Extra Extra Extra!!!

Tervetuloa Sverige expedition extran pariin samalla kun lopputekstit rullaavat taustalla.

Tänne olen kerännyt omituisia ja hauskoja kuvia ja ajatuksia mitä matkalla on tullut vastaan. Kronologista järjestystähän tässäkin vähän seuraillaan....kai. Ajattelin kirjoitella jo tässä matkan aikana, mutta tarkoitus olisi julkaista vasta kun reissu on ohi. Katsotaan nyt miten äijän käy.

Naantalissa törmäsimme ilmeisesti Terminaattorin veneeseen. T1000 on näemmä ihan hyvin toimeentuleva kyborgi ja mikäs siinä.

Kivikylän palvaamolla näytti olevan hevoskuljetus ruotsiin. Taitaa olla ainakin tuoretta. Naantalin Satamassa kuulin itseltäni huhun että ravurin nimi olisi Med Wurst, mutta mene ja tiedä.

Lucas löysi joen pohjasta polkupyörän Uppsalassa. Kuvaa tarkastelemalla en oikein enää meinaa löytää fillaria, mutta siellä se on. Jos joku sen tuolta bonggaa niin saa kertoa miten sen kuvasta löytää. Myös Waldo on kateissa.

Ilmeisesti polkupyörien nakkeleminen veteen on paikallinen harrastus. Kuorma-autolla ne sitten haetaan ilmeisesti takaisin. Taustalla nostetaan kesäisen sunnuntai-aamun saalista.

"Linneen" Puutarha Uppsalassa jaksollisine järjestelmineen.

Lucas otti parikymmentä kuvaa tästä sorsasta, joten kai se on myös julkaisemisen arvoinen. Uppsalassa edelleen.

Gabi halusi olla reissumme kartturina. Tässä ensimmäisiä innostuksen hetkiä Uppsalasta.

Tässä on päästy lukemaan karttaa oikein etupenkille. Välillä karttojen taso toki vaihtelee, mutta ammattimies ei anna pikkuasioiden haitata vaan työ hoidetaan joka tapauksessa siihen vaadittavalla Paulig-asenteella ja ammattitaidolla.

Vielä ei ole peruutuskameraa joten tämä matka mentiin vaistolla ja tuurilla. Tässä jälkimmäinen läheltäpititilanne. Ensimmäinen oli jo menomatkalla Lohjalla, jossa rakoa jäi sentti tai kaksi räystääseen. Tässä ollaan tehty millintarkkaa työtä tätini kaupunkiasunnon parkkipaikalla.

Useista mahdollisuuksista huolimatta tämä taitaa olla ainoa tilanne josta älysin ottaa kuvan. Eli viimeinen ajopäivä oli melko pitkälti tätä. Tunti ajoa ja tunti jäähdyttelyä. Avusta ei ole mitään käsitystä, mutta kotiin päästiin.

Matkailusta ja Suomalaisista Ruotsissa

Sellainen asia itseä pääsi ihmetyttämään jonka vaimo luki jostain esitteestä. Suomalaiset eivät olleet päässeet edes listoille Ruotsissa vierailijoissa. Olin ihan eri käsityksessä. Saksalaiset taisivat olla ykkösenä. Vai taisikin olla Norjaliaset ykkösenä ja saksalaiset kakkosena. Hollantilaiset ja Tanskalaiset olivat myös hyvin edustettuina. Niin tarkennetaan vielä, eli tämä siis kirjattujen leirintäalueyöpymisten perusteella. Suomi ei ollut koko listalla, vaan kuului joukoon "Muut". Olikohan  pienin yksittäinen maa 1,6% osuudella. Tämä yllätti ainakin itseni. Toisaalta kun kierreltiin katsomassa leirintäalueen autoja, niin omat havaintoni myös tukevat tätä. Yhden Suomen rekisterissä olevan auton, joka ei ollut ystävieni Jarin ja Hennan rekisteröin leirintäalueella. Ensimmäisenä iltana Uppsalassa. Olivat meidän naapureina. Yritin puhua suomea, mutta kaveri vastasi englanniksi. Olivat muistaakseni Sveitsistä ja kertoi palauttavansa auton seuraavana päivän Arlandaan. En tiedä miten joku vuokraa Suomalaisen auton tuolta, mutta ei ole toisaalta minun asiani, eikä sitä tullut udeltuakaan.

Skara Sommarlandissa tuli bongattua yksi Suomea puhuva isän ja kahden pojan porukka kumirenggas-ajelujonossa.

LED valoista.

Ledit jotka asensin kesti noista tavallisten lamppujen osalta ainakin tämän matkan, mutta "maissintähkä" lampuista hajosi olikohan tokana iltana kaksi kolmesta. Yksi toimii edelleen, mutta kun ei se ole ollut käytössäkään niin ei ihme. Eli nuo G4 kantaiset vaativat vielä pohdintaa. "Lukuvaloihin" pöydän yläpuolella nuo eivät edes mahtuneet, kun kupu otti vastaan. Muutoin siis toistaiseksi tyytyväinen. Vaikka ei meillä koskaan ole virrat loppuneet kesken, kun kulutus on pääsääntöisesti lamppuja ja satunnaisia kännykän ja pädin latauksia.

Topit ja flopit:

Topit:

Finnlines
Gabin synttärit
Vierailijat
Sukulaiset
Saniteettitilat rannikon urheilukaupassa. Erityismaininta vielä lasten leikkipaikalle, mistä ei tainnut olla kuvaa.
Loma

Flopit:

Autoiluongelmat
Lomareissun loppu

På Båten

16.7.2017 Sunnuntai

Ruotsin osuus reissusta on auttamatta ohi. Aamulla herättiin jonosta ja tällä kertaa muodollisuudet ja jonotus oli myös huomattavasti nopeampaa kuin Naantalissa. Nyt sain latausvirtaa taas tietokoneeseen ja pääsin jatkamaan eilistä tarinaa ja kirjoittamaan tätä. Tämän päivän seikkailut on vielä edessä, mutta niistä sitten hieman myöhemmin...

Tuntemattomaksi jääneitä ihmisiä maisemakuvan tiellä.

... Hieman myöhemmin

Nyt istuskellaan jäähdyttelemässä Salossa ABC:n pihalla. Matka tässä Turun motarilla on vielä niin mäkinen, että ei varmasti ainakaan paranna tätä tilannetta. Nyt sitten on hyvää aikaa raapustaa jotain, kun auto hieman jäähtyy. Kello näyttää yhdeksää ja päivän laivamatka on takana. Toki en tiedä onko autossa oikeasti mitään vikaa vai onko ongelma vain anturissa. Nyt mennään kuitenkin hiljalleen ja taukoja pidellen kuten eilenkin.

Laivalla mentiin samalla kaavalla kuin viimeksikin. Välillä oltiin leikkipaikalla välillä syötiin viereisessä ravintolassa ja välillä lepuutin lapsien kanssa hytissä. Hytti maksoi muistaakseni nelisenkymppiä ekstraa menopaluu näin päivälaivalla. Mikä on enemmän, kuin viimeksi Siljalla ja Viikkarilla joilla taisi olla luokkaa vitosen per suunta. Ja periaatteessa pärjäisi täällä jopa paremmin kuin noilla toisilla laivoilla, kun matkatavaroihin ei tarvitse pakata eväitä. Kokki ei mielestäni onnistunut tänään yhtä hyvin kuin menomatkalla, mutta näillä hinnoilla en valitakkaan. Vatsan sai täyteen joka tapauksessa. 

Lucas sai tapansa mukaan kaverin leikkipaikalta. Tällä kertaa kaverina toimi Akseli Hämeenlinnasta. Menomatkalla taisi kaverin nimi olla Karla. Hytissä meno Gabilla ja Lucasilla pariin otteeseen karkasi taas täysin lapasesta ja toinen oli pakko viedä jonnekin vilvoittelemaan. Päivän meno näyttää myös vieneen mehut Gabista, kun nukahti autossa taas aika samantien, eikä herännyt tässä pysähdykselläkään. Tarkoitus olisi yöpyä Lohjalla ja varmaankin nostetaan poika suoraan sänkyyn. Lucaskin jo nukahti, mutta heräsi pysähdykseen. Nyt voisi muuten kirjoittaa jo suoraan Bloggeriin, mutta kun Lucas pelasi kännykän akun tyhjäksi, niin ei ole edelleenkään nettiliittymää käytössä tällä hetkellä, joten notepadilla mennään.

Finnlines

Finnlinesista jäi kyllä tosi positiivinen mieli. Suosittelen kaikille autolla Ruotsiin meneville. En vastusta Viikkaria tai Siljaakaan, mutta viarsinkin päivälautalla tämä oli selkeästi halvempi varsinkin isolla autolla sekä mukaan kuului kaksi ateriaa. Samanlaisia viihdekeskuksia nämä eivät toki ole. Mutta ehkä sitten ne reissut meillä ainakin sitten erikseen, vaikka Stokiksen reissujen muodossa ja auto kotona tai rannassa odottaen. 

Lomastressiä

15.7.2017 Lauantai

No huh huh

Olipa stressaava päivä näin kuljettajalle. Ja ei homma vielä totaalisesti ole ohi, mutta huomattavasti kuitenkin paremmalla tolalla. Koko päivän olen stressanut auton lämmöistä. Aamulla pätimme ensin kokeilla viimeisiä 18 kilometriä, mitkä jäivät eilen ajamatta kun luulin auton pitävän omituista ääntä. Ainakin osa siitä selittyi lämmönvaihtimella, joka laitettiin päälle että olisi yöksi vähän lämpöä. Tai oikeammin ehkä teki mieli kokeilla toimisiko se. 

No joka tapauksessa luulin, että nyt on autossa piru irti, kun sammutettuaankin moottorista kuului omituista surinaa. Uusi soitto silloin Falckille ja varasin hinurille soittopyynnön aamuksi. Jonka peruin viisitoista minuuttia myöhemmin kun tosiaan tajusin että surina tulikin siitä lämmönvaihtimesta. Ajattelin siis tehdä Paavo Väyryset ja nukkua yön yli. Tehdään uusi tilannearvio sitten aamulla.

Autolla ajetaan varo varovasti...

Matkaa tehtiin silti hyvin varoen ja noin tunnin pätkissä ja aina noin tunnin tauko. Tauoilla kätiin ensin kaupassa etsimässä cars 3 autoja Lucasille ja sitten pidettiin hampurialistauko MAXissa. Sitten pidettiin pitkä jätskitauko ja viimeinen tauko pidettiin jossain kirkon pihalla vaan leväten ja pojat leikkivät autossa autoilla.

Pysähdyksistä

Pysähdyspaikkapysähdykset on kyllä mennyt tällä reissulla pääsääntöisesti päin mäntyä. Lähes joka kerta kun ollaan etsitty jotain mukavaa paikkaa pitää paussi, niin ensin ei löydy pitkään matkaan mitään ja sitten sitä tyytyy vaan johonkin. Ja heti kun lähtee ajamaan niin löytyy jotain todella kivaa. Eilen toki jätskipaikalta sai jätskiä ja siellä oli vessat. Mutta pari kilometriä myöhemmin olisi ollut varsin kivan näköinen mansikanmyyntipaikka josta olisi saanut tuoreita mansikoita. Kirkon pihalla hengaamisen jälkeen heti tuli joku linna. Molemmat oli sellaisia joita katsottiin jo menomatkalla että olisi voinut pysähtyä jos olisi ollut aikaa. Mutta ei tietenkään edes tullut tyhmyyksissään pantua merkille missä ne on. Toki mennessä ei tiedetty että tullaan samaa tietä takaisin, kun silloin mentiin Uppsalaan ja nyt tultiin hieman etelämpää. Ja nyt ei sitten ollut tietoa että kohta ne tulee vastaan.

Sukulointia

Aamupäivästä nähtiin vielä Jaana ja Mikael ja kävimme katsomassa Jonathan serkkua joka oli tullut Orsin kanssa mökille. Lucasin kanssa tehtiin myös nopea pulahdus järveen ja nautimme hyvää hedelmäsalaattia ja pojat söivät innolla keksejä.

Yöpyminen

Illaksi päästiin satamaan. Ja yöksi asetuttiin jo jonoon. Jonotuspaikka on ainakin hyvin valaistu koko yön, missä on toki hyvät puolet. Onneksi asuntoautossa on hyvät pimennysverhot ja varsinkin alkovin sai valonheittimistä huolimatta pilkkopimeäksi.

Juhlapäivä

14.7.2017 Perjantai, Gabin perjantai

Happy birthday to you Gabi.

Aloitimme aamun syntymäpäivälauluilla ja lahjojen jakamisella. Poika avasikin lahjojaan oikein innokkaana ja tuntuivat olevan kovasti toivottuja. Lahjaksi saaatu Hulk-puku oli heti käytössä ja Cars 3 autot tietenkin olivat kaiken huippua.

Aamiainen

Aamiainen nautittiin vielä vieraiden kanssa, ennen kuin he jatkoivat kohti Tukholmaa autolautalleen ja me jatkaisimme kohti Skara Sommarlandia.

Skara Sommarland

Kirjauduimme ulos ja ajoimme auton Skara Sommarlandin parkkikselle, ettei tarvitsisi kesken päivää ryhtyä näihin operointeihin.

Gabin päivä sujuikin varsin mukavissa merkeissä ja vauhtia ja vettä piisasi. Sääkin oli todella hyvä. Ehkä vain liiankin hyvä. Nyt tuntuu kiristävän iho paristakin paikasta ja pientä palamista on saattanut päästä tapahtumaan.

Autoiluhommat oli lapsista ne ehkä parhaat. Lucasin kanssa kierrettiin myös pari vuoristorataa ja monta muuta laitetta, sekä tietenkin vesipuisto. Tuulista oli välillä, josta syystä auringonpaisteesta huolimatta märkänä tuntui hieman viileältä. Kelit oli silti mitä mainioimmat.

Vesihiihtopaikalla katsastelin yrittäjiä ja noin paristakymmenestä yrittäjästä ainoastaan yksi joka meni sellaisella polvilaudalla selvisi enemmän kuin kymmenen metriä. Lähtö vaikuttaa hyvin vaikealta tuolla naruradalla. Perinteisellä tavalla veneen perässä tuo ei niin mahdottoman vaikeaa tuo lähtö kuitenkaan ole.

Seuraava seikkailu

Skarasta oli tarkoitus jatkaa takaisin Karlskogaan moikkaamaan Jonathan serkkua Jaanan ja Mikaelin luokse, mutta matkaan päästyämme alkoi autossa palaa ylikuumenemisesta varoittava valo. Ajoimme pienen kylän ICAn parkkikselle ja soitin Falckille, josta olin ottanut keväällä tieturvan.  Puoleen tuntiin ei ensiksi tapahtunut mitään. Tai varmaan tapahtui jotain, mutta minulle se ei näkynyt. Soitin sitten perään ja lupasi hoitaa asiaa eteenpäin ruotsissa, josta minuun piti olla yhteydessä. Toisen soiton jälkeen melko pian soittikin hinaajamies, eli ei kukaan Falckin keskuksesta jota odotin.

Hinaaja saapui paikalle kuten oli luvannut ja tarkasteli autoa hetkosen ja sanoi, että autolla uskaltaa hänen mielestään kyllä ajaa. Kun lämpömittari kuitenkin oli koko ajan pysynyt normaaleissa lukemissa vaikka varoitusvalo syttyykin. Käski seurata lämpöjä ja kuulostella moottoria jos jotain muutosta tapahtuu äänessä.

Käännös huonompaan suuntaan...

No en tiedä muuttuiko ääni vai olenko vainoharhainen, mutta juuri kun olimme kääntymässä Kristinehamnista kohti Karlskogaa alkoi mielestäni ääni muuttua ja ajoin ensimmäiselle levähdyspaikalle mikä E18 tiellä tuli vastaan, eli aika lähellä risteystä. Tässä tätä nyt sitten kirjoittelen ennen kuin yritän saada unenpäästä kiinni. Tässä on taas soiteltu Falckin kanssa ja sovittu että aamuun asti ollaan nyt ainakin tässä. Omasta aloitteestani, kun en nyt koe mitään korjaamon kolkkoa pihaa sen turvallisemmaksi enkä koe hotelliin muuttamista jo valmiiksi nukkuvien lasten kanssa sen helpommaksi vaihtoehdoksi. Eli tässä ollaan omine peteinemme ja huomenna aamulla tarkastellaan tilannetta.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta...

Kohti Kesämaata

13.7.2017 Torstai

Herätys viiden tähden leirintäalueelta jatkui aamupalan jälkeen aamupäiväpulikoinneilla. Lisäksi vanhat ystävät Jari ja Henna, joiden tiesin olevan keskieuroopassa lomailemassa autolla, kertoivat olevansa paluumatkalla Ruotsissa ja yrittävänsä järjestellä laivaa autolle Suomeen. No juttu jäi tuolloin vähän kesken, kun oli pakko lähteä lasten kanssa pulikoimaan, kun check outi leirintäalueelta oli kuitenkin kahdeltatoista.

Leirintäalueella oli paljon hyviä puolia, mutta jotain parannettavaakin vielä mielestäni jäi. Kuten taisin jo aiemmin mainita, ei vedä mielestäni vertoja Gustavsvikille Örebrossa ja ehkä odotuksiin nähden pienoinen pettymys kokemuksena. Mutta kun etäisyyttä saa niin uskoisin että mielikuva muuttuu ja lapset varmasti saivat hyviä ja mieluisia muistoja, joka kuitenkin on aika korkealla prioriteettilistassani näitä matkoja tehdessä.

Mielikuva muun muassa Kuninkaanlähteestä Kankaanpääässä on parantunut huomattavasti. Silloin aika paljon vertasin juuri tuohon Gustavsvikiin, mutta sekin vaikuttaisi ainakin tämän kesän kokemusten perusteella olevan jos ei Ruotsin paras, niin ainakin ehdotonta parhaimmistoa. Ainakin meidän näkövinkkelistä. Kuninkaanlähteellä on meille yksi selkeä huono puoli. Se on liian lähellä vanhempieni mökkiä. Näin mökki-ihmisenä tuo kuitenkin vie voiton lähes joka tilanteessa, vielä kun on ilmainenkin.

Kohti Skaraa

Matka jatkui sitten kohti Skara Sommarlandia, johon ilmoitin meidän olevan matkalla. Monen mutkan ja paniikkisoiton jälkeen Skara Sommarlandin kupeessa oleva leirintäalue sopi myös Jarille ja Hennalle.

Leiriytymistä

Ensimmäistä kertaa pystyttelin koko "leirin" eli laitoin markiisin lisäksi oikein myrskyliinat ja hankkimani tuuliaidan. Tuuliaidan pystytys oli vain vaikeampaa kuin luulin. Varsinkin kun ei ollut ohjeita ja olin unohtanut, ettei mukana ollutkaan telttakoukkuja. Tosin vieläkään ei tullut täyttä varmuutta itselleni miten päin nuo kepit pitäisi laittaa ja mihin narut kiinnittää jotta aita olisi järkevästi pystytetty. Ehkä tuota pitää kysyä viisaammilta. Nyt mentiin improvisoinnilla ja solmimisella, auton eri osiin, sekä markiisin kattoa viistäneeseen myrskyliinaan. Aita pysyi kuin pysyikin kasassa vielä seuraavaan aamuun astikin.

Jari Ja Henna tulivat illalla ja tosiaan olimme sopineet grillauksesta, jota siinä illan mittaan harrasteltiinkin. Itse olin hankkinut ICAn kabanosseja, jotka kostautuivat varsin hyviksi. Lisäksi oli Kanaa a la Jari ja patonkia ja perunasalaattia, kanasalaattia(Sellaista mitä täällä myydään kaupoissa ja on tarkoitettu patonkien väliin. Olen ihan myyty.) jne. Ihan kelvollinen ruoka siis ainakin minun mieleen.  Ruokaa toki taisi olla ehkä hieman liikaakin.

Seikkailugolf

Lucas on monena päivänä toivonut pääsevänsä pelaamaan näillä hienoilla minigolfradoilla ja kun tiesin että mahdollisuuksia ei välttämättä tule enää paljoa lisää, niin tänään oli hyvä hetki pelata vaikka vähän menikin myöhäiseksi. Annoimme Lucasin kanssa kohteliaina vieraamme Jarin voittaa pelin.

Illan istujaisia jatkoimme vielä takaisin tultuamme ja pojat nukkumaan laitettuamme ulkosalla. Ulkona alkoi toki olla pikkuhiljaa melkoisen kylmä ja keitin vielä teetä. Vieraiden jo mentyä nukkumaan sain lopulta tarpeekseni parransängestä, joka jo kutitti ja pisteli ja vaivauduin vielä puolen yön tietämillä suihkuun ja ajamaan parran. Ainakaan ei joutunut jonottamaan.

Västkusten

12.7.2017 Keskiviikko

Aamulla herättiin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, kun naapurista kuului "kukkokiekuu". Leirintäalueella olin yökävelyllä bongannut "hoppkudden" eli tällaisen ilmatäytteisen tyynyn jonka päällä voi hyppiä vähän kuten trampoliinilla. Nämä ovat toki itsellenikin jo oman lapsuuden Ruotsin reissuilta tuttuja. Myös uintia yritetttiin poikien kanssa, mutta meduusat olivat esteenä. Ei toki hyytävän kylmä vesi.

Kohti etelää

Matka jatkui pitkin rannikkoa etelään. Vaikka merta toki näkyi vain satunnaisesesti. Hyvin alkanut matka tyssäsi ensimmäisen kerran noin kahden kilometrin kohdalla kun pysähdyimme johonkin valtavaan urheilukauppakompleksiin. Omaksi harmikseni kuitenkin jouduin toteamaan, että se oli pääosin tällainen moderni urheilukauppa, eli vaatekauppa. Ja siellä olikin melkein paremmat valikoimat karkkeja ja isommat ravintolatilat kuin mitä oli itse urheiluvälineille pyhitetty. Vaatteille sitten olikin kahta kauheammin tilaa. Lisäksi paikka saa plussaa siitä, miten lapset oli huomioitu. Oli aktiviteetteja, sekä ulkona, että sisällä ja lapset viihtyivätkin paikassa oikein hyvin.

Urheilukaupan saniteettitiloista löytyi myös ehkä hienoin näkemäni pisuaari. Ongelmaksi saattaa muodostua se, että luulisin että jos olisi mennyt ihaillessani koskemaan tuohon lasiin, mihin olisi myös tarkoitus virtsata, en uskoisi olevani ensimmäinen. En oikeastaan edes halua tietää miten lapset selviytyvät tässä vessassa ilman ohjeistusta. Itselläkin meni hetkonen ennenkuin tajusin mikä oli kyseessä. Hieno se on silti.

Myös käsienpesuallas oli hauska ja kekseliäs.

Urheilukaupan liepeillä oli myös stellplaz jos joku sellaista tältä alueelta etsiskelee.

Linnan rauniot joita ei oikein ollut

Lysekiliin matkalla pysähdyimme vielä vanhalla linnalla tai sen jäänteillä. Tosin jäänteetkin oli mielestäni hieman liioiteltu. Oikeammin paikka pitäisi olla "paikka jossa joskus oli linnoitus". Mitään linnoitukseen viittaavaa ei ollut enää jäljellä. Jonkinlainen hautakumpu, jota toki ei olisi tiennyt ilman kylttejä. Samaiset kyltit olivat ainoa merkki ainakin itselleni että paikalla oli joskus ollut linnoitus. Paikassa on joskus Kustaa vaasan aikaan kovastikkin kinasteltu, Ruotsalaisten, Norjalaisien ja Tanskalaisten välisissä mittelöissä. Ja linnoitus kai useammankin kerran tuhottu. Paikka muutoin kyllä oli varsin hieno näköaloiltaan.

Joku muukin oli tullut katsomaan linnan raunioita.

Tässä vielä toisesta kuvakulmasta Italialaiset urheiluautot. Joista toisella toki Saksalainen reppu selässä.

Lysekil

Lysekilissä kävimme syömässä rantakadulla olevassa ravintolassa. Pizza oli ihan kohtalaista, mutta ei sen parempaa. Keskustan keskusaukiolla olisi myös ollut hyvän näköisiä ravintoloita, mutta toki nyt kerittiin syödä ennen sitä joten niiden soveltuvuutta lapsille ei pästy edes testaamaan. Näköalat merelle olivat ravintolassa kyllä varsin kivat.

Jääkaappi on särki?

Jääkaappi oli taas lämmin. Voipi olla että johtui siitä, että olimme hieman etukenossa. Aamulla vaan oli kohtalaisen lämmin, eikä tunnu ihan yhtä hyvin enää viilenevän kuin aiemmin. Voisi olla paikallaan ottaa irti ja hieman käännellä, mutta ainakaan täällä siihen en aio ryhtyä. Enkä tiedä edes osaisinkokaan.

Leiriytymistä

Illaksi leiriydyimme viiden tähden leirintäalueelle Uddevallan liepeille. Paikan nimi on Hafsten resort. Meille ei ollut kunnon paikkaa itse alueen alkuperäiseltä paikalta mikä on tuolla mäellä, joten meidät sijoitettiin uudelle vielä rakenteilla olevalle alueelle tähän pellolle. Kohtuu kauaksi kaikesta. Sähköjäkään ei ole, vaikka niitä nyt ihan joka yö ei tarvitakkaan. Eli se ei haittaa. Naapurissa on hevosaitauksia vaikka kuinka paljon. Pitää muistaa sähköaidat, ettei vahingossa pissaa paimeneen.

Alueen valintaan vaikutti lehdessä ollut kuva uimalasta, joka alueella on. Se olikin varsin mukava ja uimavesi oli mukavan lämmintä. Mutta silti ei paikka millään mittarilla omalla arvoasteikolla yllä lähellekkään Gustavsvikiä Örebrossa.

Huomenna aiotaan käyttää alueen palveluita vielä puoleen päivään asti ja sitten lähdemme valumaan kohti Skara Sommarlandia.

Jaa mää vai?

Sää oli tänään kyllä mitä mainioin. Heti aamusta asti paistoi aurinko. Ja pilviä näyttäisi näkyvän vasta nyt kun kello lähestyy puolta yötä. Tosin nyt vaikuttaisi horisontissa jopa uhkaavan sateella.

Fucking Åmål & On the Rocks

11.7.2017 Tiistai

Tänään oli taas huomattavasti tapahtumatäyteisempi päivä eiliseen verrattuna, joka oli aika paljon Chillailua mökillä. Aamulla tosiaan nautittiin aamupala Jana.-Kaisan ja Mikaelin kanssa ja lähdimme etenemään meille ihan hyvissä ajoin. Mikä toisaalta tarkoitti että saimme siirtymänkin tehtyä "hyvissä ajoin"

Fucking Åmål

Jo Lukas Moodyssonin, muistaakseni, hyvästä leffasta tuttu Åmål valikoitui osittain leffan takia lounaskohteeksi. Paitsi että emme syöneet lounasta. Pojat Lucasin toimiessa kapinakenraalina ilmoittivat, että tänään on McDonalds-päivä. Joten paikallinen tarjonta ei kelvannut. Kyseisiä pellen pitämiä ravintoloita oli matkalla useita tien varressa, mutta viimeinen oli muutaman kymmentä kilometriä ennen Åmålia, eikä jälkeenkään tullut reitillä vastaan. Itse Åmål vaikutti ainakin keskustan osalta varsin sympaattiselta järvenrantakaupungilta. Parkkeerasimme vierasvenesatamaan. Toisella puolen "kanaalia" oli parkissa, ja vähän leiriytyneenäkin, useita asuntoautoja. En tiedä olisiko siellä ollut joku ihan virallinenkin stellplatzi siis.

Kuva Åmålin keskustasta.

Ilmeisesti paikalliset odottelivat sadetta. Hauska idea.

Intersportista Lucasille tarttui jo koulua varten Adidaksen kengät mukaan. Kengistä poika tykkää vähän liikaakin, kun vaikuttavat kohtuu paksuilta ja tällä kelillä eivät ole lainkaan sopivat, mikä ei tunnu mahtuvan kalloon.

Lucasin uudet Addut

Lopulta lounas nautittiin pikniktyyliin ihan mukavalla pysähdysalueella järven rannalla. Ilma oli kohtalaisen tuulinen, eikä yhtään niin kuuma kuin Åmålissa. Lucas olisi kovasti silti halunnut uida, mutta nyt pojat joutuivat tyytymään pelkkään kivien heittelyyn, mikä sekin ainakin omassa lapsuudessa oli äärimmäisen hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa.

Parkissa pique nique-alueella

Leivänheiton piirimestaruuskilpailuihin valmistautumista.

For those about to Rock (We salute you)

Åmålista poistuimme aikaisemmin käyttämältämme tieltä ja suuntasimme suoraan länteen kohti rannikkoa. Päivän Lounarista katsottu kohde oli Tanumshedessä olevat kalliokpiirrustukset. Nämä olivatkin ihan hieno kokemus ja museokin ihan kiva. Tuli tehtyä pojillekin ihan sopivan mittaisen oloinen metsäkävely siinä ohessa. Matkailuoppaissakin mainostavat "rock art":na jonka joku voi toki käsittää hieman eri tavallakin.

Kivi 1

Englanninkielinen infopaketti

Kuvia kivestä

Joku hämäräperäinen video aiheesta. Pitäisiköhän katsoa ennenkuin postaa?

Kivi 2

Tuoteseloste englanniksi

Kuvat toisesta kivestä

Kivi 3

Tarina

Autot 3

Tanumshedessä kävimme myös kaupassa, josta löytyi Gabrielin kovasti toivomat Cars 3 autot. Salama (Ikään kuin meillä ei niitä jo olisi tarpeeksi) ja uusi tulokas "Tsäksön Mrsky" (Jackson Myrsky tai Jackson Storm anglokielillä). Alun perin oli ajatuksena hieman keritä etelämmäksi leirintäalueelle, mutta kello alkoi jo olla niin paljon että päätimme jäädä alueelle. Naapurikylä Grebbestadista poimin ruotsalaisesta camping-oppaasta sopivan oloisen alueen. Mutta sepäs ei meitä enää huolinut, kun olivat jo täynnä. Taisi olla ensimmäinen kerta itselläni kun näin kävi. Toki vieläkään en suostu etukäteen mitään varaamaan. Ja olimme toki jo aika myöhään eli seiskan ja kasin välillä liikkeellä.

Tanumshedessä muuten vaikutti kauppakeskuksessa olevan matkaparkki oikein sähköillä. Tosin ainoat parkkeeraamiseen liittyvät kyltit kertoivat, että parkkeeraamisaika olisi maksimissaan kuusi tuntia. En tiedä miten suhtautuisivat jos tuossa yrittäisi olla yötä. Kaksi saksalaista asuntoautoa kaikin puolin vaikuttivat sitä kokeilevan. Niin me päädyimme sitten Grebbestadin pohjoispuolella eli Tanumsheden puolella olevalle toiselle leirintäalueelle. Tämä oli tähän menneessä reissun selvästi kallein ollen yli 400 kruunua johon ei edes kuulunut WIFI. Paikka toki on lähes täysi, joten kysynnän ja tarjonnan lakihan tässäkin määrää ja hyvä niin. Leikkipaikat on vielä katsastamatta, mutta vielä ei ihan totaalista vakuuttavuutta ole paikka saanut tehtyä, vaikkei nyt mitenkään huono olekkaan. Mutta jotenkin kun muistelen Gustavsvikiä Örebrossa, niin vaikka molemmat ovat isoja, niin kyllä se minusta oli huomattavasti symppiksempi alue kuin tämä. No tämä on nyt tämän yön alue. Aamulla katsotaan onko uintikelit. Jos on niin pulahdus ennen kuin jatkamme matkaa katsomaan mitä kaikkea länsirannikolla on meille tarjota.

Foreca 

Säät oli tänään hyvin vaihtelevat. Lähtiessä satoi paikoitellen lähes kaatamalla. Pikku hiljaa kuitenkin selkeni ja Åmålissa oli oikeinkin kaunista ja oikein hellettä. Länsirannikolla tuli ensimmäiset pisarat kun käänsimme museon parkkikselle. Välillä sitten on satanut vähän, välillä ei lainkaan ja lopulta vähän enemmän ja nyt taas ei sada. Huomiselle tosiaan toivotaan uintikelejä.

Fiatin muisti palailee pätkittäin

Niin sitten tekniikkapuolen diggareille asiaa. Eli vanha kunnon Fiat toimii taas kuten tahtoo. Tihkukytkin lakkasi joskus puolitoista vuotta sitten toimimasta. Muutoin pyyhkijät kyllä toimii. Minulla oli kuitenkin sellainen havainto, että olisi mahdollisesti jossain vaiheessa pyyhkäissyt kun olin laittelemassa autoa katsastukseen. No päätin kokeilla ja laitoin päälle Hyvinkäällä. Naantalissa pyyhkäisi ensimmäisen kerran, kun olin jo unohtanut koko asian. Toki matkalla käytin pyyhkijöitä muutenkin kun tuolla matkalla myös osittain satoi. No tihkukytkin toimi heti perään Upsalassa pyyhkien jo toisen kerran. Ja tänä aamun jostain omituisesta johdatuksesta se alkoi toimimaan ihan normaalisti. Kunnes viiden minuutin päästä lakkasi taas. Mutta iltapäivälläpä toimi jälleen. Mielenkiintoista. Ei näin binäärejä käsitelleelle miehelle tunnu aukeavan tällainen kvanttitietokonemeno jossa on muitakin mahdollisuuksia kuin ykkönen tai nolla.

Traveliing Without Moving

10.7.2017

Paikoillaan

Tänään ollaan oltu paikoillaan, tai no ollaan tehty aamupäiväreissu Örebrohon. Kävimme katsomassa keskustaa ja kaupungin vanhaa osaa, jossa oli varsin mukava lastenleikkipaikka. Oli tarvikkeet kauppaleikkiin ja oli leikkihevonen, jonka sai satuloida, lehmä jonka sai lypsää jne. Gustavsvikin leirintäalue on edellisellä matkallamme todettu melko hyväksi alueeksi, ja pidetään mielessä paluureissua varten, josko siellä oltaisiin yötä ja käytäisiin uimassa. Eli nyt taitaa tulla siitä harvinainen yöpyminen, että kaksi yötä samassa paikassa. Useinhan näin on käynyt lähinnä jossain mökillä joten paikka sille nyt ei yllätä.

Jähmettynyt Örebrolainen kalastaja linnan vallihaudassa.

Matkan lypsylehmä

Mökillä

Mökillä ollaan sitten tehty sitä mitä mökillä kuuluukin, eli syöty, uitu ja saunottu. Pojat on tehneet vanhaan perunamaahan hyvän crossiradan leikkiautoille ja moottoripyörille.

Kiitokset vieraanvaraisuudesta Jaana-Kaisalle ja Mikaelille.

Jatkosuunnitelmat selkiytyvät

Nyt alkaa olla ajatuksissa miten loppulomamatka tehtäisiin. Eli Vänern järven pohjoispuolelta länsirannikolle Göteborgin pohjoispuolelle ja siitä alas ehkä Göteborgiin asti ja ehkä jopa hieman yli jos aika ja mielenkiinto riittää. Ja siitä sitten Skara sommarlandiin ehkä yhdeksi päiväksi jos säät sallii ja siit kohti Kappelskäriä. Ira ehdotti, että mentäisiin vielä takaisintullessa Upsalaan. Joka on toki ihan mahdollinen skenaario vikaksi päiväksi. Eli jonkinlainen suunnitelma on olemassa, jota sitten varioidaan tarpeiden ja hetken mielijohteiden ja muuttuvien tilanteiden mukaan.

Iltapuuhat

Illalla kaivettiin laiturin vierestä Mikaelin kanssa yksi uppotukki pois ja uitiin ja saunottiin poikien kanssa kovasti. Illalliseksi paistettiin makkaroita, sekä Suomesta, että Ruotsista ja tehtiin hodareita. Mukana oli myös perunasalaattia ja Brie juustoa.

Light Emitting Diods

Ainakaan kaikki LEDit eivät ole olleet menestys. Eli nuo "maissintähkädiodit" eivät mahtuneet toisiin lampuista joihin noita G4 kantaisia lamppuja hommasin lainkaan. Toiseen johon mahtui, niin toisena iltana taisi kärhätää kaksi kolmesta. Kattolampuissa joissa korvasin vanhat autonlampun tyyliset lamput, olikohan BA15s tai jotain sinne päin, (Vai oliko se niin, että oli ilman tuota s:ää) on vielä toistaiseksi elossa ja voivat ihan hyvin.