Coronaseikkailu Episode I. Peräseinäjoki ja sen sudet.

11.7. 2020

Startti

Kesäloman toinen pätkä käynnistyi. Eilen kirjasin viimeiset tunnit taas pariin viikkoon ja meinasimme startata jo eilen iltapäivästä, mutta vaihdoimmekin suunnitelmaa. Ensin ajattelin pakkailla vielä autoa rauhassa ja lähteä aamulla, mutta päädyimmekin Helsinkiin veneilemään Boben ja Fafan kanssa. Ei lainkaan hassumpi reissu.

No siellä meni sen verran myöhään ja takapenkin pojat osasivat painella takaisintulomatkalla sen verran taa oikeita/vääriä nappuloita, että tankki oli aika tyhjä kun kotiin päästiin. Joten suunniteltu ruokakauppareissu jäi tälle aamulle. Samoin tavaroiden roudaaminen asuntoautoon ja järjestäminen paikoilleen. Jääkaapinkin laitoin vastaa aamulla päälle. No ei haittaa. Taas mennään.

Suunta on tällä kertaa Suomessa pohjoiseen. Vielä ei tiedetä kuinka kauas, mutta tavoitteet ei kuitenkaan ole ihan siellä, mitä moni ajattelee Pohjoiseksi. Ei haittaa jos poronkelloja näkisi, mutta veikkaan että käänne tulee viimeistään Vaskikellolla.

Tänään siis pääsimme lähtemään lopulta kaiken säädön ja äärimmäisen ärsyttävän pakkausoperaation täydessä vesisateessa jälkeen vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Mansikoitakin piti vielä hakea ja laittaa pakastimeen ja kaikkea muuta pientä. Matkalla alkoi vähän kaikilla olla jo nälkä Hämeenlinnan kieppeillä. Soitto siis Pirkkalan agenteille, mistä saisi sieltä hyvää Pizzaa, kun voisi olla ihan sopivalla etäisyydellä ja siinä voisi olla tauon paikka. Suositeltu ravintola Marinara, oli kesälomalla, eikä kärisvällisyys riittänyt odottamaan 10.8.2020 asti Pizzaa, joten menimme Ravintola Suuppaan vaim ikähän olikaan. Kebab pizzapaikka. Ei mitään maata järisyttävää, mutta ei missään nimessä huonointakaan mitä olen syönyt, eikä oikeastaan mitään erikoista vikaa noin ylipäätänsäkkään.

Kahvia ja pullaa

Tämän jälkeen käytiin Kaisalla ja Janilla kahvilla ja vietiin muffineita. Katsottiin jalkapalloa hetken ja kerättiin taas joukkue kasaan. Matkaa jatkettiin kohti pohjoista ja hieman epämääräistä tuntematonta. Tästä eteenpäin ajatus oli, että ehkä joko Ähtäriin katsomaan Pandoja tai sitten että Huomenna Miljoonativoliin. Matkalla satoi monessa kohtaa taas kaatamalla ja loppumatka sitten tihkutteli. Pyyhkijät toimivat taas hieman siten, että pyyhkijän pyyhkimä kohta pyrkii karkaamaan ikkunan ulkopuolelle ja pyyhkijää pitää aina välillä käydä säätämässä. Josko sitä kuivemmalla kelillä tarkastelisi paremmin.

No mihin päädyttiin?

Päädyttiin SFC Kalajärvelle. Varsin hieno on uimaranta ja leikkipaikat siellä lapsille, eikä alueessa muutenkaan vaikuta olevan sen kummempaa vikaa. Aika täyttä on ainakin tänään. Mutta jos vertaa mitä tekemistä olisi ollut Tuurin Onnelassa, niin siellä olisi ollut sauna joka viimeksi oli tupaten täynnä ja aika kylmä, ja aika nihkeä uimapaikka. Täällä ei koronarajoitusten vuoksi nyt päästy saunomaan, mutta uimassa käytiin kyllä. Ranta oli kyllä visuaalisesti yksi hienoimmista missä olen hetkeen ollut.

Muutama puhelu tässä voisi olla ohjelmassa, kun päätetään mihin seuraavaksi. Pari päivää olisi vielä tapettavana jos tuonne Power Parkkiin Gabin synttäreiksi aiotaan. Että ehkä me upean näköisestä rannasta huolimatta huomenna otamme Ritolat.