På Båten

16.7.2017 Sunnuntai

Ruotsin osuus reissusta on auttamatta ohi. Aamulla herättiin jonosta ja tällä kertaa muodollisuudet ja jonotus oli myös huomattavasti nopeampaa kuin Naantalissa. Nyt sain latausvirtaa taas tietokoneeseen ja pääsin jatkamaan eilistä tarinaa ja kirjoittamaan tätä. Tämän päivän seikkailut on vielä edessä, mutta niistä sitten hieman myöhemmin...

Tuntemattomaksi jääneitä ihmisiä maisemakuvan tiellä.

... Hieman myöhemmin

Nyt istuskellaan jäähdyttelemässä Salossa ABC:n pihalla. Matka tässä Turun motarilla on vielä niin mäkinen, että ei varmasti ainakaan paranna tätä tilannetta. Nyt sitten on hyvää aikaa raapustaa jotain, kun auto hieman jäähtyy. Kello näyttää yhdeksää ja päivän laivamatka on takana. Toki en tiedä onko autossa oikeasti mitään vikaa vai onko ongelma vain anturissa. Nyt mennään kuitenkin hiljalleen ja taukoja pidellen kuten eilenkin.

Laivalla mentiin samalla kaavalla kuin viimeksikin. Välillä oltiin leikkipaikalla välillä syötiin viereisessä ravintolassa ja välillä lepuutin lapsien kanssa hytissä. Hytti maksoi muistaakseni nelisenkymppiä ekstraa menopaluu näin päivälaivalla. Mikä on enemmän, kuin viimeksi Siljalla ja Viikkarilla joilla taisi olla luokkaa vitosen per suunta. Ja periaatteessa pärjäisi täällä jopa paremmin kuin noilla toisilla laivoilla, kun matkatavaroihin ei tarvitse pakata eväitä. Kokki ei mielestäni onnistunut tänään yhtä hyvin kuin menomatkalla, mutta näillä hinnoilla en valitakkaan. Vatsan sai täyteen joka tapauksessa. 

Lucas sai tapansa mukaan kaverin leikkipaikalta. Tällä kertaa kaverina toimi Akseli Hämeenlinnasta. Menomatkalla taisi kaverin nimi olla Karla. Hytissä meno Gabilla ja Lucasilla pariin otteeseen karkasi taas täysin lapasesta ja toinen oli pakko viedä jonnekin vilvoittelemaan. Päivän meno näyttää myös vieneen mehut Gabista, kun nukahti autossa taas aika samantien, eikä herännyt tässä pysähdykselläkään. Tarkoitus olisi yöpyä Lohjalla ja varmaankin nostetaan poika suoraan sänkyyn. Lucaskin jo nukahti, mutta heräsi pysähdykseen. Nyt voisi muuten kirjoittaa jo suoraan Bloggeriin, mutta kun Lucas pelasi kännykän akun tyhjäksi, niin ei ole edelleenkään nettiliittymää käytössä tällä hetkellä, joten notepadilla mennään.

Finnlines

Finnlinesista jäi kyllä tosi positiivinen mieli. Suosittelen kaikille autolla Ruotsiin meneville. En vastusta Viikkaria tai Siljaakaan, mutta viarsinkin päivälautalla tämä oli selkeästi halvempi varsinkin isolla autolla sekä mukaan kuului kaksi ateriaa. Samanlaisia viihdekeskuksia nämä eivät toki ole. Mutta ehkä sitten ne reissut meillä ainakin sitten erikseen, vaikka Stokiksen reissujen muodossa ja auto kotona tai rannassa odottaen. 

Lomastressiä

15.7.2017 Lauantai

No huh huh

Olipa stressaava päivä näin kuljettajalle. Ja ei homma vielä totaalisesti ole ohi, mutta huomattavasti kuitenkin paremmalla tolalla. Koko päivän olen stressanut auton lämmöistä. Aamulla pätimme ensin kokeilla viimeisiä 18 kilometriä, mitkä jäivät eilen ajamatta kun luulin auton pitävän omituista ääntä. Ainakin osa siitä selittyi lämmönvaihtimella, joka laitettiin päälle että olisi yöksi vähän lämpöä. Tai oikeammin ehkä teki mieli kokeilla toimisiko se. 

No joka tapauksessa luulin, että nyt on autossa piru irti, kun sammutettuaankin moottorista kuului omituista surinaa. Uusi soitto silloin Falckille ja varasin hinurille soittopyynnön aamuksi. Jonka peruin viisitoista minuuttia myöhemmin kun tosiaan tajusin että surina tulikin siitä lämmönvaihtimesta. Ajattelin siis tehdä Paavo Väyryset ja nukkua yön yli. Tehdään uusi tilannearvio sitten aamulla.

Autolla ajetaan varo varovasti...

Matkaa tehtiin silti hyvin varoen ja noin tunnin pätkissä ja aina noin tunnin tauko. Tauoilla kätiin ensin kaupassa etsimässä cars 3 autoja Lucasille ja sitten pidettiin hampurialistauko MAXissa. Sitten pidettiin pitkä jätskitauko ja viimeinen tauko pidettiin jossain kirkon pihalla vaan leväten ja pojat leikkivät autossa autoilla.

Pysähdyksistä

Pysähdyspaikkapysähdykset on kyllä mennyt tällä reissulla pääsääntöisesti päin mäntyä. Lähes joka kerta kun ollaan etsitty jotain mukavaa paikkaa pitää paussi, niin ensin ei löydy pitkään matkaan mitään ja sitten sitä tyytyy vaan johonkin. Ja heti kun lähtee ajamaan niin löytyy jotain todella kivaa. Eilen toki jätskipaikalta sai jätskiä ja siellä oli vessat. Mutta pari kilometriä myöhemmin olisi ollut varsin kivan näköinen mansikanmyyntipaikka josta olisi saanut tuoreita mansikoita. Kirkon pihalla hengaamisen jälkeen heti tuli joku linna. Molemmat oli sellaisia joita katsottiin jo menomatkalla että olisi voinut pysähtyä jos olisi ollut aikaa. Mutta ei tietenkään edes tullut tyhmyyksissään pantua merkille missä ne on. Toki mennessä ei tiedetty että tullaan samaa tietä takaisin, kun silloin mentiin Uppsalaan ja nyt tultiin hieman etelämpää. Ja nyt ei sitten ollut tietoa että kohta ne tulee vastaan.

Sukulointia

Aamupäivästä nähtiin vielä Jaana ja Mikael ja kävimme katsomassa Jonathan serkkua joka oli tullut Orsin kanssa mökille. Lucasin kanssa tehtiin myös nopea pulahdus järveen ja nautimme hyvää hedelmäsalaattia ja pojat söivät innolla keksejä.

Yöpyminen

Illaksi päästiin satamaan. Ja yöksi asetuttiin jo jonoon. Jonotuspaikka on ainakin hyvin valaistu koko yön, missä on toki hyvät puolet. Onneksi asuntoautossa on hyvät pimennysverhot ja varsinkin alkovin sai valonheittimistä huolimatta pilkkopimeäksi.

Juhlapäivä

14.7.2017 Perjantai, Gabin perjantai

Happy birthday to you Gabi.

Aloitimme aamun syntymäpäivälauluilla ja lahjojen jakamisella. Poika avasikin lahjojaan oikein innokkaana ja tuntuivat olevan kovasti toivottuja. Lahjaksi saaatu Hulk-puku oli heti käytössä ja Cars 3 autot tietenkin olivat kaiken huippua.

Aamiainen

Aamiainen nautittiin vielä vieraiden kanssa, ennen kuin he jatkoivat kohti Tukholmaa autolautalleen ja me jatkaisimme kohti Skara Sommarlandia.

Skara Sommarland

Kirjauduimme ulos ja ajoimme auton Skara Sommarlandin parkkikselle, ettei tarvitsisi kesken päivää ryhtyä näihin operointeihin.

Gabin päivä sujuikin varsin mukavissa merkeissä ja vauhtia ja vettä piisasi. Sääkin oli todella hyvä. Ehkä vain liiankin hyvä. Nyt tuntuu kiristävän iho paristakin paikasta ja pientä palamista on saattanut päästä tapahtumaan.

Autoiluhommat oli lapsista ne ehkä parhaat. Lucasin kanssa kierrettiin myös pari vuoristorataa ja monta muuta laitetta, sekä tietenkin vesipuisto. Tuulista oli välillä, josta syystä auringonpaisteesta huolimatta märkänä tuntui hieman viileältä. Kelit oli silti mitä mainioimmat.

Vesihiihtopaikalla katsastelin yrittäjiä ja noin paristakymmenestä yrittäjästä ainoastaan yksi joka meni sellaisella polvilaudalla selvisi enemmän kuin kymmenen metriä. Lähtö vaikuttaa hyvin vaikealta tuolla naruradalla. Perinteisellä tavalla veneen perässä tuo ei niin mahdottoman vaikeaa tuo lähtö kuitenkaan ole.

Seuraava seikkailu

Skarasta oli tarkoitus jatkaa takaisin Karlskogaan moikkaamaan Jonathan serkkua Jaanan ja Mikaelin luokse, mutta matkaan päästyämme alkoi autossa palaa ylikuumenemisesta varoittava valo. Ajoimme pienen kylän ICAn parkkikselle ja soitin Falckille, josta olin ottanut keväällä tieturvan.  Puoleen tuntiin ei ensiksi tapahtunut mitään. Tai varmaan tapahtui jotain, mutta minulle se ei näkynyt. Soitin sitten perään ja lupasi hoitaa asiaa eteenpäin ruotsissa, josta minuun piti olla yhteydessä. Toisen soiton jälkeen melko pian soittikin hinaajamies, eli ei kukaan Falckin keskuksesta jota odotin.

Hinaaja saapui paikalle kuten oli luvannut ja tarkasteli autoa hetkosen ja sanoi, että autolla uskaltaa hänen mielestään kyllä ajaa. Kun lämpömittari kuitenkin oli koko ajan pysynyt normaaleissa lukemissa vaikka varoitusvalo syttyykin. Käski seurata lämpöjä ja kuulostella moottoria jos jotain muutosta tapahtuu äänessä.

Käännös huonompaan suuntaan...

No en tiedä muuttuiko ääni vai olenko vainoharhainen, mutta juuri kun olimme kääntymässä Kristinehamnista kohti Karlskogaa alkoi mielestäni ääni muuttua ja ajoin ensimmäiselle levähdyspaikalle mikä E18 tiellä tuli vastaan, eli aika lähellä risteystä. Tässä tätä nyt sitten kirjoittelen ennen kuin yritän saada unenpäästä kiinni. Tässä on taas soiteltu Falckin kanssa ja sovittu että aamuun asti ollaan nyt ainakin tässä. Omasta aloitteestani, kun en nyt koe mitään korjaamon kolkkoa pihaa sen turvallisemmaksi enkä koe hotelliin muuttamista jo valmiiksi nukkuvien lasten kanssa sen helpommaksi vaihtoehdoksi. Eli tässä ollaan omine peteinemme ja huomenna aamulla tarkastellaan tilannetta.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta...

Kohti Kesämaata

13.7.2017 Torstai

Herätys viiden tähden leirintäalueelta jatkui aamupalan jälkeen aamupäiväpulikoinneilla. Lisäksi vanhat ystävät Jari ja Henna, joiden tiesin olevan keskieuroopassa lomailemassa autolla, kertoivat olevansa paluumatkalla Ruotsissa ja yrittävänsä järjestellä laivaa autolle Suomeen. No juttu jäi tuolloin vähän kesken, kun oli pakko lähteä lasten kanssa pulikoimaan, kun check outi leirintäalueelta oli kuitenkin kahdeltatoista.

Leirintäalueella oli paljon hyviä puolia, mutta jotain parannettavaakin vielä mielestäni jäi. Kuten taisin jo aiemmin mainita, ei vedä mielestäni vertoja Gustavsvikille Örebrossa ja ehkä odotuksiin nähden pienoinen pettymys kokemuksena. Mutta kun etäisyyttä saa niin uskoisin että mielikuva muuttuu ja lapset varmasti saivat hyviä ja mieluisia muistoja, joka kuitenkin on aika korkealla prioriteettilistassani näitä matkoja tehdessä.

Mielikuva muun muassa Kuninkaanlähteestä Kankaanpääässä on parantunut huomattavasti. Silloin aika paljon vertasin juuri tuohon Gustavsvikiin, mutta sekin vaikuttaisi ainakin tämän kesän kokemusten perusteella olevan jos ei Ruotsin paras, niin ainakin ehdotonta parhaimmistoa. Ainakin meidän näkövinkkelistä. Kuninkaanlähteellä on meille yksi selkeä huono puoli. Se on liian lähellä vanhempieni mökkiä. Näin mökki-ihmisenä tuo kuitenkin vie voiton lähes joka tilanteessa, vielä kun on ilmainenkin.

Kohti Skaraa

Matka jatkui sitten kohti Skara Sommarlandia, johon ilmoitin meidän olevan matkalla. Monen mutkan ja paniikkisoiton jälkeen Skara Sommarlandin kupeessa oleva leirintäalue sopi myös Jarille ja Hennalle.

Leiriytymistä

Ensimmäistä kertaa pystyttelin koko "leirin" eli laitoin markiisin lisäksi oikein myrskyliinat ja hankkimani tuuliaidan. Tuuliaidan pystytys oli vain vaikeampaa kuin luulin. Varsinkin kun ei ollut ohjeita ja olin unohtanut, ettei mukana ollutkaan telttakoukkuja. Tosin vieläkään ei tullut täyttä varmuutta itselleni miten päin nuo kepit pitäisi laittaa ja mihin narut kiinnittää jotta aita olisi järkevästi pystytetty. Ehkä tuota pitää kysyä viisaammilta. Nyt mentiin improvisoinnilla ja solmimisella, auton eri osiin, sekä markiisin kattoa viistäneeseen myrskyliinaan. Aita pysyi kuin pysyikin kasassa vielä seuraavaan aamuun astikin.

Jari Ja Henna tulivat illalla ja tosiaan olimme sopineet grillauksesta, jota siinä illan mittaan harrasteltiinkin. Itse olin hankkinut ICAn kabanosseja, jotka kostautuivat varsin hyviksi. Lisäksi oli Kanaa a la Jari ja patonkia ja perunasalaattia, kanasalaattia(Sellaista mitä täällä myydään kaupoissa ja on tarkoitettu patonkien väliin. Olen ihan myyty.) jne. Ihan kelvollinen ruoka siis ainakin minun mieleen.  Ruokaa toki taisi olla ehkä hieman liikaakin.

Seikkailugolf

Lucas on monena päivänä toivonut pääsevänsä pelaamaan näillä hienoilla minigolfradoilla ja kun tiesin että mahdollisuuksia ei välttämättä tule enää paljoa lisää, niin tänään oli hyvä hetki pelata vaikka vähän menikin myöhäiseksi. Annoimme Lucasin kanssa kohteliaina vieraamme Jarin voittaa pelin.

Illan istujaisia jatkoimme vielä takaisin tultuamme ja pojat nukkumaan laitettuamme ulkosalla. Ulkona alkoi toki olla pikkuhiljaa melkoisen kylmä ja keitin vielä teetä. Vieraiden jo mentyä nukkumaan sain lopulta tarpeekseni parransängestä, joka jo kutitti ja pisteli ja vaivauduin vielä puolen yön tietämillä suihkuun ja ajamaan parran. Ainakaan ei joutunut jonottamaan.

Västkusten

12.7.2017 Keskiviikko

Aamulla herättiin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, kun naapurista kuului "kukkokiekuu". Leirintäalueella olin yökävelyllä bongannut "hoppkudden" eli tällaisen ilmatäytteisen tyynyn jonka päällä voi hyppiä vähän kuten trampoliinilla. Nämä ovat toki itsellenikin jo oman lapsuuden Ruotsin reissuilta tuttuja. Myös uintia yritetttiin poikien kanssa, mutta meduusat olivat esteenä. Ei toki hyytävän kylmä vesi.

Kohti etelää

Matka jatkui pitkin rannikkoa etelään. Vaikka merta toki näkyi vain satunnaisesesti. Hyvin alkanut matka tyssäsi ensimmäisen kerran noin kahden kilometrin kohdalla kun pysähdyimme johonkin valtavaan urheilukauppakompleksiin. Omaksi harmikseni kuitenkin jouduin toteamaan, että se oli pääosin tällainen moderni urheilukauppa, eli vaatekauppa. Ja siellä olikin melkein paremmat valikoimat karkkeja ja isommat ravintolatilat kuin mitä oli itse urheiluvälineille pyhitetty. Vaatteille sitten olikin kahta kauheammin tilaa. Lisäksi paikka saa plussaa siitä, miten lapset oli huomioitu. Oli aktiviteetteja, sekä ulkona, että sisällä ja lapset viihtyivätkin paikassa oikein hyvin.

Urheilukaupan saniteettitiloista löytyi myös ehkä hienoin näkemäni pisuaari. Ongelmaksi saattaa muodostua se, että luulisin että jos olisi mennyt ihaillessani koskemaan tuohon lasiin, mihin olisi myös tarkoitus virtsata, en uskoisi olevani ensimmäinen. En oikeastaan edes halua tietää miten lapset selviytyvät tässä vessassa ilman ohjeistusta. Itselläkin meni hetkonen ennenkuin tajusin mikä oli kyseessä. Hieno se on silti.

Myös käsienpesuallas oli hauska ja kekseliäs.

Urheilukaupan liepeillä oli myös stellplaz jos joku sellaista tältä alueelta etsiskelee.

Linnan rauniot joita ei oikein ollut

Lysekiliin matkalla pysähdyimme vielä vanhalla linnalla tai sen jäänteillä. Tosin jäänteetkin oli mielestäni hieman liioiteltu. Oikeammin paikka pitäisi olla "paikka jossa joskus oli linnoitus". Mitään linnoitukseen viittaavaa ei ollut enää jäljellä. Jonkinlainen hautakumpu, jota toki ei olisi tiennyt ilman kylttejä. Samaiset kyltit olivat ainoa merkki ainakin itselleni että paikalla oli joskus ollut linnoitus. Paikassa on joskus Kustaa vaasan aikaan kovastikkin kinasteltu, Ruotsalaisten, Norjalaisien ja Tanskalaisten välisissä mittelöissä. Ja linnoitus kai useammankin kerran tuhottu. Paikka muutoin kyllä oli varsin hieno näköaloiltaan.

Joku muukin oli tullut katsomaan linnan raunioita.

Tässä vielä toisesta kuvakulmasta Italialaiset urheiluautot. Joista toisella toki Saksalainen reppu selässä.

Lysekil

Lysekilissä kävimme syömässä rantakadulla olevassa ravintolassa. Pizza oli ihan kohtalaista, mutta ei sen parempaa. Keskustan keskusaukiolla olisi myös ollut hyvän näköisiä ravintoloita, mutta toki nyt kerittiin syödä ennen sitä joten niiden soveltuvuutta lapsille ei pästy edes testaamaan. Näköalat merelle olivat ravintolassa kyllä varsin kivat.

Jääkaappi on särki?

Jääkaappi oli taas lämmin. Voipi olla että johtui siitä, että olimme hieman etukenossa. Aamulla vaan oli kohtalaisen lämmin, eikä tunnu ihan yhtä hyvin enää viilenevän kuin aiemmin. Voisi olla paikallaan ottaa irti ja hieman käännellä, mutta ainakaan täällä siihen en aio ryhtyä. Enkä tiedä edes osaisinkokaan.

Leiriytymistä

Illaksi leiriydyimme viiden tähden leirintäalueelle Uddevallan liepeille. Paikan nimi on Hafsten resort. Meille ei ollut kunnon paikkaa itse alueen alkuperäiseltä paikalta mikä on tuolla mäellä, joten meidät sijoitettiin uudelle vielä rakenteilla olevalle alueelle tähän pellolle. Kohtuu kauaksi kaikesta. Sähköjäkään ei ole, vaikka niitä nyt ihan joka yö ei tarvitakkaan. Eli se ei haittaa. Naapurissa on hevosaitauksia vaikka kuinka paljon. Pitää muistaa sähköaidat, ettei vahingossa pissaa paimeneen.

Alueen valintaan vaikutti lehdessä ollut kuva uimalasta, joka alueella on. Se olikin varsin mukava ja uimavesi oli mukavan lämmintä. Mutta silti ei paikka millään mittarilla omalla arvoasteikolla yllä lähellekkään Gustavsvikiä Örebrossa.

Huomenna aiotaan käyttää alueen palveluita vielä puoleen päivään asti ja sitten lähdemme valumaan kohti Skara Sommarlandia.

Jaa mää vai?

Sää oli tänään kyllä mitä mainioin. Heti aamusta asti paistoi aurinko. Ja pilviä näyttäisi näkyvän vasta nyt kun kello lähestyy puolta yötä. Tosin nyt vaikuttaisi horisontissa jopa uhkaavan sateella.

Fucking Åmål & On the Rocks

11.7.2017 Tiistai

Tänään oli taas huomattavasti tapahtumatäyteisempi päivä eiliseen verrattuna, joka oli aika paljon Chillailua mökillä. Aamulla tosiaan nautittiin aamupala Jana.-Kaisan ja Mikaelin kanssa ja lähdimme etenemään meille ihan hyvissä ajoin. Mikä toisaalta tarkoitti että saimme siirtymänkin tehtyä "hyvissä ajoin"

Fucking Åmål

Jo Lukas Moodyssonin, muistaakseni, hyvästä leffasta tuttu Åmål valikoitui osittain leffan takia lounaskohteeksi. Paitsi että emme syöneet lounasta. Pojat Lucasin toimiessa kapinakenraalina ilmoittivat, että tänään on McDonalds-päivä. Joten paikallinen tarjonta ei kelvannut. Kyseisiä pellen pitämiä ravintoloita oli matkalla useita tien varressa, mutta viimeinen oli muutaman kymmentä kilometriä ennen Åmålia, eikä jälkeenkään tullut reitillä vastaan. Itse Åmål vaikutti ainakin keskustan osalta varsin sympaattiselta järvenrantakaupungilta. Parkkeerasimme vierasvenesatamaan. Toisella puolen "kanaalia" oli parkissa, ja vähän leiriytyneenäkin, useita asuntoautoja. En tiedä olisiko siellä ollut joku ihan virallinenkin stellplatzi siis.

Kuva Åmålin keskustasta.

Ilmeisesti paikalliset odottelivat sadetta. Hauska idea.

Intersportista Lucasille tarttui jo koulua varten Adidaksen kengät mukaan. Kengistä poika tykkää vähän liikaakin, kun vaikuttavat kohtuu paksuilta ja tällä kelillä eivät ole lainkaan sopivat, mikä ei tunnu mahtuvan kalloon.

Lucasin uudet Addut

Lopulta lounas nautittiin pikniktyyliin ihan mukavalla pysähdysalueella järven rannalla. Ilma oli kohtalaisen tuulinen, eikä yhtään niin kuuma kuin Åmålissa. Lucas olisi kovasti silti halunnut uida, mutta nyt pojat joutuivat tyytymään pelkkään kivien heittelyyn, mikä sekin ainakin omassa lapsuudessa oli äärimmäisen hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa.

Parkissa pique nique-alueella

Leivänheiton piirimestaruuskilpailuihin valmistautumista.

For those about to Rock (We salute you)

Åmålista poistuimme aikaisemmin käyttämältämme tieltä ja suuntasimme suoraan länteen kohti rannikkoa. Päivän Lounarista katsottu kohde oli Tanumshedessä olevat kalliokpiirrustukset. Nämä olivatkin ihan hieno kokemus ja museokin ihan kiva. Tuli tehtyä pojillekin ihan sopivan mittaisen oloinen metsäkävely siinä ohessa. Matkailuoppaissakin mainostavat "rock art":na jonka joku voi toki käsittää hieman eri tavallakin.

Kivi 1

Englanninkielinen infopaketti

Kuvia kivestä

Joku hämäräperäinen video aiheesta. Pitäisiköhän katsoa ennenkuin postaa?

Kivi 2

Tuoteseloste englanniksi

Kuvat toisesta kivestä

Kivi 3

Tarina

Autot 3

Tanumshedessä kävimme myös kaupassa, josta löytyi Gabrielin kovasti toivomat Cars 3 autot. Salama (Ikään kuin meillä ei niitä jo olisi tarpeeksi) ja uusi tulokas "Tsäksön Mrsky" (Jackson Myrsky tai Jackson Storm anglokielillä). Alun perin oli ajatuksena hieman keritä etelämmäksi leirintäalueelle, mutta kello alkoi jo olla niin paljon että päätimme jäädä alueelle. Naapurikylä Grebbestadista poimin ruotsalaisesta camping-oppaasta sopivan oloisen alueen. Mutta sepäs ei meitä enää huolinut, kun olivat jo täynnä. Taisi olla ensimmäinen kerta itselläni kun näin kävi. Toki vieläkään en suostu etukäteen mitään varaamaan. Ja olimme toki jo aika myöhään eli seiskan ja kasin välillä liikkeellä.

Tanumshedessä muuten vaikutti kauppakeskuksessa olevan matkaparkki oikein sähköillä. Tosin ainoat parkkeeraamiseen liittyvät kyltit kertoivat, että parkkeeraamisaika olisi maksimissaan kuusi tuntia. En tiedä miten suhtautuisivat jos tuossa yrittäisi olla yötä. Kaksi saksalaista asuntoautoa kaikin puolin vaikuttivat sitä kokeilevan. Niin me päädyimme sitten Grebbestadin pohjoispuolella eli Tanumsheden puolella olevalle toiselle leirintäalueelle. Tämä oli tähän menneessä reissun selvästi kallein ollen yli 400 kruunua johon ei edes kuulunut WIFI. Paikka toki on lähes täysi, joten kysynnän ja tarjonnan lakihan tässäkin määrää ja hyvä niin. Leikkipaikat on vielä katsastamatta, mutta vielä ei ihan totaalista vakuuttavuutta ole paikka saanut tehtyä, vaikkei nyt mitenkään huono olekkaan. Mutta jotenkin kun muistelen Gustavsvikiä Örebrossa, niin vaikka molemmat ovat isoja, niin kyllä se minusta oli huomattavasti symppiksempi alue kuin tämä. No tämä on nyt tämän yön alue. Aamulla katsotaan onko uintikelit. Jos on niin pulahdus ennen kuin jatkamme matkaa katsomaan mitä kaikkea länsirannikolla on meille tarjota.

Foreca 

Säät oli tänään hyvin vaihtelevat. Lähtiessä satoi paikoitellen lähes kaatamalla. Pikku hiljaa kuitenkin selkeni ja Åmålissa oli oikeinkin kaunista ja oikein hellettä. Länsirannikolla tuli ensimmäiset pisarat kun käänsimme museon parkkikselle. Välillä sitten on satanut vähän, välillä ei lainkaan ja lopulta vähän enemmän ja nyt taas ei sada. Huomiselle tosiaan toivotaan uintikelejä.

Fiatin muisti palailee pätkittäin

Niin sitten tekniikkapuolen diggareille asiaa. Eli vanha kunnon Fiat toimii taas kuten tahtoo. Tihkukytkin lakkasi joskus puolitoista vuotta sitten toimimasta. Muutoin pyyhkijät kyllä toimii. Minulla oli kuitenkin sellainen havainto, että olisi mahdollisesti jossain vaiheessa pyyhkäissyt kun olin laittelemassa autoa katsastukseen. No päätin kokeilla ja laitoin päälle Hyvinkäällä. Naantalissa pyyhkäisi ensimmäisen kerran, kun olin jo unohtanut koko asian. Toki matkalla käytin pyyhkijöitä muutenkin kun tuolla matkalla myös osittain satoi. No tihkukytkin toimi heti perään Upsalassa pyyhkien jo toisen kerran. Ja tänä aamun jostain omituisesta johdatuksesta se alkoi toimimaan ihan normaalisti. Kunnes viiden minuutin päästä lakkasi taas. Mutta iltapäivälläpä toimi jälleen. Mielenkiintoista. Ei näin binäärejä käsitelleelle miehelle tunnu aukeavan tällainen kvanttitietokonemeno jossa on muitakin mahdollisuuksia kuin ykkönen tai nolla.

Traveliing Without Moving

10.7.2017

Paikoillaan

Tänään ollaan oltu paikoillaan, tai no ollaan tehty aamupäiväreissu Örebrohon. Kävimme katsomassa keskustaa ja kaupungin vanhaa osaa, jossa oli varsin mukava lastenleikkipaikka. Oli tarvikkeet kauppaleikkiin ja oli leikkihevonen, jonka sai satuloida, lehmä jonka sai lypsää jne. Gustavsvikin leirintäalue on edellisellä matkallamme todettu melko hyväksi alueeksi, ja pidetään mielessä paluureissua varten, josko siellä oltaisiin yötä ja käytäisiin uimassa. Eli nyt taitaa tulla siitä harvinainen yöpyminen, että kaksi yötä samassa paikassa. Useinhan näin on käynyt lähinnä jossain mökillä joten paikka sille nyt ei yllätä.

Jähmettynyt Örebrolainen kalastaja linnan vallihaudassa.

Matkan lypsylehmä

Mökillä

Mökillä ollaan sitten tehty sitä mitä mökillä kuuluukin, eli syöty, uitu ja saunottu. Pojat on tehneet vanhaan perunamaahan hyvän crossiradan leikkiautoille ja moottoripyörille.

Kiitokset vieraanvaraisuudesta Jaana-Kaisalle ja Mikaelille.

Jatkosuunnitelmat selkiytyvät

Nyt alkaa olla ajatuksissa miten loppulomamatka tehtäisiin. Eli Vänern järven pohjoispuolelta länsirannikolle Göteborgin pohjoispuolelle ja siitä alas ehkä Göteborgiin asti ja ehkä jopa hieman yli jos aika ja mielenkiinto riittää. Ja siitä sitten Skara sommarlandiin ehkä yhdeksi päiväksi jos säät sallii ja siit kohti Kappelskäriä. Ira ehdotti, että mentäisiin vielä takaisintullessa Upsalaan. Joka on toki ihan mahdollinen skenaario vikaksi päiväksi. Eli jonkinlainen suunnitelma on olemassa, jota sitten varioidaan tarpeiden ja hetken mielijohteiden ja muuttuvien tilanteiden mukaan.

Iltapuuhat

Illalla kaivettiin laiturin vierestä Mikaelin kanssa yksi uppotukki pois ja uitiin ja saunottiin poikien kanssa kovasti. Illalliseksi paistettiin makkaroita, sekä Suomesta, että Ruotsista ja tehtiin hodareita. Mukana oli myös perunasalaattia ja Brie juustoa.

Light Emitting Diods

Ainakaan kaikki LEDit eivät ole olleet menestys. Eli nuo "maissintähkädiodit" eivät mahtuneet toisiin lampuista joihin noita G4 kantaisia lamppuja hommasin lainkaan. Toiseen johon mahtui, niin toisena iltana taisi kärhätää kaksi kolmesta. Kattolampuissa joissa korvasin vanhat autonlampun tyyliset lamput, olikohan BA15s tai jotain sinne päin, (Vai oliko se niin, että oli ilman tuota s:ää) on vielä toistaiseksi elossa ja voivat ihan hyvin.

I'm Dynamite

9.7.2017

Aamuksi tuli tosiaan sämpylöitä, joita voin lämpimästi suositella Norassa leiriytyville. Aamupuuhien jälkeen matka jatkui kävellen rantaa pitkin kohti kaupunkia ja jäätelökioskia. Rannassa oli pari kivan näköistä jäätelökahvilaa, mutta leirintäalueelta opastivat, että se oikea jäätelökioski on torilta lähtevällä kadulla kaupunginhotellin takana.  Jäätelöä sieltä löytyikin. Kolme tänään lamistettua makua, vaniljia, vadelma ja hasselpähkinä. Hasselpähkinä oli erityisesti lounarissa mainittu. Omasta mielestä parasta oli ehdottomasti kyllä vadelma vaikka pyysinkin enemmän hasselpähkinää neuvojen perusteella.

Nobel museo 

Seuraava kohde oli Karlskoga ja sen Nobelmuseo, johon olimme sopineet Jaana-tädin kanssa treffit. Kerkesimme juuri ja juuri yhden kiertueelle, joka oli englanninkielinen. Opastetulla kiertueella käytiin talossa, jossa Alfred Nobel elämänsä loppupuolella asui. Ja tarina varsinkin Nobelin perinnöstä, riidasta kolmesta hevosesta ja ranskalaisesta laista jossa mainitaan että miehen koti on siellä missä miehen hevoset ovat. Tämä siis oli varsin ratkaisevassa asemassa nykyisen Nobel palkinnon synnyssä.

Lucas ja Gabi tarkastavat Argentiinalaisia varten tehdyn tykin läpisytestin tulosta. Reikä se kuulemma oli.

Lapsille oli talon verran tarjolla erilaisia kokeita luonnontieteiden parissa, joka oli lapsista erityisen mukavaa. Museokiertua varsinkin Gabille tuntui haastavalta.

Itse Nobelin Alfred pähkäilemässä verstaallaan. Vähän oli jo jähmettynyttä menoa. Ei kovin räjähtävää.

Mökkielämää

Nobel museosta jatkoimme Jaanan ja Mikaelin mökille. Täällä on ollut totutun kivaa. Ruokaa, sukulaisia, saunaa ja uimista.

Eilisen iltapäivän synkän sään (Päivähän oli mitä mainion Upsalassa, mutta pari kymmentä kilsaa matkaa tehtyämme taivas alkoi pudottaa vettä ja synkkeni muutenkin koko illaksi.) jälkeen oli piristävää että tänään taas iltapäivästä oli aurinkoakin tarjolla.

Ilta huipentui poikien tanssiesitykseen. Gabi pohjusti vetämällä ensin Smoke on the Waterin ja perään Lucas taiteili Woman From Tokyon tahdissa. Vahvasti siis syvän purppurainen ilta.

Nyt tätä kirjoittaessa lähes puolen yön aikaan Gabi ilmoitti perinteisesti, että "kakkahätä". Nyt vain on virta jotenkin pois eikä oikein ajatuskaan kulje. Huomiselle tuli ohjelmaa Örebrossa käynti. Asuntoauto jätettäneen tähän mökille ja jatkamme Janan ja Mikaelin autolla.

Kohti Uusia Makunautintoja

8.7.2017

Upsalasta herättiin ja aamutoimien jälkeen olikin jo aika lähteä tarkistamaan kaupunkia. Illallahan teimme jo melko pitkän kierroksen, josta toinen sankareista kannettiin takaisin leirintäalueelle. Toinen hurjasteli skuutilla. Tällä kertaa tuli, mieleen jos kävisin kysymässä olisiko leirintäalueella vuokrata rattaita tai vastaavia. Ja olihan siellä, paitsi että ei vuokrata vaan sai lainaksi panttia, eli tässä tapauksessa ajokorttiani vastaan. Hienoa palvelua. Paitsi että kun takaisintullessa hetken mielijohteesta ostin Kopparbergsin päärynäsiidereitä neljä kappaletta, joissa alkoholia oli 2,25% niin joutui oikein jännittämään kysyykö täti papereita. Kävi tuuri ja ei kysynyt.

Kustaa Vaasa ja kumppanit

Upsala on kaupunkina jotenkin ainakin minun mieleeni. Kävimme tuomiokirkossa ihmettelemässä hautoja ja pojille ostettiin kummallekin uudet kengät. Itse investoin Jala nimisessä ravintolassa Gyros leipään, joka oli kyllä varsin maukas. Suosittelisin. Keskustasta tuollaiselta "torilta" jossa keskellä näytti olevan bussipysäkki ja bussille kulkureitti tuo sijaitsi.

Lucas ja Kustaa Vaasa (kai)

Kakkua rinsessalle

Kirkon jälkeen kävimme matkaoppaamme suosittelemassa Ofvandahlsissa. Kolme kertaa prinsessakakku ja yksi pekaanipähkinäviineri. Kaikki olivat hyviä. Toisaalta en täysin ymmärtänyt mitä tuossa oli sellaista, että lounari paikan noteerasi? Palvelu oli toki ystävällistä eikä hinnatkaan olleet lähelläkään hintoja, mitä maksoimme kakkupalasista ja jätskeistä viikko sitten Porvoossa. Suosittelisin kyllä, mutta ei paikalta nyt kummoisempia pidä odottaa kuin ihan hyvä konditorio vanhahtavassa miljöössä ja tunnelmassa.


Joen rannalta löytyi myös tuo eilen mainitsemani hauskan muiston jättänyt baari/ravintola. Ja todentotta muistin oikein että oli osakunna pyörittämä. Olisikohan ollut väst götalands nation tai joku sellainen. Tuon joen varrella. Kohtuu lähellä stadsträdgårdia. Kirkolta eteenpäin. Tosin nyt päivällä ainakaan tuolla ei ollut toimintaa ja myöskin pihakalusteet olivat paljon vähemmän hipit, kuin edellisellä visiitillä. Iltatunnelmista nyt en sitten saanut selvää, kun oltiin keskellä päivää liikkeellä.

Hienot puitteet osakunnalla

Edellisen kerran Upsalassa oltiin syömässä Kreikkalaisessa Tzatziki nimisessä ravintolassa, joka myös oli edelleen siellä. Silloin mietittiin vaihtoehtoja viimeisen Ruotsin illan ohjelmalle. Mennäänkö rahoilla nukkumaan jonnekin, vai syödäänkö hyvin ja nukutaan autossa. Nukuttiin autossa. Tzatzikissa silloin investoin lampaan viuluun. Johonkin muuhun olisi pitänyt investoida. Vieläkin muistuu mieleen, että annos oli hinta/laatusuhteeltaan ainakin epäonnistunut. Maistui lähinnä märältä villalta.

Gabi otti Upsalassa kartturin pestinsä vakavasti

Hieman pidempäänkin tuolla olisi voinut vietää, mutta aika on tälläkin reissulla taas rajallinen, joten eteenpäin on mentävä. Leiripaikka piti luovuttaa kolmeen mennessä ja selvitimme tuon rajan viidellätoista minuutilla.

Jätskille

Huomiseksi alun perin olimme alustavasti sopineet treffit tätini kanssa Karlskogaan. Sitä kohti ajettiin ja Lounari kertoi, että kaupungista nimeltä Nora saa hyvää jätskiä. Tämä kohde siis valikoitui tämän suosituksen perusteella. Leirintäalue on noin kympin euroissa kalliimpi, kuin Upsalan leirintäalue, joka itseasiassa oli kohtuu huokea, 220 kruunua yö. Tämä kustansi 325 kruunua. Leirintäalue on aika perus, mutta maisemat on hienot järvelle. Kaupunki pitäisi tosiaan Lonely planetin mukaan olla jäätelön lisäksikin hieno, mutta sitä ei olla vielä ehditty näkemään. Hyvin alkanut kävelymatka tyssäsi, kun seurueesta kaksi toteuttivat uhkauksensa riisuivat itsensä alasti ja juoksivat järveen.

Iltanäkymä etuikkunasta

Sama paikka autolla, mutta point of view on ruokapöydästä

The Boat That Rocked

7.7.2017

Yö oli kohtuu viileä ja varmasti olisi ihan kohtuullisesti kyllä nukkunut, jos en olisi heräillyt jatkuvasti tarkastamaan onko Gabill, joka nukkui kanssani alkovissa peitto päällään. Tai eihän sillä ylseensä ollut joten piti uudestaan peittää, että se ei totaalisesti palellu. Ehkä ensi yöksi puen sen villahaalareihin tai johonkin muuhun eskimoasuun, niin ei tarvitse siitä stressata. Toki jos olemme sähköjen päässä, ei samalla lailla tule viileääkään kun on lämmitys päällä. Kaasulämmitystähän en ole vieläkään edes kokeillut, enkä ajatellut näin kesällä aloittaa. Kokeeksi voisi joskus lämmitellä, mutta en ehkä täällä reissunpäällä.

Laivajonossa

Ensimmäinen kattaus

Ensimmäistä osiota päivän tarinoista kirjoittelen tässä laivan ravintolassa. Vieressä on lasten leikkipaikka, jossa lapset temmeltää. Välillä täytyy käydä polisoimassa, millon mitäkin asiaa. Eli ihan normisettiä. Laivalipun hintaan kuului brunssi ja kuulemma myöhemmin kuuluu vielä päivällinen. Brunssissa ei ollut mitään valittamista, mutta ei nyt ollut ihan superikaan. Mutta kun en asiasta tiennyt, niin ehdottoman positiivinen yllätys. Ja jos ajattelee hintalaatusuhdetta, niin en missään nimessä valita. Ennemminkin nosta molemmat peukut kuten Siskel ja Ebert.

Lucas vaikuttaisi saaneen kavereita pallomeressä. Gabi osallistuu välillä minkä pystyy.

Laivalla on oikestaaan yllättävän rauhallista. Kysyin infosta, niin kertoi että pejantaina ei ole lainkaan rahtia, joten siksi on tyhjää. Alempi "ulkoautokansi" vaikuttaa lähes totaalisen tyhjältä. Sisälläkin oli autoja vain noin neljäsosaan tilasta. Suurin osa autoista oli matkailuautoja tai asuntovaunuja.

Toinen kattaus

Kello 16:30 tarjoiltiin päivällinen. Täytyy kyllä kehua. Oli oikein maukasta ja oli monenlaista tarjolla. En edes jaksanut ottaa jälkiruokaa. Joten sitä en voi arvostella, mutta lapsille jätskit maistuivat. Nyt makoillaan Gabin kanssa hytissä jäähyllä ja katsotaan televisiosta vähän pikkukakkosta. Laivan pitäisi olla perillä muistaakseni 18:15 paikallista aikaa eli 19:15 tätä aikaa mitä laivalla eletään.

Ajatuksena oli ajella Upsalaan vielä illasta. Jonkin kämppärin otin siitä navigaattoriin koordinaateiksi ja sen mukaan olisi tarkoitus porhaltaa. Huomenna voisi sitten vähän tutustua Upsalaan. Vanha hieno kirkkohan siellä on johon oli jotain kunkkuja kai haudattu. Viime käynnillä oli myös varsin hauska kesäkahvila jonkun oppilaskunnnan järjestämänä. Oli vanhoja sohvia ja nojatuoleja pihalla erinäköisten katosten alla. Osoitetta en kyllä millään muista, mutta olisi kiva jos sellaiseen taas törmäisi.

Finnlines tuomio

Laivamatka on kyllä tosiaan ollut positiivinen yllätys. Yökerhoahan täällä ei ole. Tai en minä tiedä muuntautuuko tuo ravintola jotenkin iltavuorolla ja tällä reissulla siitä ei selvää saada, kun takaisinkin tullaan päivävuorolla. Mutta ainakin meidän tarkoituksiin on ollut juuri sopiva. Huokea hinta ja lapsille on ollut puuhaa leikkipaikalla ja uusia ystäviäkin on tullut. Ja hintaan kuuluvat ruokailut olivat näin tietämättömälle iloinen ylläri. Tosin nyt on sitten repussa päiväeväät koskemattomina.

Tax freen takia tätä laivaa tuskin kannattaa myöskään valita vaikka sellainen onkin. Valikoima on kohtuu suppea. Ihan kohtuu hinnat, mutta ei nyt mitään tajunnan räjäyttäviä tarjouksia. Shoppailuja haluavien kannattaa siis suunnata muualle.

Laiva oli tosiaan kohtuu tyhjän oloinen. Odotin isompaa väkimäärää. Mutta toisaalta se ehkä ainakin teki meidän matkastamme mukavamman. Lapsien kanssa oli huomattavasti helpompaa, kun eivät ole jatkuvasti jossain väkijoukossa kadoksissa. Toisaalta toivottavasti väki ja rahti riittää linjalla siihen, että se vielä toimii jatkossa. Tällaisilla volymeillä en olisi kannattavuudesta pidemmän päälle kovin varma.

Ehkä neljäsosa laivan sisällä olleesta autokannesta oli käytössä. 

Fyrishov Camping

Parkissa

Tänne saavuttiin ensimmäiseksi yöksi ruotsissa. Leirintäalue sijaitsee kävelymatkan päässä Uppsalan (Vai onko se nyt Upsala, kummallakin tavalla olen mielstäni nähnyt kirjoitettavan. Joku lingvisti ottakoon kantaa). Kävelymatkakin tuli jo testattua. Gabia kannettiin jo puolet menomatkasta ja takaisin. Plus Gabin skuuttia. Kauppaa hieman etsittiin, kun olisi ollut pillimhut toiveena, mutta ei tuntunut löytyvän kuin ravintoloita tuolta vanhassta keskustasta. Kirkon lähellä käytiin, mutta kello oli jo niin paljon, etteihän se nyt enää ollut auki, kuten ei ollut Linneen puutarha.

Ruotsalaista puutarhahuonekaluarkkitehtuuria

No tässäpä ohjelmaa huomiselle. Pohdinnassa on nyt lähinnä jäädäänkö vielä toiseksi yöksi, vai jatketaanko seuraavaan paikkaan. Kolmeen mennessä täältä pitäisi olla pois jaloista jos aikoo jatkaa eteenpäin. Huominen päivä kai vietettäneen tuossa Uppsalan keskustassa kuitenkin.