It's Only Rock 'N' Roll (But I Like It)

Slash

Pari viikkoa sitten bongsin että nuoruuteni suurin kitarasnkari oli tulossa keikalle Helsinkiin. Nykyään lapset on vieneete niin suurensiivun vapaa ajasta ja tilasta että musiikkiharrastuskin on jäänyt ainakin toistaiseksi vähän vähemmälle. Mutta kun aikataulut saatiin sopimaan niin miksikäs ei.

No kohtuu tiukallehan tuo ehtiminen meni ja suunitelmat vaihtuivat moneen kertaan. Autolla meinasin mennä lopulta ja olin jo lähdössä. Varasuunitelmana pidin vielä sitä että jos vaikka soitan anopille matkalta että jos en jaksa yöstä ajaa kotiin niin voisivatko laittaa patjan olohuoneen lattialle. Siinä kun kävelin kohti autotalia niin tuo sinivalkoinen saksalainen pisti silmään ja heräsi ajatus, että no miksikäs ei kun kerran on oma sänky pyörillä. 

Nopea strategian muutos ja avaimien vaihto sisällä ja peitto kainaloon. Muutama pikainen varusteiden tarkistus ja cd vaihtajaan vielä eurolla kirjaston poistoista poistettu Velvet Revolverin Contraband-levy nostattamaan tunnelmaa matkan ajaksi.

Tölikkä, vai onko se Tölikä?

Ensimmäisinä opiskeluvuosina tuli asuttua Satalinnan säätiön asunnossa Kajanuksen kadulla, joten mietin että siinä meren rannalla olevalla tiellä voisi olla jotain mukavia paikkoja saada auto parkkiin. Siinähän on jokin venesatama ja niiden yhteydessä on usein parkkiksia. No ei ollut. Jatkoin matkaa kohti Hietsua ja sieltä löytyikin parkkialue, mutta taisi olla käsitykseni mukaan yksityinen parkkialue, joten jatkoin vielä matkaa. Kunnes muistin netissä ollet vinkit että kirkkojen ja hautausmaiden edessä on rauhallisia ja turvallisia puskaparkkeja. Hietaniemen hautausmaan edestähän löytyikin paikka heti. Ainoa ongelma oli että ihan vieressä oli bussipysäkkikin. Hetken pohdin sitä että alkaako tässä aikaisin aamulla kova bussiralli, ja päätin kääntyä viereiselle kadulle johon näytti myös saavan parkkeerata. Pieni mäki ylös ja siihen tasaiselle sain autoni ja paikalla oli myös muita autoja parkissa, vaikka tilaa olikin vielä reilusti, Muiden autojen paikallaolosta vakuutuin kuitenkin, että paikalle tosiaan sai parkkeerata. Siihen siis asetuin ja tein lähtöä. Lähtiessä huomasin mihin olin parkkeerannut, eli Helsingin krematorion eteen.

Silinterihattuinen kitarasankari veti todella mainion keikan, ainakin minun mielestä. Lavasteiden puolesta homma ei ollut mikään erikoinen spektaakkeli vaan homma perustui kokonaan musiikille ja itse bändin esiintymiselle. Ei ollut videoscreenejä tai muuta nykyaikaista mediaspektaakkelia, vain soittimet, soittajat, lava ja valot. No toki taustakangas. Mutta homma vain ainakin itselleni toimi. Hieno keikka ja joka sentin arvoinen.

Setissähän oli useampi Slashin vanhempien bändien biisi, Ainakin Gunnareita oli useampi kipale ja löytyi tosiaan myös tuo Slither Velvet Revolverilta.  Jossain vaiheessa olin kuulevinani myös Beggars and Hangers onin intron, mutta biisi olikin sitten erilainen. Joku niistä uuden levyn biiseistä. Häpeän tunnustaa, että tuota levyä en ole paljone hetinyt kyyntelemaan. Osittain myös siksi että odottelin että en varmasti saa sitä jostain joululahjaksi ja sitten on vain unohtunut ostaa. Ja tarkoitus oli kuunnella mieluummin CD:ltä kuin vaikka Spotifysta.

Viime vuosikymmenen puolenvälin jälkeen ystäväni "Vito" tutustutti minut myös Alter Bridgeen, jonka laulajana käsittääkseni Myles Kennedy on alun perin kannuksensa hankkinut. Itseäni olisi hieman kiinostanut kuulla joku laina tältäkin poppoolta. Mutta kai se on niin, että tässä mentiin nyt Slashin tekeleiden varassa.

"Kotimatkalla" laskin että jos kävelen keskustan kautta niin siinä nyt yhden hampurilaisaterian kulutan (juu varmaan) ja kun iltapalan nälkä oli ja sää oli mitä hienoin, mitä Helsinki meren läsnäolosta huolimatta tähän vuodenaikaan osaa tarjota. Päätin pistää monoa toisen eteen ja kävellä keskustan Burger Kingin kautta hakemassa vähän yöpalaa.

Yö sujui muutoin vallan mallikkaasti, mutta jostain syystä en osaa enää käyttää invertteriä tai siihen on tullut joku ominaisuus, enkä saanut kännykän laturia toimimaan. Täten minulla ei ollut herätyskelloa. Päätin siis jättää alkovin pimennysverhon auki ja antaa auringon herättää. Tämä lisättynä siihen, että sitten stressasin asiasta, sai minut heräämään kello viisi jotainkymmentä. Eli toisaalta aika normaaliin aikaan jolloin nuorempi poika aloittaa ammupuuhansa. Lisäksi olin vielä ahminut illalla hampurilaisen lisäksi kirjaa Kingston Wallin Petri Wallista ja olin lukenut hieman myöhään, joten olo oli aamulla hieman väsynyt. Toisaalta myös varsin hyvä. Liikkeelle läksin toki vasta aamuruuhkan jälkeen ja kotimatka sujui myös hyvin.

Tuntemattoman pelko

Mietin tuolla asuntoautossa turvallisuuden tunnetta, joka tulee siitä että jossain määrin tuntee paikkaa. Olisinko pitänyt vastaavaa paikanvalintaa turvallisena muissa Euroopan pääkaupungeissa? Varmasti olisin ainakin jännittänyt enemmän. Sen verran kuitenkin tullut Helsingissäkin liikuttua pimeällä, etten osannut pelätä lainkaan. En tiedä olisiko ollut syytä? Todellisuudessahan varmaan riskit ei nyt oleellisesti pienemmät ole, kuin vaikka jossain Berliinissä jos parkkeraa oikein, mutta koska paikka ei ole tuttu niin ainakaan, yhtä helposti samaan ei uskaltautuisi.

No kello on viisi jossain.

P.S. tämä blogikirjoitus on kirjoitettu kokonaan asuntoautossa, jo seuraavalla tai oikeastaan sitä seuraavalla matkalla. Yritän pysyä perässä. Aikaa kirjoittamiseen jää vain aika vähän, kun tenavat on vieneet lähes kaiken ajan. Tämä on kirjoitettu Tervossa ja täydennetty ja viimeistelty Kuopion Rauhalahdessa. Onneksi ainakin sataa, niin ei tarvitse harmitella, että ulkonakin olisi kiva olla.