä ei ilmeisesti ollut. Se oli isohko moottoritie, jolla oli kyllä varsin leppoisaa ajella sitä kahdeksaakymppiä. Muistin asian kuitenkin lopulta ja vaihdoimme reittiä etelään. Tässä transitiovaiheessa oli huonoimmat tiet Liettuan puolella, mutta matka oli sen arvoinen. Niemenjoen laaksoa seuraillut tie oli maisemiltaan stimuloivampi, vaikka moottoritiekään ei missään nimessä ollut tylsimpiä ajamiani. Matkalla poikkesimmeihan vaan sattumalta johonkin merkkikohteeseen ja se sattui olemaan Radulonen linna. Linnnahan oli juuri mennyt kiinni, kun saavuimme, mutta sinänsä ei haitannut. Pojat juoksivat puistossa ja kiersimme linnan katsellen vähän paikkoja.

Haikarat

Ensimmäinen Haikara matkalla tuli bongattua hieman ennen Riigaa tien pientareella. Eilen pysähdyttiin ottelemaan kuvia Haikaran pesästä, joka oli pikkukylässä ihan tien vieressä ja tänään yksi Haikara lensi ihan lähellä edessä motarilla. Hieman sitä koko ajan saavutin ja lopulta se väisti, mutta kokemus oli itselleni ainakin ihan uusi ja mieleenpainuva. Lintu on täällä näemmä kohtuu tavallinen ja helpompi niitä on bongata kuin poroja Suomesta tai edes Lapista. Mutta koska itselle se on vielä hieman harvinainen ilmestys herättää se innostusta edelleen. Pesäpaikkoja on selvästi ihminen myös avittanut, joten ei taida olla epätoivottu vieras myöskään paikallisille.

Tiestö

Latviassa tuntui, että kiinostus kaikenlaiseen rahankäyttöön loppui, kun tie oli menossa Liettuaan. Huonon tien liikennemerkkejä oli peräperään. Tie muuttui täysin heti raja-asemalla ja Liettuassa ei ollutkaan suurempia ongelmia. Kaupungeissa vieläkin oli hivenen heikommat ja tuossa aiemmin mainitsemassani reitinvaihtopätkällä oli huonoa tietä jonkin matkaa. Muutoin kaikki päätiet Liettuassa oli selkeästi parempia, kuin Latviassa ehkä jopa parempia kuin monin paikoin Suomea vastaavankokoisilla teillä.

Huomenna seikkailu jatkuu siis Puolassa.

Waterfall Modell

16.6.2015

Pique Nique

Matka alkoi aamulla Jurmalasta. Pysähdyimme Lucasin kanssa piknikille jonkin pienen järven laidalla olleelle pysähdyspaikalle, jossa näytti olevan myös poliisien ratsia. Liikennepoliiseja on näkynyt muutenkin aika paljon tiellä. Ja paikalliset kyllä ajavat kohtuullisen reippaasti ja joskus ohittelut vaikuttavat olevan opetus hitaammalla asuntoautolle, kuinka autoa oikein ajetaan. No meillä ei ole mihinkään kiire. 

Tiestö

Käännyimme pienemmälle maantielle P121 kohti Kuldigaa, joka oli hieman kaksijakoinen. paikotellen oli eteneminen hyvinkin hidasta huonokuntoisen tien takia ja välillä tie oli paremmassa kunnossa, kuin vastaavankokoiset tiet kotosuomessa. Pääsääntöisesti tuntuu, että ainakin kaupungeissa ja kylissä tiet on huonokuntoisia, mutta väleillä voi olla välillä kuin silkillä ajelisi. Ja kaikkea siltä väliltä. Tietyömaita on jonkin verran ja ne hidastavat matkaa, kun aina tulee semmoinen viiden minuutin paussi vaikka tietyömaa olisi muutaman sadan metrin mittainen.

Vesiputousta ja uimista

Kuldiga oli kiva paikka. Leveä ja noin metrin korkuinen vesiputous halkaisee joen, Vesiputouksen yläpuolelle pääsee varsin helposti kahlailemaan, kunhan vaan varoo kiviä ja alapuolelle pääsee kylpemään halutessaan. Satametriä putouksen "yläpuolella" oli ihan uimarantakin, vaikka varsin pieni. Vesikin oli ensimmäistä kertaa tänä kesänä oikeasti uimalämpöistä, vaikka hellettä ei ollutkaan. Lucasin kanssa käytiin pulahtamassa.

Kävimme myös sillan toisella puolella kahvilassa syömässä pastaa ja kakkua. Hyvää oli ja läheinen puistokin oli maisemiltaan mieleinen.

Yöpaikka

Illaksi päätimme jatkaa kohti Liepajaa. En tiedä osasimmeko mennä siellä mihinkään, mutta minuun tuo kaupunki ei tehnyt läpiajaessa ainakaan sellaista vaikutusta, että tänne täytyy jäädä. Kävimme kaupassa ja jatkoimme matkaa kohti Klaipedaa koska kuulin, että siihen suuntaan on jotain camping-alueita. Ensimmäinen olikin varsin mukavan oloinen ja kolmella käymistämme selkeäasti viihtyisin. Olisi maksanut 25,5€, mutta eivät hyväksyneet lainkaan korttia. Ainoastaan käteistä. Samoin kaksi seuraavaa leirintäaluetta joilta kysyimme. Toinen olisi maksanut kuulemma kympin ja kolmas pyysi 16,5€ sähköllisestä paikasta. Sanoin, että meillä on rahaa ainoastaan noin viisi euroa saammeko sillä jäädä vain parkkiin ja yöksi ja se sitten onnistui ja kaivoimme kupeistamme kaikki 5 € ja kymmenen senttiä, mikä meillä käteistä oli. Mielelläni olisin loputkin maksanut, jos olisi ollut mahdollista. Pankkiautomaatti on siis nyt hakusessa, kun käteinen on käytetty.

Huomenna matka jatkuu kohti Klaipedaa ja riippuen mitä sieltä löydämme mahdollisesti kohti Kaunasia ja siitä Puolaan.

Lati lati lati

15.6.2015

Salcgriev

Aamulla pakkailtiin ja pelailtiin pihalla hetken aikaa jalkapalloa poikien kanssa. Täytin myös leirintäalueella vesisäiliön ainakin osittain, jotta voisi kokeilla vähän auton vesijärjestelmää jota en ole vielä oikein edes testannut. Jonkin verran ongelmia ilmeni. Mikään ei vuoda tietääkseni, mutta mitään ei myöskään tule hanoista. Pumppu pitää hetken aikaa ääntä, mutta sitten vaikenee. Ikään kuin se täyttäisi putkiton, mutta mitään ei kuitenkaan lopulta tule hanoista. Pitänee yrittää tutkia onko jossain vielä jokin venttiilli joka pitäisi avata.

Matka jatkui kohti Riikaa tai Rigaa kuten paikalliset tuon taitavatkirjoittaa. Pari latvialaista kylää/kaupunkia käytiin katsomassa. Salcgriev, jonka laidalla yöpaikkamme oli oli varsin pieni ja muutoinkin paikka oli juuri sellainen kuin Itä-Euroopalaisen pienen kyläpahasen stereotypia on ainakin mielessäni. Uusia rakennuksia tuntui olevan kaksi kauppaa ja lasten leikkipaikka. Muutoin talot olivat kohtuullisen ränsistyneitä.

Saulkrast

Seuraavana läpiajovuorossa oli Saulkrast, jonka piti olla jonkin sortin rantakaupunki, kuten Jurmalankin, mutta vähän pienempi. Siellä pisti silmään tuloerot. Kaupungissa oli muutama asunto, jotka olivat niin isoja, että Suomessa ei taitaisi rakennuslupaa hellitä jos ei muusta syystä niin ainakin naapurikateus pitäisi siitä huolen. Toisaalta paljon oli rakennuksia joiden pystyssäpysymistä varmaan voisi auttaa ihan roudarinteipillä.

Riga

Rigassa pysähdyimme kauppakeskukseen, josta ostin Grillin. Kävimme myös syömässä ja tankkasimme myös ruokakaupasta ruokavarastoja. 

Grilli on punainen matkagrilli, joka maksoi 17,99€. Illalla grillasin kanaa, mutta vielä en todellisia grilliominaisuuksia pääsyt testaamaan, koska laitoin pohjalle tuon mukana olleen kertakäyttögrillin, jotta sitä ei tarvitsisi enää rahdata mukana. Kooltaan grilli tuntuu sopivalta ja on helppo laittaa kasaan, joten vaikuttaa lupaavalta. Lisäksi grillin voi huoletta jättää yöksi jäähtymään pihalle, koska ei ollut mitenkään älyttömän kallis. Weberillä oli varsin hyvän näköinen matkagrilli, mutta sen jättämistä pihalle yöksi varmsti stressaisin enemmän, koska se maksaa lähemmäs sata euroa.

Hintataso ruokakaupassa vaikutti selkeästi Suomea halvemmalta, kuten myös ravintoloissa. Nopealla hihakertoimella sanoisin, että Suomessa hintaan saa lisätä noin 50%. Ruokakaupasssa ehkä vielä hieman enemmän. Toisaalta ruokakaupan lihatiskiltä ei myöskään tuntunut löytyvän nautaa. Juuri mitään lihaa ei ollut, jonka kilohinta olisi ollut yli 10€ vaikka kyseessä oli iso kauppa ja valikoima oli kyllä varsin kattava. Muutama kyllä näytti naudalta, mutta jotenkuten englantia puhunut lihamestari sanoi niidenkin olevan sikaa.

Muutoin Riga näytti ihan kivalta kaupungilta, mutta asuntoauton saaminen parkkiin on sen verran hankalaa, että idea olikin, että jos halutaan isoihin kaupunkeihin, niin johonkin lähialueelle, josta toivottavasti pääsisi julkisilla. Yleisilme toi itselleni mieleen ehkä Tukholman vanhemmat osat. Tosin kunto oli ehkä vähän päässyt rapistumaan ainakin osittain.

Ajaminen oli melkoinen painajainen. Tämä johtui siitä, että navigaattorissani ei ole Itä-Eurooppaa. Lisänä on toki Michelinin Euroopan kartat, mutta Rigan kaupunkia tuosta ei löydy. Kaupungista pois pääseminen ei ollut helppoa, koska kylttejä ei juuri ollut ja alun perin kuljimme kohti Ventspils tietä, joka pitäisi kyllä olla oikea, mutta kyltit vain katosivat. Mielestäni en ajanut ohi ja ajoimme takaisinpäin seuraten kylttejä, enkä silloinkaan huomannut risteystä mistä kääntyä. Ajoimme siis keskustan läpi ja otin vain navigaattorista suunnan kohti Jurmalaa, koska se siinä kyllä toimii, vaikka katuja ei olekkaan. Lopulta pääsimme siis isommalle tielle kohti Jurmalaa. Muutaman kerran ajauduimme ennen tätä "mukulakivikaduille" joiden rinnalla Helsingin Esplanadi on kuin silkillä ajelisi. Nopeutta oli alle viisi kilometriä tunnissa, mikä ei varmaan paikallisia kiireellisiä varmaankaan miellyttänyt.

Jurmala

Jurmalassa auton sai keskustaan parkkiin ja vielä ilmaiseksi. Tästä olin positiivisesti yllättynyt. Jurmalaan pääseminen vaati tosin kahden euron lipukkeen ostamisen. 

kävelimme kävelykadun päästä päähän ja kävimme syömässä. Ravintola oli varsin siisti, eikä Ruoassakaan ollut valittamista. Kanavarras, paistettu lohi ja lapsille kalakakut perunamuussilla ja juomaksi ravintolan omatekemää limua litra kustansi 29€ ja jotainkymmentä senttiä.

Leirintäalue puolestaan oli eiliseen 20€ hintaan verrattuna kallis, 28€. Varsinkin kuin leirintäalue nyt ei ole mitenkään erityisen siisti tai että täällä olisi mitään tekemistä. Ilmeisesti tässä on siis aika paljon Jurmala-lisää. Paikka on siinä mielessä hieman absurdi, että tontilla isosuljettu ja eristetty rakennus. Epäilen sen olevan jokin vanha hotelli. Ulkoseinät vaikuttaisi olevan jotain ihan hienon näköistä kiveä. Vähän kuin Finlandia-talo. Mutta ilmeisesti kunnossapitäminen ei ole kiinostanut. Ehkä vielä lähtiessäni käyn kysymässä respasta tuon talon historiasta, koska hivenen kiinostaa.

Paparazzi

Kartturini on kunnostautunut kuvien ottamisessa. jossain vaiheessa jokainen vastaantullut auto kuvattiin, samoin kuin tienvierustaa kuvattiin varsin ahkerasti. Annoin Lucasille vanhan pokkarikamerani, joka on joskus vähän kärsinyt, joten sillä on myös hyvä harjotella. Katsotaan josko otoksista tulisi jotain helmiäkin. Onneksi emme elä enää filmiaikaa, sillä taitaisi olla matkabudjetti kulunut jo eilen vajaalla sadalla kilometrillä. 

No rain

 14.6.2015

Viikkari

Punaisilla laivoilla mentiin siis yli lahden Tallinnaan. Kustannusta lipuille tuli törsättyäni peruutusturvaan tasan sata Euroa. Laivalla investoin pussilliseen panttereita, tarjouksessa olleisiin kahteen pakettiin Skittlesejä, savujuustoon ja pippurimeetvurstiin. Laivamatka kesti vain kolme tuntia, joka oli lasten riehuessa ihan tarpeeksi. Lucas sai rahan käytön harjoittelemiseksi viisi euroa rahaa käytettäväksi ja poika investoi ne pelikoneeseen, jossa ajettiin veneellä. No ainakaan ei jouduta kärsimään sokerihumalaisesta lapsesta sen takia, että olisi törsännyt rahansa karamelleihin.

Tuulilasin pyyhkimet

Esteri on näyttänyt meille takapuolta käytännössä koko päivän joten olemme vain ajaneet eteenpäin. Jotta sateella olisi maximaalinen vaikutus kuskin puoleinen tuulilasinpyyhkijä jotenkin meni yli ja tarttui sivupeiliin (Kyllä, se on mahdollista.) ja jäi jonnekin maantielle.

Tiestö

Tallinnassa tiet oli varsin huonossa kunnossa ja niissä kohti joissa sattui olemaan 70 kmh nopeusrajoitus itse en uskaltanut vanhalla ajaa yli viittäkymppiä. Tallinnasta poistuttua tiestön kunto kuitenkin parani ja oli oikeastaan koko Viron osuuden varsin hyvää. Jonkin verran Suomalaisin silmin vaikutti olevan riskiohituksia, mutta ei mitään ihan kauheata paniikkia ollut kuitenkaan eikä, liikennettäkään ihan tolkuttomasti ainakaan näin sunnuntaina ollut.

Latvian puolella tie on ollut huomattavasti huonompaa ja muutaman kilometrin välein on tähän mennessä ollut tietyön takia toinen kaista suljettu. Tämä tarkoittaa että ajoa on aina muutama kilometri ja sitten auton saa sammuttaa viideksi minuutiksi. Näitä ei paikallisen resptionistin mukaan pitäisi enää olla kuin kaksi matkalla kohti Riikaa. toivottavasti pitää paikkaansa.

Merenrantatontti

Yöpyminen suoritetaan Latvian puolella aika lähellä rajaa. Kun ajaminen alkoi riittää katsottiin seuraava leirintäalue, joka on nimeltään ehkä "Atputas Kompleks Kapteinu Osta" Paikka on merenrannalla ja täällä on tänään ollut jotkut optimistijollakilpailut. Oma hiekkarantakin näyttää olevan, mutta keli ei kyllä houkuttele uimaan. Tuuli on varsin kovaa ja ulkona ei muutenkaan mitenkään kuuma ole. Onneksi täällä ei enää sada.

Huomenna olisi ohjelmassa ehkäpä Jurmala. Alunperin mietittiin Akvaparksia, joka ainakin esitteiden mukaan voisi sopia näille vesipedoille. Toisaalta huomiseksi on taidettu luvata noin kahtakymmentä astetta, jonka riittävyydestä vesipuistoon en ole ihan täysin varma. Toki jos tietäisi tarkemmin tuosta puistosta voisi miettiä toisinkin.

I'm on my way

13.6.2015

Nyt on sitten käsillä se hetki jota varten koko projekti käynnistettiin. Eli matka kohti uusia seikkailuja ulkomailla. Laiva lähtee vasta huomenna muttta ensimmäinen etappi tehtiin Helsinkiin jo tänään koska kummipojallamme Aatoksella oli syntymäpäiväjuhlallisuudet. Tänään ainakin sää suosi ja jos tällaista tarjottaisiin jatkossakin varmastikin keskittyisimme nauttimaan paikallaanolostakin, mutta käsitykseni mukaan lähipäivinä hieman taas sää huononee. Mutta me emme anna sen toki haitata. 

Louna-jukola

Tämä ilta menee anoppilassa Katajanokalla. Aamulla on laivaan ajettavaa noin 200 metriä. Huuhkajat ottivat jo pataan Unkarilta ja loppuilta meneekin sitten seuraillessa perinteisesti Jukolan viestiä. Aikaisemmat tunnelmalliset radiolähetykset mökillä on toki vaihtuneet televisiolähetykseen, mutta menee se näinkin. Ikkunasta kuuluu myös musiikkia jostain, onkohan jossain jokin konsertti? Perinteisestihän tämän pitäisi olla Provinssiviikonloppu, mutta sehän ri tänne kuulu ja käsittääkseni joku meni siirtämään tuonkin kansanjuhlan kilpaillumpaan ajankohtaan.

Lähtö

Ohessa näkyy mittarilukema reissulle lähdettäessä

Lentävä Kalakukko

2.6.2015 - 5.6. 2015

Talviturkki

Ensimmäiset kaksi yötä vietimme Sukulaistemme mökin parkkipaikalla ja tutustuimme lähialueeseen keskiviikkopäivällä pistoreissulla. Harmiksemme kelit vaan eivät tällä reissulla suosineet lainkaan. Tuulista, kylmää ja jatkuvasti sadekuuroja. Se oli se mitä Suomen kesä tälle reissulle tarjosi. Paremminkin olisi voinut sattua, mutta oli silti ihan hauskaa. Ja vaikka vesi oli vieläkin niin kylmää, että jalkoja särki kun hetken rantavedessä seisoskeli, niin silti saunan innoittamana tuli talviturkkikin heitettyä. Tai kuten Lucas asian muotoili, "Kun oltiin kuopiossa, niin Ukki sai talviturkin." Kävimme asiasta perinpohjaisen keskustelun, kummin päin tämä talviturkki nyt sitten menee ja ei auttanut. Hävisin tämän väittelyn, vaikka salaa aionkin pitää omasta näkökannastani kiinni.

Tervossa oli oikein mukavan oloinen paikka nimeltä Lohimaa. Varsinaisesti en ole kova kalastaja, koska luonteeseeni ei sovi istuskella paikallaan hiljaa pidempiä aikoja, mutta täällä oli koskesta eristetty lampi, jossa oli viljeltyä kalaa niin paljon, että ongella näytti nousevan helpsoti saalista. Eikä hintakaan päätä huimannut. Olisiko ollut 12 tai 13 euroa kilo. Lisäksi noin tunnin odottelulla ja kahdella eurolla kalan sai joko savustettuna tai loimutettuna ja olisiko listalla ollut vielä joku fileointikin. Valitettavasti jälleen oli meteorologit meitä vastaan ja juuri kun haimme ongen Lucasin kanssa alkoi satamaan ja kohtahan taivas aukeni toden teolla. Luontoa ei ollut niin paljoa ainakaan minulla, että olisin jäänyt tuonne sateeseen mieluummin, kuin että hakisin saaliini Citymarketin matalikolta. Toki Lohimaassa oli lounasravintola, josta ainakin näin kesäaikaan sai kohtuuhintaistalohiruokia. Annokset taisivat kustantaa 8,90€ eli aika perus lounasravintolahinta. Muutoin ei mitään valittamista, mutta itse vaihtaisin muovihaarukat ja veitset oikeisiin, lusikat lohikeittoon sentään oli metallia.

Ensimmäinen yö leirintäalueella

Torstaista perjantaihin olimme Kuopiossa Rauhalahden leirintäalueella. Taaskaan säät eivät olleett puolellamme, vaikka ajoittain aurinko näyttäytyikin. Leirintäalueella oli muutoinkin varsin hiljaista ja lapsilla ei mitenkään erityisen paljon löytynyt leikkikavereita eikä muutenkaan siellä säiden takia niin paljon voitu tehdä. Illalla kävimme Rauhalahden kylpylässä, joka kyllä maistui kaikille vesipedoille. Sinänsä tällä kertaa rahalle ei tullut siis niin paljon vastinetta, koska todellisuudessa vain yövyimme paikalla, mutta olihan tuo mukava testata, varsinkin kun tuota Rauhalahtea on ihan kehuttukin. Varmasti riemu olisi ollut ihan eri sfääreissä, jos olisi ollut hellettä ja järvi jo lämmin. 

Kuopion nähtävyyksistä tuli katsastettua lähinnä Puijon torni ja tori keskustassa.

Kuopiossa tuli käytyä myös Caravan Larvannolla kyselemässä vähän teknistä apua ja katselemassa muutenkin paikkoja. Silloin havaitsinkin että pihahan oli täynnä uudempia saman valmistajan , eli Niessmann Bischoffin valmistamia autoja. Kysyin asiasta ja ilmeisesti tuovat näitä nykyään maahan. Ihan mielenkiintoinen tieto ja kun kerroin minkälainen auto itsellä on, niin kertoivat että heillä on hyvät kontaktit tuohon valmistajaan ja tarvittaessa heidän kauttaan saa tietoa mahdollisista varaosista.

Ottaako tohtori pähkinöitä?

Varsinainen syy retkellemmehän oli mennä katsomaan äitini promootiota. Näin ainutlaatuista tilaisuutta, piti päästä toki seuraamaan, vaikkakin tiedossa oli, että kun on kaksi pientä mukana, niin itse tilaisuuteen ei ole mitään asiaa. Pääsimme onneksemme kuitenkin seuraamaan pingviinikulkuetta, jonka joukossa myös Mumi likkui. Tämän lähemmäksi siis ei tällä kertaa päästy, mutta sentään tämän verran.

Apulaitehihna

Apulaitehihna vaihdettiin samalla kun vaihdettiin jakopään hihna ja tuo apulaitehihna alkoi jonkin aikaa myöhemmin vinkua käynnistyksen jälkeen ja lakkasi hyvin pian. Pikkuhiljaa tämä paheni ja sain vihdoin käytyä tämän hoitamassa kun palasimme reissulta. Paikallinen AD autohuolto hoiti asian seuraavana päivänä, joka oli varsin mukavaa, eikä kustannuskaan niin hirveä ollut ja olisi selvinnyt halvemmalla, jos olisi heti tajunnut käydä hoitamassa ammattilaisella sen sijaan, että olisi kartoittanut omia mahdollisuuksia tuon kiristämiseen. Ilmeisesti tuo kiristys ei ole mitenkään erityisen vaikea homma, mutta auton alle olisi päästävä kunnolla, jotta pohjapanssarin saisi pois tieltä.

Apinamies

30.5.2015-1.6.2015

Paljon onneeaa vaan!!

Vaimon serkun vanhin lapsi täytti jo 18 vuotta ja Lauantaina matka vei siis juhliin Espoon Niipperiin. Juhlatahan on aina mukavia ja pojat nauttivat kakun lisäksi pikkuserkkujen seurasta ja "pompullinista"™.

Lojo

Pikkusisko aloitti lomansa poikien serkkutytön kanssa matkustamalla vanhempieni luokse Lohjalle. Sinnehän toki piti päästä mukaan, jotta Lucas ja Gabriel pääsivät leikkimään Eevan kanssa. Ilmoitin äidilleni, että tuodaan omat lakanat. Helpompaa ja mukavampaa on tuo valmiiden sänkyjen mukana tuominen kuin nukkua vuodesohvalla. Vaikka täytyykin kyllä hieman mainostaa, Artekin vuodesohvaa, joka on oikeasti ihan mukava jopa nukkua. Vanhempieni yläkerrassa on toinen Ikean vuodesohva, joka on taas sitä perinteistä, millainen mielikuva minulla on vuodessohvista. Eli epämukava sohvana, ja epämukava sänkynä. Jokin poikkirauta menee juuri ikävästi selän kohdalta siten, että aamuisin on aina selkä jumissa, jos tuossa on yönsä viettänyt.

No auto oli parkissa vanhempieni pihassa sitten kaksi yötä ja ensimmäisenä yönä oltiin koko porukalla ja vaimokin oli ensimmäisen yön asuntoautossamme. Lämmitystä emme käyttäneet, ja loppuyöstä oli hieman viileää. Näemmä ainakin tänä kesänä Suomessa on enemmänkin ongelmana lämmön riittävyys kuin se, että ei saa nukuttua kun on niin kuuma. Toisaalta viileydessä on hyvä puoli se, että peittoa voi vetää enemmän korville ja tarvittaessa vaikka laittaa lisää vaatetta päälle. Enemmän oikeastaan huolettaa nuo lapset, jotka potkivat peittoa jatkuvasti pois päältä. Varsinkin nuorempi ei tuota peiton tarkoitusta vielä täysin ole sisäistänyt. Toisena yönä ymmärsin laittaa lämmityksen päälle ja säätää termostaatinkin sopivalle.

Huomenna mennään korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen...

Jo omasta lapsuudesta tuttu biisi jonka esittää eäitini tyttönimikaima

Alkuperäinen on näemmä Tom Paxtonin käsialaa, ohessa ilmeisesti vuodelta 1969 Peter, Paul ja Maryn esittämä versio. Peter Paul ja Maryhan taitavat olla tunnetumpia Puff the Magic Dragon biisistä.

Eli Maanantaina käytiin lapsien ja Kaisa-tädin kanssa katsomassa elukoita Korkeasaaressa. Koska Ira oli töissä samoin kuin Jani-setä oli apinalaumamme viiden hengen vahvuinen. Sää oli toisaalta kohtuullisen nihkeä, kun välillä satoi, eikä ollut erityisen lämminkään, toisaalta väkeä oli vähemmän samoin kuin parkkipaikka löytyi vaivattomasta ja tuli ehkä parkkeerattua hieman liiankin konservatiivisesti, kun tuo lähes seitsemän metrin pituinen auto on ainakin näin aloittelevalle ja peruutuskamerattomalle kuskille vielä sen verran haasteellinen, että on tullut ihan suosiolla jätettyä kauemmas ja käveltyä enemmän.

It's Only Rock 'N' Roll (But I Like It)

Slash

Pari viikkoa sitten bongsin että nuoruuteni suurin kitarasnkari oli tulossa keikalle Helsinkiin. Nykyään lapset on vieneete niin suurensiivun vapaa ajasta ja tilasta että musiikkiharrastuskin on jäänyt ainakin toistaiseksi vähän vähemmälle. Mutta kun aikataulut saatiin sopimaan niin miksikäs ei.

No kohtuu tiukallehan tuo ehtiminen meni ja suunitelmat vaihtuivat moneen kertaan. Autolla meinasin mennä lopulta ja olin jo lähdössä. Varasuunitelmana pidin vielä sitä että jos vaikka soitan anopille matkalta että jos en jaksa yöstä ajaa kotiin niin voisivatko laittaa patjan olohuoneen lattialle. Siinä kun kävelin kohti autotalia niin tuo sinivalkoinen saksalainen pisti silmään ja heräsi ajatus, että no miksikäs ei kun kerran on oma sänky pyörillä. 

Nopea strategian muutos ja avaimien vaihto sisällä ja peitto kainaloon. Muutama pikainen varusteiden tarkistus ja cd vaihtajaan vielä eurolla kirjaston poistoista poistettu Velvet Revolverin Contraband-levy nostattamaan tunnelmaa matkan ajaksi.

Tölikkä, vai onko se Tölikä?

Ensimmäisinä opiskeluvuosina tuli asuttua Satalinnan säätiön asunnossa Kajanuksen kadulla, joten mietin että siinä meren rannalla olevalla tiellä voisi olla jotain mukavia paikkoja saada auto parkkiin. Siinähän on jokin venesatama ja niiden yhteydessä on usein parkkiksia. No ei ollut. Jatkoin matkaa kohti Hietsua ja sieltä löytyikin parkkialue, mutta taisi olla käsitykseni mukaan yksityinen parkkialue, joten jatkoin vielä matkaa. Kunnes muistin netissä ollet vinkit että kirkkojen ja hautausmaiden edessä on rauhallisia ja turvallisia puskaparkkeja. Hietaniemen hautausmaan edestähän löytyikin paikka heti. Ainoa ongelma oli että ihan vieressä oli bussipysäkkikin. Hetken pohdin sitä että alkaako tässä aikaisin aamulla kova bussiralli, ja päätin kääntyä viereiselle kadulle johon näytti myös saavan parkkeerata. Pieni mäki ylös ja siihen tasaiselle sain autoni ja paikalla oli myös muita autoja parkissa, vaikka tilaa olikin vielä reilusti, Muiden autojen paikallaolosta vakuutuin kuitenkin, että paikalle tosiaan sai parkkeerata. Siihen siis asetuin ja tein lähtöä. Lähtiessä huomasin mihin olin parkkeerannut, eli Helsingin krematorion eteen.

Silinterihattuinen kitarasankari veti todella mainion keikan, ainakin minun mielestä. Lavasteiden puolesta homma ei ollut mikään erikoinen spektaakkeli vaan homma perustui kokonaan musiikille ja itse bändin esiintymiselle. Ei ollut videoscreenejä tai muuta nykyaikaista mediaspektaakkelia, vain soittimet, soittajat, lava ja valot. No toki taustakangas. Mutta homma vain ainakin itselleni toimi. Hieno keikka ja joka sentin arvoinen.

Setissähän oli useampi Slashin vanhempien bändien biisi, Ainakin Gunnareita oli useampi kipale ja löytyi tosiaan myös tuo Slither Velvet Revolverilta.  Jossain vaiheessa olin kuulevinani myös Beggars and Hangers onin intron, mutta biisi olikin sitten erilainen. Joku niistä uuden levyn biiseistä. Häpeän tunnustaa, että tuota levyä en ole paljone hetinyt kyyntelemaan. Osittain myös siksi että odottelin että en varmasti saa sitä jostain joululahjaksi ja sitten on vain unohtunut ostaa. Ja tarkoitus oli kuunnella mieluummin CD:ltä kuin vaikka Spotifysta.

Viime vuosikymmenen puolenvälin jälkeen ystäväni "Vito" tutustutti minut myös Alter Bridgeen, jonka laulajana käsittääkseni Myles Kennedy on alun perin kannuksensa hankkinut. Itseäni olisi hieman kiinostanut kuulla joku laina tältäkin poppoolta. Mutta kai se on niin, että tässä mentiin nyt Slashin tekeleiden varassa.

"Kotimatkalla" laskin että jos kävelen keskustan kautta niin siinä nyt yhden hampurilaisaterian kulutan (juu varmaan) ja kun iltapalan nälkä oli ja sää oli mitä hienoin, mitä Helsinki meren läsnäolosta huolimatta tähän vuodenaikaan osaa tarjota. Päätin pistää monoa toisen eteen ja kävellä keskustan Burger Kingin kautta hakemassa vähän yöpalaa.

Yö sujui muutoin vallan mallikkaasti, mutta jostain syystä en osaa enää käyttää invertteriä tai siihen on tullut joku ominaisuus, enkä saanut kännykän laturia toimimaan. Täten minulla ei ollut herätyskelloa. Päätin siis jättää alkovin pimennysverhon auki ja antaa auringon herättää. Tämä lisättynä siihen, että sitten stressasin asiasta, sai minut heräämään kello viisi jotainkymmentä. Eli toisaalta aika normaaliin aikaan jolloin nuorempi poika aloittaa ammupuuhansa. Lisäksi olin vielä ahminut illalla hampurilaisen lisäksi kirjaa Kingston Wallin Petri Wallista ja olin lukenut hieman myöhään, joten olo oli aamulla hieman väsynyt. Toisaalta myös varsin hyvä. Liikkeelle läksin toki vasta aamuruuhkan jälkeen ja kotimatka sujui myös hyvin.

Tuntemattoman pelko

Mietin tuolla asuntoautossa turvallisuuden tunnetta, joka tulee siitä että jossain määrin tuntee paikkaa. Olisinko pitänyt vastaavaa paikanvalintaa turvallisena muissa Euroopan pääkaupungeissa? Varmasti olisin ainakin jännittänyt enemmän. Sen verran kuitenkin tullut Helsingissäkin liikuttua pimeällä, etten osannut pelätä lainkaan. En tiedä olisiko ollut syytä? Todellisuudessahan varmaan riskit ei nyt oleellisesti pienemmät ole, kuin vaikka jossain Berliinissä jos parkkeraa oikein, mutta koska paikka ei ole tuttu niin ainakaan, yhtä helposti samaan ei uskaltautuisi.

No kello on viisi jossain.

P.S. tämä blogikirjoitus on kirjoitettu kokonaan asuntoautossa, jo seuraavalla tai oikeastaan sitä seuraavalla matkalla. Yritän pysyä perässä. Aikaa kirjoittamiseen jää vain aika vähän, kun tenavat on vieneet lähes kaiken ajan. Tämä on kirjoitettu Tervossa ja täydennetty ja viimeistelty Kuopion Rauhalahdessa. Onneksi ainakin sataa, niin ei tarvitse harmitella, että ulkonakin olisi kiva olla.