Coronaseikkailu Episode IX. Lappeenranta ja paluu takaisin

19.7.2020

Aamulla heräilimme rauhallisesti ja annoimme muiden hätäillä alta pois ja  pääsimme matkaan siinä puolenpäivän tienoilla. Ennen sitä kävin tarkistuttamassa kaasupullon, kun Purhon leirintäalueella oli joku paikallinen kausipaikkalainen joka tätä oli ammatikseen tehnyt ja omasi edelleen luvat toimenpiteeseen. Tarkastus maksoi kympin ja ennen kaikkea hienoa oli, että tämä tuli tehtyä, eikä tätä varten tarvinnut erityisesti lähteä mihinkään sen kummemmin. Tämä on aikaisemmin osoittautunut aina haasteelliskesi, kun pitäisi löytää tekijä ja vielä aika ehtiä sinne. Hyvinkään sammutinhuoltoon meiltä ei ole pitkä matka, mutta heidän aukiolonsa ei ole ihanteelliset työssäkäyvälle ihmiselle jos oikein muistan. Voi toki olla tekosyitäkin, mutta nyt on kuitenkin hoidettu tämän auton pullon kohdalta vuodeksi ja ensi vuonna pitää ilmeisesti tulla käymään Purhossa tarkastamassa pullo.

Nimismiehen kiharat

Yksi huono puoli Purhon leirintäalueessa on, nimittäin viimeinen kaksi kilometriä on hiekkatietä, joka ainakin nyt oli paikoitelleen inhasti nimismiehen kiharalla. Mikähän tuon aiheuttaa? Onko se paikallisen traktorien renkaat vai kuivuus vai sade, vai kaikki edellämainitut?

Lappeenranta

Päivän ajo oli noin viitisenkymmentä kilometria Lappeenrantaan. Yritimme parkkeerata tutulle paikalle, mutta tuota oli käännetty aikalailla ja tilaa oli todella vähän aikaisempaan verrattuna. Paikalla oli myös pari isoa Saksalaista asuntoautoa, sekä muutama kotimainen. Yhdellä niistä näytti olevan aikamoinen leiri pystyssä ja oikein mootorivene parkissa, en tosin ole varma oliko vieraiden vai isäntäväen.

Hiljaista on

Lähdimme poikien kanssa etsimään jotain pizapaikkaa ja leirintäalueella jo olin kuullut, että Lappeenrannnassa on todella hiljaista, kun ei ole Venäläisiä turisteja. Ja niin ehkä olikin ja kaikista eniten hämmensi se, että suurin osa ravintoloista ja kaupoista olikin kiinni. Vaikka ikkunoiden tekstit muuta kertoivat. Lappuja oli laitettu kyllä, että sunnuntaina ovatkin kiinni. Löysimme kuitenkin ihan kelpo pizapaikan ja saimme vatsamme täyteen.

Uimaan

Sitten päätimme lähteä etsimään uimapaikaa. Kävelymatkan päässä oli varsin mukava Myllysaaren uimaranta jota itse suosittelisin kaikille rantaaktiviteeteista pitäville. Oli rantaa joka soveltui perheen pienemmille toinen ranta oli ehkä optimi vähän isommille ja vielä oli laitureilla aidattu alue jossa oli hyppytornit ja tilaa oli. Kelikin oli todella hieno joten nautimme täysimääräisesti. Ainoa pettymyksen aihe oli torni, joka vaikutti joltain Spedemäiseltä keksinnöltä. Eli tornista tulee leveä liukumäki, jota lasketaan puisilla kelkoilla. Lopussa näytti olevan vielä noin metrin tiputus veteen. En tiedä onko tämän härvelin tarkoitus olla auki josku tiettyinä aikoina mutta sunnuntaina ei ainakaan ollut. Kokeiluun olisi mennyt varmasti. Josku Lappeenrannassa käydessäni olen tämän huomannut ja pistänyt merkille ja haaveillutkin tuon kokeilemisesta ja vieläkään ei tilaisuutta tullut. Ehkä sitten seuraavalla yrityksellä. Lisäksi rannan liepeillä oli lapsielle leikkikenttää ja koripallokenttiä ja rantalentiskenttiä. Eli aktiviteettejakin piisasi. 

Yösijaa

Kävelymatkaa tuli ihan sopivasti vielä takaisin asuntoautolle, kun menimme toisenkin niemen linnoituksen ympäri ja kävimme katsomassa hiekkalinna. Oli kyllä paljon vaisumpi kuin edellinen kerta kun tämän näimme. Automme liepeiltä tuli vastaan jokin ”rantojen mies” tai oikeastaan kohtuu nuoren näköinen poikanen. Vähän kävi sääliksikin. Miehellä ei ollut kenkiä ja vaimokin epäili sen nukkuvan ulkona. Mutta vaimo ei kuitenkaan enää tuntenut oloaan turvalliseksi joten päätimme yhteistuumin lähteä takaisin Purhoon, vaikka saunaan emme enää ehtisikään. Eilinen telttasauna oli kyllä hyvä. Ja saunasta tuli järvelle oikein hieno palavan puun tuoksu. Suosittelen. Uuden auton kiinteä sähkömittarikin tuli nyt testattua eilen, ja tänään on taas käytössä. Hieman hankalassa paikassa tuo on usein tarkistella, kun pitää nostaa pöytä pois ja se on siellä Alden takana piilossa kaksoispohjan välissä. Mutta eipä tuo haitanne ainakaan vielä.

Coronaseikkailu Episode VIII. Johonkin vielä ehtii

18.7.2020

Artjärvellä lapset puuhailivat omiaan aamupäivän ja minä purin leiriä ja tein huoltotoimenpiteitä ja juttelin naapureiden kanssa. Tarkoitus oli lähteä Lappeenrantaa kohti.

Heräteostoksia

Hetken mielijohteesta kaarsimme Kouvolassa sijatsevaan ”Veturi” ostoskeskukseen, mistä viime kesänä löytyi ihan pätevää ostettavaa. Ruokakaupassakin piti käydä. Tankkasimme myös itsemme samalla. Viime hetken vessakäynnin heräteostoksena osin vielä scootin pojille ja vähän itsellenikin. Ostin siis sellaisen isompirenkaisen scootin, jossa kuitenkin muutoin oli aikalailla niin kuin temppuscootin rakenne. Mutta tosiaan pyörät ovat ilmatäytteiset ja isommat. Tuolla voi varmasti ajella juuri leirintäalueiden hiekka-alueita pitkin ihan kivasti ja tällä voin minäkin ainakin teoriassa taittaa matkaa näppärämmin kuin kävellen vaikka kaupungin ei niin keskustasta kohti keskustaa.

Lisää hetken mielijohteita

Matka jatkui edelleen kohti Lappeenrantaa, ja sitten tulikin mieleen, että Purhossa ainakin on mukava leirintäalue, eikä niin mahdottomasti poikkea reitiltä. Ajoimme siis tänne ja täällähän oli varsin mukava taas uida piiiiiitkään. Uintivuoro kesti saunalla 18-21. Ihan koko aikaa en itse enää jaksanut vaan jouduin houkuttelemaan pojat pois vedestä. Tiesin paikan olevan riski, koska Gabia ei vielä uskalla päästää tuonne lautalle asti uimaan, vaikka omasta mielestään homma olisi ihan helppo. Tästä väännettiinkin henkisesti peistä jonkin aikaakin, mutta lopulta Gabi jätti menemättä.

Paikalla oli myös vesitrampoliini, mikä viime vuonna puuttui pettymyksekseni. No toistaalta se osoittautui ainakin itselleni pettymykseksi. Lähinnä tuolta tippuu kun se heiluu miten sattuu ja trampoliinikaan ei oikein kovin hyvin ponnahda. No ajatuksena liian hyvää ollakseen totta. Hautaan tämmöisen hankkimishaaveet mökille ainakin siihen asti, että löydän sellaisen joka oikeasti mahdollisesti toimii.

Grillailua ja Gabin kavereita

Gabi on jo aikaisemminkin tällä matkalla kunnostautunut saunassa melkoisena juttelijana vanhojen mummojen ja pappojen kanssa. Sama meno jatkui tänään ja Gabi kävikin pariinkin otteeseen kahdessakin eri saunassa höpöttelemässä juttujaan. Muut kuuntelivat tahtotilasta riippumatta. Uinnin jälkeen grillailin ja Gabi sai uusia kavereita myös naapurivaunusta, jossa oli kaksi noin teini-ikäistä poikaa. Nämä taisivat vähän vedättääkin Gabia, mutta ei nyt vielä ainakaan tuntunut haittaavan. Sellaista se lasten kanssakäynti on.

Tännekin tultiin mielestäni melko ajoissa, mutta melko täyttä jo oli. Paljon on täälläkin väkeä liikkeellä. Tosin tuntuu, että kaikki on pakkautuneet näille suosituimmille leirintäalueille ja nämä ei niin suositut puolestaan ovat jääneet vähän paitsioon.

Coronaseikkailu Episode VII. Nykäskylästä Etelään

17.7.2020

Aamulla toimitimme normaalit aamupuuhat, vaikka yritin pitää hieman kiirettä. Olin luvannut, että puoli kuudelta oltaisiin Iitissä ja Iralla oli jokin kauppa Nykäskylässä, jossa piti vielä käydä. Oli kuulemma halunnut käydä siellä jo useamman vuoden ajan. Lopulta olimme noin tunnin haaveilemastani ajankohdasta paikalla, mutta ei meillä niin tiukka aikataulu ollut ollenkaan että olisi ongelma. Enemmänkin olin ajatellut, että jää aikaa enemmän katsastaa tuota keskustaa joka oli aiemmalla visiitillä jättänyt ihan positiivisen kuvan ja niin jäi kyllä nytkin.

Parkkeerasimme auton jonnekin yliopiston tietämille kahden tunnin paikalle poikien kanssa, kun Ira oli jo aiemmin jätetty keskustaan. Kävelimme siitä ja kiersimme pari divaria, kun Lucasilla alkaa luettavat loppua. Neropatin päiväkirjoja haettiin lisää, mutta ei löytynyt uusia, eikä oikeastaan kuin yksi kappale ylipäätään. Ovat ilmeisesti tällä hetkellä kovasti huudossa. Samalla pysähdyksellä hoidettiin myös ruokinta kultaisissa kaarissa.

Nykäskylän keskustasta täytyy sanoa, että jotenkin mielestäni varsin sympaattinen. Ainakin näin satunnaisen kesämatkailijan silmin.

Kahden auton loukussa?

Auto löytyi sovitusta osoitteesta ja autossa olikin kaikki jotakuinkin yhtä hyvin kuin kuvissa. Jotain ongelmia toki aina vanhassa autossa on, mutta jos virheettömän tehtaan takuulla haluaa, pitää euroja laittaa pinoon aika lailla enemmän. Pääosin fiksattavat jutut ovat pieniä tai pienehköjä ja kaiken pitäisi toimia. Koeajollakaan en huomannut mitään valittamista ja kun hinta oli mielestäni jo ihan passeli en tingannutkaa tällä kertaa edes yhtään ja huomasin olevani asuntoautolaivueen omistaja.

Toki vaikka lomaa olisi voinut jatkaa vanhallakin, niin uusi houkutti niin, että tavarat siirrettiin uuteen autoon ja lähdimme sillä jatkamaan tätä seikkailua. Vanhasta Niesmann & Bischoff Clou 570E:sta otettiin pikavauhtia ainakin osa tarpeellisimmista tavaroista ja siirrettiin ne niessmann & Bischoff Flair 6700 iTA:han ja kello olikin jo siinä vaiheessa sen verran, että otimme vaatimuksesta kohteeksi lähimmän leirintäalueen, mikä sijaitsi Artjärvellä. SF Caravan Lahden seudun alue, oli viime kesänäkin sattumalta reitillä. Nyt oli todella tyhjää ja emme edes ehtineet saunoa. Paikkamme oli nurmikolla, mikä oli oikeastaan aika mukavaa kun edellisyökin meni ihan hiekalla.

Siinä tuli ihmeteltyä uuden auton hienoja ominaisuuksia ja harjoiteltua rutiineja ja järjestettyä asioita edes vähän alusta. Paljon on vielä tekemättä ja takatalliin ehkä tulen laittamaan taakse hyllykön. Tämä tosin pitänee rakentaa ihan itse, että saa mittatilauskokoisen. Oven kahvoja ehkä pitää korjata. Viritellä tarranauhastoppari välioveen jne jne. Toki autossa on paljon hyvääkin. Todella paljon. 

Vaikka toki ihan samaa ei saatu kuin mitä kävin Seinäjoella katsomassa, niin kuitenkin hintakin oli alle puolet pyynnistä. Pääsin alle alkuperäisen tavoitebudjetin, jota olin jo miettinyt kasvattavani 50%:lla, kun ei sopivaa vaan meinannut tulla vastaan. Toisaalta jossain vaiheessa myös mietin hieman uudempaa Flairia joka osaltaan kasvatti hintaa. Lisäksi haaveissa olisi ollut L-ryhmällä oleva auto ja tämä on perus dinetellä. Mutta ei tämäkään missään nimessä paha ole.

Coronaseikkailu Episode VI. It’s My Aeroplane

16.7.2020

Aamulla kun suunnittelimme mihin mennä otin huomioon, että jos hyvä tuuri käy, niin auto olisi vielä illalla vapaana ja matka jatkuisikin kohti etelää Iittiin. Jyväskylä vaikutti siinä mielessä oivalta, että emme ainakaan menisi pohjoiseen ja siellä olisi ehkä jotain nähtävääkin. Ja heti tuli mieleen, että Tikkakoskella on Ilmavoimien lentokonemuseo. Siellä ollaan joskus Lucasin kanssa käytykin. Gabi ei tuolloin tainnut olla kyllä mukana, jos oikein muistan. Jos oli niin ainakin oli niin pieni, ettei tietäisi olleensa ja Lucaskin ehkä siinä ja siinä muistaisiko olleensa.

Matkaan lähdettiin jäätelöiden ja uimisen jälkeen ja sää tuntui jo yöllä olevan lämpenemään päin, kun yö tuntui selvästi aiempia lämpimämmältä.

Simulaattoria

Pojat katselivat hetken ihan mielissään lentokoneita ja paikoitellen jopa kuuntelivat kun luin tekstejä, Gabi siis, Lucas ehkä jo luki itse. Mutta kyllähän ehdottomat suosikit, olivat kolme ohjaamoa, joihin pääsi sisälle. Yksi taisi olla jokin kaksipaikkaisen harjoituskoneen ohjaamo ja kaksi muuta olivat ainakin SAAB J35 Draken ja olikohan joku MIG. Tuo pienen potkurikoneen ohjaamo tuntui olevan kuitenkin suosikki, koska siinä pojat saivat olla vierekkäin ja leikkiä yhdessä. Koneita joutuivat pojat vaihtamaan muutamaan kertaan, kun seuraavat halukkaat tulivat, jolloin patistin pojat antamaan tilaa ja siirtyivät toisiin ohjaamoihin. Kun seuraavat olivat leikkineet niin vaihtoivat sitten takaisin. Jonoja ei ollut.

Yöpaikkaa taas vailla

Tuolla kun oltiin saatiin leikit lopeteltua olikin kello jo hieman vajaa viisi ja mietimme seuraavaa yösijoituspaikkaa. Päätimme käydä katsomassa SFC Hietasaaren, joka sijaitsee kai Multialla, tai Uuraisissa. kolmisenkymmentä kilometriä oli matkaa tuosta Tikkakosken museon pihasta. Paikalle päästyämme, kertoivat, että olivat jo puhelintiedustelijoille myyneet ”ei oota”, mutta saivat meidät vielä mahtumaan. Paikka oli oikeastaan ihan kulkutiellä joka oli vaan nyt väliaikaisaidalla suljettu. No ei haitannut pääsimme saunomaan ja uimaan ja mukavaa oli, vesi oli heti jonkin verran lämpimämpää kuin aikaisempina päivinä, kun koko päivä oli ollut oikeastaan aika lämmin ja varsinkin aurinkoinen.

Ennen saunaa kävimme kodassa paistamassa ensin hampurilaiset ja tein tulet . Saunan jälkeen paistoin pojille vielä makkarat ja sitten menimme nukkumaan.

Etelä vai pohjoinen

Hampurilaisten jälkeen soitin Iittiin. Olin ymmärtänyt edellisillan viestin hieman väärin. Mies lupasi varata auton minulle lauantaihin asti ja olin käsittänyt, että varaa sen jos Haminasta sitä katsomaan tuleva ei otakaan. Mutta olikin jo kertonut tuolle Haminalaiselle, että auto on varattu, joten hän ei sitten ollutkaan tullut katsomaan autoa. Ei siinä mitään. Tosin jos olisin tämän ymmärtänyt puhelimessa eilen illalla, niin olisimme ajelleet jo tänään Iittiin. Nyt matka sinne alkaa huomenna.

Coronaseikkailu Episode V. Flairi, Kummityttö, Vauva, kraaterijärvi ja yllättävä käänne

15.7.2020

Aamu ja vähän kustannuksista

Aamu aloitettiin siis Kalajärveltä Peräseinäjoelta Kalajärven leirintäalueelta. Aikaisemmin taisin unohtaa mainita kustannuksista. Tämä leirintäalue maksoi siis autokunnalle 23 €/yö. Lisäksi saa leiman Carvan huiput SFC alueille ja olikohan, että joka viides yö olisi ilmainen. Tosin mikäli nopeasti katsoin oikein, vaikka jo on kasassa kaksi yötä, niin ei ehkä satu niin paljon näitä reitin varrelle, että tulisi täyteen. Tosin matkalla on jo nyt tehty niin monta Ad-hoc muutosta, ettei sitä koskaan tiedä.

Flair 6700 auf MB

Matka jatkui Seinäjoelle katsomaan Flairia Mercedeksen alustalla. Auto oli kyllä hieno ja siinä ei olllut varsinaisesti mitään muuta vikaa, kuin hinta versus aiottu budjetti. Toki koskaanhan näistä ei tiedä, josko sitten innostuisi kuitenkin haukkaamaan isomman palan mitä oli alun perin ajatellut. Auto oli Mercedeksen alustalla oleva Flair 6700 L-sohvaryhmällä, eli aikalailla mitä haetaan. Paitsi se Mersun alusta. Varsinaisesti ei missään nimessä ole Mersua vastaan mitään. Mutta tuppaavat olemaan vaan pykälän kalliimpia kuin nämä Fiatit. Ja kun en ole kokenut takavetoakaan mitenkään pakolliseksi varusteeksi niin syyt miksi maksaisin minun näkökulmastani saman funktion toteuttavasta autosta enemmän on vähissä. Eli minulle alustan on tarkoitus viedä tuo koppi paikasta a- paikkaan b. Jos henkilöautossa puhutaan ”kehonsiirtimestä” eli laitteesta, jonka muut ommainaisuudet ovat täysin toisarvoisia, niin sama tässä on minulla. Eli kopinsiirrin voisi olla osuva termi. Toivottavaa on että toimisi luotettavasti ja aiheuttaisi mahdollisimman vähän harmia, sekä kustannuksia. Mistään Fahrvergnügenista en edes näiden kanssa haaveile.

Ideaa

Tämän jälkeen kävimme shoppailemassa Ideaparkissa kenkiä pojille ja sukkatäydennystä. Ruokakauppakin tuli käytyä ja lihavarasto täydennettyä sekä juustoa, mehua ja jugurttia ostettiin myös reissun tarpeisiin. Samalla pohdittiin seuraavaa reittikohdetta kohti Pyhäjärveä.

Se yllättävä käänne

shoppailun jälkeen samalla parkkipaikalla menimme Burger Kingiin syömään kun alkoi olla jo nälkäkiukkua, ja Lucasin toive Susheista ei vieläkään toteutunut, kun hallituksen puheenjohtaja vastusti ideaa. Siinä syötyämme päätimme tähdätä SFC Järviseutu alueelle Vimpelissä. Tai onkohan tämä nyt sitten Lappajärveä. Lappajärven rannalla nyt ainakin. Siinä ruokailun jälkeen tarkistin sähköpostit ja nettikaravaanin hakuagentti ilmoitti autosta joka voisi monella tavalla osua seuraavan haetun auton spekseihin. Soitin saman tien myyjälle ja hän kertoi, että joku on jo huomenna tulossa katsomaan. Jos ei mene hänelle niin sitten luasi varata meille. Auto olisi Flair 6700 vuodelta 1997, eli hieman jo on ikää ja silä aiemmin mainitulla Fiatin alustalla, mutta tosiaan pyyntikin oli 17 500€, eli yli puolet halvempi kuin aiemmin mainitsemani Mersun pyyntihinta.

Pienen pähkäilyn jälkeen päätettiin pysyä aikaisemmassa suunnitelmassa tämän päivän osalta ja jatkaa tuonne Lappajärven rannalle yöksi.

Illalla saatiin vielä saunavuoro poikien kanssa 22-23, joka tuli hyödynnettyä ja käytyä uimassa varsin viileässä järvessä. Kovin lämpimiä ei vedet viime päivinä täällä enää ole olleet, mutta kyllä noihin saunasta ainakin pulahtaa.  Ja kun aikaisemmasta paikasta oli kustannusten suhteen puhe, niin täällä hinta oli 18€/yö. Ja molemmissa siis kuului sähköt ja sauna, jos vain oli vuoroja vapaana, hintaan.

Coronaseikkailu Episode IV. HBD ja Pandat

14.7.2020

No tätä on odotettu. Taas on vartuttu yksi vuosi lisää. Ja nyt on se suuri vuosi, jolloin meillä on ostettu pojille puhelimet. Kouluun lähtiessä kuitenkin itsenäistyminenkin alkaa ihan eri tavalla ja varmasti vanhempia vähän rauhoittaa, kun ainakin teoriassa pojan voi useimmiten tavoittaa puhelimitse. Toisaalta aika paljon tuo puhelin on pelilaita, joka kulkee jatkuvasti mukana, mikä toisaalta on hyvä, mutta toisaalta myös sellainen mikä vaatii rajoittamista.

Aamujuhlallisuudet hoidettiin Juhanan j a Hilkan pihamaalla asuntoautossa. Ja lahjoja tuli ihan riittävästi muitakin. Pehmoleluja ja legoja ja Pokemoneja. Aamupalan jälkeen laitoimme auton lähtövalmiiksi lyhyttä siirtymää varten.

Pandat

Matka Ähtärin eläintarhaan oli lyhyt. Jätimme auton maksuttomalle parkkipaikalle, jossa oli oikein mukavasti tilaa ja asuntoautoille reunalla mukavasti mitoitetut parkkiruudut. Taisivat olla aavistuksen normaalia leveämpiä ja varsinkin pidempiä. Ja takana oli vielä nurmea, jonne peräylityksen pystyi halutessaankin vielä ajamaan. Tuurissa muuten jaettiin lapsille ilmaisia sisäänpääsylippuja Ähtäriin. Meillekin niitä jaettiin useamman ostoksen yhteydessä. Noilla lipuilla pääsi siis alle 13 vai alle 14 v. (en muista tarkasti, mutta meidän lapset ainakin mahtuivat vielä spekseihin) lapset ilmaiseksi aikuisen seurassa.

Pandat oli ihan hauskaa katseltavaa, kun ei ollut itsekään tullut aikaisemmin nähtyä. Bambun syömisnäytös oli aika hauska. Todella näppäriä ovat etutassuistaan nämä kaverit. En tiedä miten on muotoiltu, mutta melkein kädellisestä taitaisi mennä. Niin hyvin pysyi Bambu yhdessä kädessä kiinni sekä kuoriessa niitä hampailla, että rouskuttaessaan sitä ydintä. Tuo syöminen kuulosti aika lailla porkkanan syömiseltä. ”What’s up Doc?” Mel Blancin sanomana puuttui vain.

Kohtalokas virhe ja Pro-tip.

Itse tuon pääreitin varrella tuli nähtyä monenmoisia eläimiä, joista tosin suurin osa vain makoili ja möllötteli.  Ymmärsin hetken mielijohteesta ennen eläintarhaan lähtemistä ottaa makkaraa mukaan paistettavaksi. Mutta selvästi hätiköin tilanteen sattuessa kohdalle. Hirvien kohdalla oli makkaranpaistopaikka, mutta kukaan ei ollut saanut nuotiota aikaiseksi ja ihmiset paistoivat kaasugrillillä makkaroita. Tässä kohdassa reittiä oli myös jäätelökioski ja kahvila, joihin oli aika valtaisat jonot. No grillasin makkarat tässä kaasugrillissä ja ihan hyvät fasiliteetit olikin tuohon. Mutta en tajunnut, että reitillä oli toinen paikka, missä oli muurikivistä tehtyjä puugrillejä, useampiakin, joista muutamassa oli ihan hyvä hiillos tai tuli käynnissä. Jos tämän olisin tiennyt, niin täällä olisi saanut makkaransa paistettua ja tilaakin oli huomattavasti enemmän. Lisäksi täällä oli oikein kunnon käsienpesupaikatkin tehty, kun edellisellä jouduttiin menemään ihan vain käsidesillä.

Ärrän kierrän ympäri orren ässän pistän taskuun

Gabilta onnistui muuten eilen, vielä kuusivuotiaana siis, ärrä vihdoinkin varsin mallikkaasti. Nyt sitä on päristetty varsin innokkaasti ja antaumuksella monen monta kertaa. Vielä on hakemista sen kanssa, että muistaisi ja joissakin sanoissa meinaa ärrän paikka tulla vähän väärin. Mutta selkeästi läpimurto on nyt tapahtunut. Juhannuslomalla onnistui Sitruuna sanassa oikein. Sitten harjoittelimme sanomalla jossain vaiheessa drone sanaa sata kertaa putkeen. Ja nyt vihdoin hyvissä ajoin, ennen kuin täytti seitsemän alkoi onnistua jo vähän kaikissa sanoissa. Hieno homma Gabi.

Lahjapuodin kautta eteenpäin

Puodista tarttui lisää pandoja, joita on jo aikamoinen pesue pojille kertynyt. Lisäksi Tuurissa teetin lisäavaimen asuntoauton oveen pojille. Avain maksoi 20€. en muista varmaksi, mutta muistelen avaimen teettämisen olleen joskus halvempaakin. Tähän ostettiin nyt Panda-aiheinen kaulanauha ja avaimenperä.

Takaisin Kalajärvelle

Matka jatkui illalla kohti Seinäjokea. Päätimme jäädä matkalla Kalajärvelle uudestaan yöksi. Ihan pätevät fasiliteetit ja uimaranta houkuttivat ja helppous. Illalla paistoimme grillikodassa kanapihvejä ja sellaisen Gran padanalla maustetun valmisgrilliperunahässäkän. Sitten syötiin Tuurista ostettu leppäkerttukakku. Syntymäpäiväkynttilän virkaa toimitti tulitikku. Kaikki oli oikein maistuvaa. Lisäksi pääsimme Gabin kanssa testaamaan saunan ja kävimme uimassa. Jotenkin tuntuu, että uimavedet on vain kylmentyneet, lukuun ottamatta Tuuria, joka oli jo valmiiksi tähän mennessä käydyn reissun kylmin. Mutta täällä tuntui uimavesi nyt kylmemmältä kuin pari päivää sitten ja silloinkin jo oli melkoisen kylmää. Voi niitä juhannusaikoja.

Huomenna kohti Seinäjokea ja siitä sitten eteenpäin. Suunta toki vielä tuntematon.

Coronaseikkailu Episode III. Vesa sotki liikenteen

13.7.2020

Aamulla heräsimme siis Tuurista ja pojat olivat heti innoissaan polkuautoilumahdollisuudesta. Molemmat vuokrasivat itselleen polkuautot Onnelan vastaanotosta. Hinta oli 5€/auto /kaksi tuntia. Ihan siedettävä hinta siitä määrästä riemua ja polkuautoilua mitä siitä tuli. Leirintäalueella on toki jonkin verran trafiikkia ja varsinkin aamupäivällä, jolloin liikkeellä on poislähtijöitä. Mutta kaikki ajavat onneksi kohtalaisen hiljaa ja siihen on todellakin syytä, koska ainakin täällä liikkuu paljon lapsia näillä polkuautoilla ja lisäksi pyörillä, scooteilla ja nykyään myös sähköscooteilla. Uudella puolella meillä oli pojilla lupa ajella varsin intsenäisesti ja tätä he hyödynsivätkin. Lisäksi kävimme toisella puolella ”retkellä” niin että olin mukana taas turvamiehenä. Lucasille nyt ei olisi ollut mikään temppu, mutta Gabia vielä pidettiin ”hihnassa”.

Tivoli Gardens

Yhden maissa poistuimme leirintäalueelta ja paikoituimme vielä Tuurin kaupan pihalle. Vettä ripotteli juuri yhden aikaan kun tivoli avattiin ja me menimme taas poikien kanssa tivoloimaan. Se oli oikeastaan varsin positiivinen asia, sillä eiliset älyttömät jonot vaihtuivat nyt siihen, että sai valita laitteen ja seuraavaan kierrokseen pääsi mukaan. Hauskaa oli molemmilla pojilla ja niin kyllä minullakin. Maailmanpyörästä, tai mikä tuo tuolla onkaan nimeltään, näki myös tuon kehkeytyvän bensajonon, josta kuulin aamulla. Vesa siis oli jakamassa ilmeisesti ilmaista bensaa tai jotain? Jono oli ihan absurdin pitkä. Enkä edes tiedä, riittikö kaikille lopulta polttoainetta. Niin pitkä jono oli. Mutta sinnikkäästi siinä ihmiset jonottivat, vaikkei jono liikkunut mihinkään. No en ollut asiasta kovinkaan hyvin tietoinen etukäteen, eikä kyllä harmita, en olisi ainakaan tällä kertaan käyttänyt vähiä lomapäiviäni jonottamiseen. Vaikka fasiliteetit tähän olisi kyllä ollut montaa henkilöautojonottajaa paremmat. Tankata olin kyllä ajatellut Tuurissa, mutta mieluummin maksan sen 50-80€ mitä tankkaus maksaa, kuin jonotan noin pitkän aikaa ainakaan näin lomalla.

Ähtäriin

Gabi oli vaihtanut mieltään ja ihan hyvä niin. Pandat kiinostavat, joten toiveena oli päästä Ähtäriin. Power Parkia en kyllä ollut kovasti pojille mainostanut, mutta sinne olin ajatellut Gabin viedä synttäripäiväksi, mutta nyt mennään siis toiveiden mukaisesti Ähtäriin. Soitin isäni serkulle Juhanalle ja tiedustelin voidaanko tulla moikkaamaan, kun heillä on kesäpaikka Ähtärissä, jota vanhempani ovat myös mainostaneet monta kertaa hienoksi. Juhanalle ja Hilkalle sopi, että tulemme mokkaamaan ja lupasivat, että saamme toki nukkua pihalla autossamme joka oli oikein mieluisa tarjous. Saunaankin pääsimme ja todella hyvät löylythän saunasta sai. Vesi oli melkoisen viileää järvessä, tosin ei ihan yhtä viileää kuin Tuurin joessa eilen. ”Kesämökiltä” oli melkoisen hulppeat näkymät järvelle ja paikka oli kyllä muutoinkin varsin hieno ja todella hienoksi laitettu.

Aatto

Synttäreistä Gabi on taas kertonut jotakuinkin kaikille, jotka ovat malttaneet kuunnella. Huomenna on se kauan odotettu päivä. Tänään alkoi ensimmäistä kertaa kuulua myös pieniä huolestumisen ääniä, kun ei kuulemma ole lahjoja näkynyt missään. Saapa nähdä miten käy, kun lahjaksi on tulossa kännykkä, joka on varmasti kovasti odotettu, mutta toisaalta herra itsekkin totesi jo juhannuksen tienoilla, kun yritin kysellä, mikä olisi se mieluisa synttärilahja, että kännykkä se ei ole, kun sitä ei oikeastaan lasketa synttärilahjaksi kun se kuuluu saada muutenkin.

Kakunkin ostin muuten Tuurista. Sellaisen leppäkerttukakun. Näytti ihan hauskalta. Varmaan maistuu sillä tavalla teolliselta mutta hyvältä, nämä siis olettamukseni. Raportoin myöhemmin mausta, jos saan palasen.  

Coronaseikkailu Episode II. Vesa! Missä on se Vesa!

12.7.2020

Kaksi päivää

Gabi muistuttelee useaan kertaan päivässä, kuinka vähän on enää aikaa hänen synttäreihinsä. Hyvä niin. Siitä saa kuulla kaikki tuntemattomatkin, jotka Gabi saa juttelemaan jostain asiasta.

Aamupäivällä pojat kävivät taas apinakeinussa ja uimassa pulahtamassakin. Itse en tällä kertaa jaksanut kastua jostain syystä, vaikka sää olikin jopa ihan hieno, joskaan ei mitenkään äärimmäisen lämmin. Tuultakin oli jonkin verran varsinkin rannassa. Kaiken kaikkiaan sää kyllä pääsääntöisesti suosi tänään. Nyt tätä kirjoittaessani yhdentoista maissa illalla sataa ja aika rankastikin, mutta tämä alkoi vasta ihan juuri ja vielä hetki sitten paistoi ihan aurinkokin.

Tivoliiin

Kalajärveltä suuntasimme Vesan miljoonativoliin. Tivoli oli toki ilmainen, mutta varsinkin päivällä ihan jonoa oli melkoisen paljon. Ilmeisesti nälkä tuli kaikille myös yhtä aikaa meidän kanssa, koska kaikki ruokapaikatkin olivat ihan tupaten täynnä. No meillä nyt ei ollut mihinkään kiire. Keskiseltä ostin neljä Lion suklaapatukkaa ja pussillisen salmiakkia. Kävimme myös Vesa Burgerissa. Otin Jättijuustoburgerin. Ei ehkä mielestäni pärjännyt ketjupaikoillekaan vaikka oli samoissa hinnoissa tulimme syömään parkkipaikalle omaan autoon, kun ravintola vaikutti niin täydeltä. Ennen sulkemista käytiin vielä Tivolissa ja siellä oli silloin paljon mukavampi jonotilanne. Käytiin vielä Lucasin kanssa Tribe nimisessä kieputtimessa, joka oli kyllä varsin mukava ja oli ihan vauhdikaskin. Viime vuonna Kouvolan Tykkimäellä kohtasin pitkästä aikaa voittajani huvipuistolaitteissa. Ketjukaruselli, joka nousi älyttömän korkealle. Se vaan ei ollut mun juttu. Tämä oli omalla tavallaan hurjempi, mutta ainakin minulle ketjukarusellit on aina vaikuttaneet vähän pelottavilta ja Sketchyltä kuten ainakin amerikanenglantilainen sanoisi. Tämä oli puolestaan hyvä. Semmoinen kieputin joka lopulta kieputteli pää alaspäinkin. Lopulta alkoi tuntua, että nyt ei enää tiedä miten päin sitä oikein ylipäätään on.

Entäs sitten?

Väki oli aika puhki tuon jälkeen. Itse olisin saattanut jäädä vaan parkkiin tai ajaa Kuortaneelle uimarannalle. Mutta minulle suositeltiin vahvasti että ajaisin auton Onnelaan puolen kilometrin päähän. Paikkoja oli vielä ihan kivasti jäljellä ja päädyimme ”uudelle puolelle” vaikka ensin tarjosiki paikkaa kaukaa vanhalta puolelta. Toivoin jotain mahdollisimman läheltä vaan, niin sitten ymmärsi ehdottaa tuota uutta puolta, joka logistisesti olikin varsin hyvä ratkaisu. Suosittelen.

Gabin kanssa kävimme saunomassa ja pulahtamassa jokeen, jossa oli kyllä kylmintä vettä pitkään aikaan. Sitten paistoimme grillipaikalla makkarat ja tulimme autolle ja iltasadun jälkeen Gabi nukahti saman tien. Lucas vielä mielellään lukisi kirjaa, mutta komennettiin juuri nukkumaan.

Coronaseikkailu Episode I. Peräseinäjoki ja sen sudet.

11.7. 2020

Startti

Kesäloman toinen pätkä käynnistyi. Eilen kirjasin viimeiset tunnit taas pariin viikkoon ja meinasimme startata jo eilen iltapäivästä, mutta vaihdoimmekin suunnitelmaa. Ensin ajattelin pakkailla vielä autoa rauhassa ja lähteä aamulla, mutta päädyimmekin Helsinkiin veneilemään Boben ja Fafan kanssa. Ei lainkaan hassumpi reissu.

No siellä meni sen verran myöhään ja takapenkin pojat osasivat painella takaisintulomatkalla sen verran taa oikeita/vääriä nappuloita, että tankki oli aika tyhjä kun kotiin päästiin. Joten suunniteltu ruokakauppareissu jäi tälle aamulle. Samoin tavaroiden roudaaminen asuntoautoon ja järjestäminen paikoilleen. Jääkaapinkin laitoin vastaa aamulla päälle. No ei haittaa. Taas mennään.

Suunta on tällä kertaa Suomessa pohjoiseen. Vielä ei tiedetä kuinka kauas, mutta tavoitteet ei kuitenkaan ole ihan siellä, mitä moni ajattelee Pohjoiseksi. Ei haittaa jos poronkelloja näkisi, mutta veikkaan että käänne tulee viimeistään Vaskikellolla.

Tänään siis pääsimme lähtemään lopulta kaiken säädön ja äärimmäisen ärsyttävän pakkausoperaation täydessä vesisateessa jälkeen vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Mansikoitakin piti vielä hakea ja laittaa pakastimeen ja kaikkea muuta pientä. Matkalla alkoi vähän kaikilla olla jo nälkä Hämeenlinnan kieppeillä. Soitto siis Pirkkalan agenteille, mistä saisi sieltä hyvää Pizzaa, kun voisi olla ihan sopivalla etäisyydellä ja siinä voisi olla tauon paikka. Suositeltu ravintola Marinara, oli kesälomalla, eikä kärisvällisyys riittänyt odottamaan 10.8.2020 asti Pizzaa, joten menimme Ravintola Suuppaan vaim ikähän olikaan. Kebab pizzapaikka. Ei mitään maata järisyttävää, mutta ei missään nimessä huonointakaan mitä olen syönyt, eikä oikeastaan mitään erikoista vikaa noin ylipäätänsäkkään.

Kahvia ja pullaa

Tämän jälkeen käytiin Kaisalla ja Janilla kahvilla ja vietiin muffineita. Katsottiin jalkapalloa hetken ja kerättiin taas joukkue kasaan. Matkaa jatkettiin kohti pohjoista ja hieman epämääräistä tuntematonta. Tästä eteenpäin ajatus oli, että ehkä joko Ähtäriin katsomaan Pandoja tai sitten että Huomenna Miljoonativoliin. Matkalla satoi monessa kohtaa taas kaatamalla ja loppumatka sitten tihkutteli. Pyyhkijät toimivat taas hieman siten, että pyyhkijän pyyhkimä kohta pyrkii karkaamaan ikkunan ulkopuolelle ja pyyhkijää pitää aina välillä käydä säätämässä. Josko sitä kuivemmalla kelillä tarkastelisi paremmin.

No mihin päädyttiin?

Päädyttiin SFC Kalajärvelle. Varsin hieno on uimaranta ja leikkipaikat siellä lapsille, eikä alueessa muutenkaan vaikuta olevan sen kummempaa vikaa. Aika täyttä on ainakin tänään. Mutta jos vertaa mitä tekemistä olisi ollut Tuurin Onnelassa, niin siellä olisi ollut sauna joka viimeksi oli tupaten täynnä ja aika kylmä, ja aika nihkeä uimapaikka. Täällä ei koronarajoitusten vuoksi nyt päästy saunomaan, mutta uimassa käytiin kyllä. Ranta oli kyllä visuaalisesti yksi hienoimmista missä olen hetkeen ollut.

Muutama puhelu tässä voisi olla ohjelmassa, kun päätetään mihin seuraavaksi. Pari päivää olisi vielä tapettavana jos tuonne Power Parkkiin Gabin synttäreiksi aiotaan. Että ehkä me upean näköisestä rannasta huolimatta huomenna otamme Ritolat.

Juhannus ja sen loma

17.6.2020 – 25.6.2020

Mökkijuhannus oli ohjelmassa. Matkalle lähdettiin keskiviikkona vaikka töitä oli vielä torstaina. Säät olivat jo jonkin aikaa suosineet ja uimassa oltiin käyty rannoilla jo melko ahkerasti Hyvinkään ympäristössä. Mökille kun mentiin niin tiedossa oli, että saunaremontti ei olisi vielä valmis. Kiuas on ainakin edelleen pihalla.

Torstai meni tosiaan vielä töiden touhussa. Etätyöpisteen perustin asuntoautoon ja pojat olivat uimassa ja urheilukentällä ja metsikössä ja milloin missäkin. Ira piti vahtia ja minä tein töitä. Kahvitauolla kävin pulahtamassa  ja lounaan nautin laiturilla suorittaen samalla uimavalvojan tehtäviä. Tikettivuorossa tikettejä tuli vielä yllättävän myöhäänkin torstai iltapäivästä, joten ihan neljään asti meni.

Kiva kiuas

Tikettivuoron jälkeen pääsin vihdoin esipolttelemaan saunan kiuasta pihalla. Kiuas siirrettiin saunaan vasta juhannusaattona, eli perjantaina. hormia soviteltiin piippuun vielä ahkerasti ja sen jälkeen ladottiin 120 olivinidiabaasia ja 75 kilo peridiotiittia kiukaaseen, jotka oli toki asianmukaisesti pesty. Kiukaaksi päätyi lopulta kivikasakiuas, jollaisesta itse olin haaveillut. Ostoprosessi ei ollut kovin suoraviivainen. Mutsi soitti pari viikkoa aikaisemmin, että nyt ovat päättäneet että nyt tehdään saunaremontti, hommaa kiuas. Tiedustelujen jälkeen ohjeita tuli lisää, kun Juhana on kuulemma varmasti tehnyt hyvät taustatyöt omaa saunaremonttiaan tehdessä ja sillä on Kastor, niin se on hyvä merrki. Ja Kusiaisen saareenkin kun ostettiin kiuas, niin sekin oli Kastor ja sekin oli hyvä. Osta semmonen. Ei kivikasakiuasta, vaan pitää olla vesitankki, joka on oikealla puolella.

No tällainen sattui löytymään TyloHelon suoraan myynnistä Tori.Fi:stä. Uusi kiuas suoraan valmistajalta. Kastor Karhu 37. Speksitkin näyttivät hyvältä. Kaupat tehtiin puhelinsoiton jälkeen suoraan ja lupasi laittaa nopeasti kuljetukseen. No ei laittanu, kun iltapäivällä soitti, että vaikka saldo näyttikin, että kiukaita olikin vielä yksi jäljellä, niin eipäs ollutkaan oikeasti varastossa kiuasta. Varmaankin oli jossain jonkun varastomiehen kesämökillä kokeiltavana. No tarjosivat ensin Kastor Karhu 40 mallia tilalle, joka oli vähän vielä suurempiin saunoihin tarkoitettu. Tuo 37:kin oli siinä ja siinä mitoituksen suhteen, mutta ajattelin sen menevän. Tuo 40 olisi varmaankin ollut jo liian iso, mutta tarjoutui toki toimittamaan pienemmän Karhu 30 mallinkin jos näin halutaan. Kysyin kuitenkin josko voisi vaihtaa Kastor Saga 27 kiukaaseen, joita oli myös myynnissä samalla 650€ veloituksella. Niitä oli kuulemma yli parikymmentä varastossa, että onnistuu. Muutaman teknisen konsultaation jälkeen sain vakuutettua vanhempani, että se olisi hyvä jos yhdistäisi Harvia Thermio 25 l piippuun asennettavaan vedenlämmittimeen. Tämä toki vaatisi jonkinlaista konffaamista, koska Harvian hormin halkaisija on 115 mm, kun Kastor käyttää jostain syystä jotakuinkin ainoana 129 mm hormia. Ajattelin, että kai sovitin jostain löytyy. (Vaikeaa oli, mutta Tampereen Bauhaussilla lopulta oli poistomyynnissä vielä viisi kappaletta, joista toki löytyi ainoastaan yksi, mutta yhdellä pärjäsin.)
No eipä onnistunut tämä setti. Hormi tuli melkein kahteen metriin ja kun löylyhuone olikin vain 210 korkea, niin tuo olisi tullut liian lähelle palavia rakenteita katossa Suunnitelmat uusiksi ja Thermio palautukseen. Harvialla on kuitenkin sähköinenkin ”vedenkeitin”, jota suunnittelin plan c:ksi jos kaikki menee pieleen, ja menihän ne, kuten aiemmin kerroin. No tämmöiseen se nyt vaihdettiin. hiemanhan se on dorkaa, että kun samalla lämmitysenergialla olisi saanut lämmitettyä myös veden, niin nyt ei onnistu. Toisaalta nyt onnistuu pesuveden lämmitys aika nopeasti myös ilman saunan lämmitystä, joka joskus tulee ihan tarpeen.

No menikö tuo sovitusputki Bauhaussilta hukkaan. No ei mennyt. Vanhemmilleni oltiin myyty 129 millinen Kastoriin sopiva hormi. Mutta TyloHelon varastopojat olivat mokanneet tämänkin. Olivat onnistuneet laittamaan tuon liitoskappaleen 115 milliseen kiukaaseen sopivana jokakäy 115 milliseen hormiin. Ihan jo heidän omien esitteiden perusteella tuo käy vain ja ainoastaan heidän pienimpään malliinsa, joten en ymmärrä mitä on varastomies ajatellut. Tuohan on nimenomaan se poikkeuskoko heidän mallistossaan minkä on laittanut tulemaan vakiokokoisella lähdöllä olevan kiukaan kanssa. Ja kun ongelma huomataan torstaina juhannusviikolla, ei saunavalmistajalla ollut ketään töissä, joka olisi asialle osannut tehdä mitään tai kertoa mistä sopivan voisi saada tilalle. Jälkimarkkinointi ei ainakaan pelannut. Mutta tässä tuli sitten pelastamaan tuo Bauhaussin sovitepala. Eli sillä tuon 129 millisen lähdön saa muunnettua 115 milliselle hormille ja sitä puolestaan löytyy vähän joka rautakaupasta. Jeremiaksen musta hormi tuli, joka sopii jopa rosterista paremmin, koska kiuaskin on musta.

Kokonaisuudesta tuli lopulta todella hyvä ainakin ensi testien perusteella ja löylyjä tulee riittävästi jos haluaa ja ei silti liian kipakkana. Lisäksi kivimäärä takaa sen, että löylyä tulee vielä vaikka tuli olisikin jo ollut hetken sammuneena.

No mitä muuta tehtiin? 

Uitiin varmaan kymmenen uintikerran päivätahtiin yli viikon ajan. Gabi ”oppi” uimaan. Osasi toki jo aika hyvin, mutta Gabille tyypillisesti usko omaan osaamiseen oli karissut ja pitkällisten rohkaisujen jälkeen kun poika koetti uida, niin onnistuihan se. Ja kohta mentiin jo niin että saa olla taas enemmän huolissaan päinvastaisesta, eli että uskoa kykyihin onkin enemmän kuin voimia. Mutta hyvin menee.

Veneilyä 

Moottorivene tuli myös laitettua vesille ja toinen optimisti myös purjehduskuntoon. Joten juhannuksena päästiin ensimmäistä kertaa Sääksjärven Pursiseurana (ei virallisesti rekisteröity, jos sellainen jo on keksin uuden nimen) purjehtimaan yhdessä Lucasin kanssa kahdella veneellä. Pojat kalastivat myös useamman kerran pienissä pätkissä. Kalaa ei kuitenkaan tullut lainkaan. Ehkä oli liian kuuma.

Niin se sää. 

Ei olisi voinut parempaa juhannussäätä ja lomaviikkosäätä toivoa. Kuuma oli. Ja kerrankin oli vielä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Uutisissakin sanottiin, että oli mitattu 2000-luvun korkein lämpötila juhannuksena ja se mitattiin juuri Kokemäellä.

Niin miksi nämä liittyy tähän Blogiin.

 No siksi, että mentiin asuntoautolla parkkeerattiin ja oltiin viikko parkissa. Mökillä oltiin, mutta nukuin asuntoautossa. Yhden yön kun Mumi ja Ukki oli Lohjalla kastelemassa kukkia nukuttiin mökissä, kun Pojista asuntoautossa oli ollut liian kuuma. No kuuma oli ainakin mielestäni myös mökissä, mutta selvisihän sielläkin. Mukavaa oli ja asuntoauto mahdollisti sen, että Juhannuksena kaikki me, Mumi ja Ukki sekä Kaisa, Jani ja Eeva mahduttiin mökille ja kai ihan mukavasti.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 14, Nämähän puuttuu Sensuuri iskenyt?! vol 2.

17.7.2019

Takaisin kotiin. Laiva lähti vasta iltapäivällä, joten aamupuuhien jälkeen ajeltiin kohti Tallinnaa ja vain ostoksille ja johonkin mihin saa auton parkkiin. Uusi kauppakeskus oli keskustan liepeillä, nimeltään Mall of Tallinn. Eli taitaa olla Triplan isoveli. Itseasiassa tuola ei ollut oikein mitään muuta mielenkiintoista, kuin yksi lelukauppa ja elokuvateatteri ja elokuviin ei nyt ollut aikaa. Naapurissa oli jokin vanhempi kauppakeskus, joka itseasiassa osoittautui paljon paremmaksi ainakin minun valikoimiin.

No mitä muuta?

Laiva ostoksia vähän kotiin ja tuliaisiksi kämppisten kesäviikonloppuun ja kotimatka. Laivamatkan toki huipensi se, että törmättiin sattumalta kun oltiin menossa autokannelle Saara-serkkuun ja tyttäreensä Aadaan. (Muistaakseni mukana oli Aada, eikä Tilda, jos meni väärin syytän sitä onnetonta yhteensattumaa, ettei tämä tarina ollutkaan netissä, vaikka olisi pitänyt olla)

Ostin laivalta myös lompakon. Semmoisen Secridin kilpailijna. Joku ranskalainen. Laatu on osoittautunut todella kehnokis näin vuodenk käyttökokemuksella. Luukkua kiinni pitävät magneetit irtosivat kuuakduen käytön jälkeen jo liimauksesta. Olin yhteydessä valmistajaan, joka lähinnä myös käyttäytyi ylimielisesti. Ei mitään hyvää sanottavaa. Ostin Secridin perään Forumista.

Matka kotiin ja auto seisontaan. Nähdään taas joskus.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 13, Nämähän puuttuu Sensuuri iskenyt?!

16.7.2019

Mitähän lie tapahtunut, kun kaksi viimeistä päivää ei näykkään täällä?

No kirjoitan näin seuraavan kesäloman aikana sitten loppuun sen mitä muistan. Eli Pärnusta ajoimme Tallinnaa kohti ja jäimme Leirintäalueelle johonkin Tallinnan naapurikaupunkiin siihen Pärnusta tultaessa. Kaivelen vielä jostain tuon leirintäalueen nimen ja laitan tänne. Ihan siisti aluea ja parin kilsan kävelymatkan päässä oli juna-asema josta päästi Tallinnaan.

Wanha kaupunki

Junalla näppärästi Tallinnaan iltapäiväksi ja illaksi ja kävimme vanhassa kaupungissa syömässä. Itse En ollutkaan aikaisemmin käynyt Tallinnnan vanhassa kaupungissa, kuin jossain porteilla. En Tallinassa muutoinkaan ole käynyt kovin usein. Kerran vaimoni silloisen pomon viiskymmentävuotisjuhlilla, jolloin kävimme juuri noilla porteilla. Hääjuomaostoksilla, jolloin ajoin autolla jonnekin laitakaupungille kai Prismaan? Ja kaksi kertaa asuntoautolla, niin että on ajettu satamasta mahdollisimman nopeasti ulos kaupungista.

Vanha kaupunki kostautuikin itseasiassa nopeasti katsottuna hienoimmaksi Baltiassa, mutta toisaalta myös hintataso yllätti. Ihan Helsingin ytimen hinnoissa oli ruoat ja tavarat. Pienistä mummoista pienien mummojen sisällä joutui myös maksamaan aika maltaita. Jotenkin tulee kyllä De-Ja Vuta kun näitä kirjoittelen. Ihan kuin olisin kirjoittanut näistä asioista vuosi sitten. Missähän lienee kirjoitukset.