Traveliing Without Moving

10.7.2017

Paikoillaan

Tänään ollaan oltu paikoillaan, tai no ollaan tehty aamupäiväreissu Örebrohon. Kävimme katsomassa keskustaa ja kaupungin vanhaa osaa, jossa oli varsin mukava lastenleikkipaikka. Oli tarvikkeet kauppaleikkiin ja oli leikkihevonen, jonka sai satuloida, lehmä jonka sai lypsää jne. Gustavsvikin leirintäalue on edellisellä matkallamme todettu melko hyväksi alueeksi, ja pidetään mielessä paluureissua varten, josko siellä oltaisiin yötä ja käytäisiin uimassa. Eli nyt taitaa tulla siitä harvinainen yöpyminen, että kaksi yötä samassa paikassa. Useinhan näin on käynyt lähinnä jossain mökillä joten paikka sille nyt ei yllätä.

Jähmettynyt Örebrolainen kalastaja linnan vallihaudassa.

Matkan lypsylehmä

Mökillä

Mökillä ollaan sitten tehty sitä mitä mökillä kuuluukin, eli syöty, uitu ja saunottu. Pojat on tehneet vanhaan perunamaahan hyvän crossiradan leikkiautoille ja moottoripyörille.

Kiitokset vieraanvaraisuudesta Jaana-Kaisalle ja Mikaelille.

Jatkosuunnitelmat selkiytyvät

Nyt alkaa olla ajatuksissa miten loppulomamatka tehtäisiin. Eli Vänern järven pohjoispuolelta länsirannikolle Göteborgin pohjoispuolelle ja siitä alas ehkä Göteborgiin asti ja ehkä jopa hieman yli jos aika ja mielenkiinto riittää. Ja siitä sitten Skara sommarlandiin ehkä yhdeksi päiväksi jos säät sallii ja siit kohti Kappelskäriä. Ira ehdotti, että mentäisiin vielä takaisintullessa Upsalaan. Joka on toki ihan mahdollinen skenaario vikaksi päiväksi. Eli jonkinlainen suunnitelma on olemassa, jota sitten varioidaan tarpeiden ja hetken mielijohteiden ja muuttuvien tilanteiden mukaan.

Iltapuuhat

Illalla kaivettiin laiturin vierestä Mikaelin kanssa yksi uppotukki pois ja uitiin ja saunottiin poikien kanssa kovasti. Illalliseksi paistettiin makkaroita, sekä Suomesta, että Ruotsista ja tehtiin hodareita. Mukana oli myös perunasalaattia ja Brie juustoa.

Light Emitting Diods

Ainakaan kaikki LEDit eivät ole olleet menestys. Eli nuo "maissintähkädiodit" eivät mahtuneet toisiin lampuista joihin noita G4 kantaisia lamppuja hommasin lainkaan. Toiseen johon mahtui, niin toisena iltana taisi kärhätää kaksi kolmesta. Kattolampuissa joissa korvasin vanhat autonlampun tyyliset lamput, olikohan BA15s tai jotain sinne päin, (Vai oliko se niin, että oli ilman tuota s:ää) on vielä toistaiseksi elossa ja voivat ihan hyvin.

Stockholm Syndrome

30.6.2015

Lost City

Aamulla päivä näytti ihan kohtalaisen mukavalta säiden puolesta ja Lucasin kanssa keskusteltiin että mennäänkö seikkailu-uimalaan vai tavalliseen uimalaan. Seikkailu-uimala it is, oli se lopullinen päätös. No siinä olikin sitten päivälle aktiviteetteja tarpeeksi. Kolmelta piti kirjautua ulos leirintäalueelta ja siihen mennessä ainakin minulla oli kovakin kiire. Ensin pulikoitiin erinäköisissä liukumäissä Lucasin kanssa ja sitten juostiin syömään. Siinä oli vielä tunti aikaa ennen kuin piti lähteä, joten Ira jäi laittamaan Lucasille murkinaa ja minä otinn Gabin mukaan ja painelimme uimaan, koska siellä näytti olevan ihan kivoja juttuja jo ihan vauvoille. siellä sitte Gabi pääsi tuollaiseen puolisäären korkuiseen sopivasti lapsen virtsanlämpöiseen veteen pulikoimaan vajaaksi tunniksi.

"Tätä"

Gabrielilla on ollut tässä toissa-aamuna herätessään kova hätä, että onko jollain hätä. Kaikki tunnetutu nimet, lueteltiin ja kysyttiin onko hätä.  Lucasin hädästä oli varsinkin kova huoli, vaikka Lucas nukkui parin metrin päässä. Tuolla uimalassa sitten oli vielä semmoinen sireeni ja valo joka alkoi pauhaamaan, kun aaltokone käynnistettiin. Tämä aiheutti taas "tätä" kyselyt ja kun kellokin oli sopivasti lähdimme asuntoautolle rauhoittumaan.

Kello oli puoli kolme ja pinkaisimme siis kirjautumaan ulos leirintäalueelta. Lucas oli saanut naapurin Norjalaistytöstä kaverin, kun oli näyttänyt sille vilkutustempun ja Lucas kävi vielä hyvästelemässä uuden ystävänsä. Jälkeenpäin harmittaa, kun en ymmärtänyt antaa Lucasin sähköpostiosoitetta.No näin se homma etenee. Vaihdoimme paikkaa vielä uimalan parkkikselle ja kävimme Lucasin kanssa ottamassa vielä uuden tunnin uimasetin. Sitten suuntasimme kohti Stokista.

Tieto Oyj

Yö vietetiin suunitelmasta hieman poiketen ei sataman jonossa, koska siellä ainakin kylttien mukaan oli pysäköintikielto, vaan kadulla heti ulkopuolella. Sattuipas niin, että sama Tukholman toimisto, joka kuuluu siis aikaisemmalle työnantajalleni ja jossa olen pari kertaa vieraillut aikaisemmin töiden puitteissa sijaitsee kauden toisella puolella. Siinä näytti ainakin minun liikennekylttien lukutaidolla olevan  maksullinen parkki 9-17 ja torstaina 0-6 kokonaan kielletty. Mutta nythän oli siis ti-ke yö, joten tulkintani mukaan täysin sallittu. Näkemystäni vahvisti paikalla yöpyneet kaksi Suomalaista bussia, pari rekkaa ja yksi toinen asuntoauto. Juttelin asiasta satama-alueella olevien ruotsalaisten asuntoautoilijoiden kanssa ja he seurasivat minua myös sinne parkkiin. Lisäksi vielä aamulla perään oli ilmestynyt muutama muukin asuntoauto samalla asialla.

Plan B

29.6.2015

Göta Kanal

Kun saimme taas koko karavaanin kulkemaan, ajoimme Karlsborgiin ja käännyimme siitä johonkin länteen tarkoituksena oli löytää jonkinlainen kanavasulku. Sellainen löytyikin Forsvik nimisestä paikasta, jossa oli myös vanha ruukki. Siellä kävimme myös kahvilla ja otimme kaikki vanilijamunkit. Munkkien jälkeen kävelimme parisataa metriä itse kanavalla ruukilta, johon olimme jo parkkeeranneet automme. Kanavaa pällistelimme hetken ja toivoimme venettä, jotta näkisimme sen toiminnassa. Kanavan vieressä oli myös matkaparkki, jossa yöpyminen asuntoautolla olisi kustantanut 150 kruunua. Ihan hieno paikka, mutta palveluita sitten ei matkamuistomyymälää ja paria kesäkahvilaa lukuunottamatta tainnut juuri olla.

Lähtiessämme pois päätin käydä vielä ajamassa autolla ja merkkaamassa paikan navigaattoriin, mikä oli siinä mielessä varsin onnistunut päätös, että silloin juuri sattui tulemaan vene. Auto siis parkkiin ja katsomaan miten sulku toimii täydessä koossa, kun samaa oli katseltu Lucasin kanssa jo Legolandissa, jossa oli Göta kanalin pienoismalli. En tiedä kuinka tarkasti se oli jostain mallinnettu, vai oliko vain periaate ja tyyli kopioitu.

Gustaanlahti

Yöpymispaikaksi oli vähän kuin etukäteen valittu Gustavsvikin leirintäalue Örebrossa. Ihan sen perusteella, että se on sopivaan suuntaan kohti Tukholmaa ja ei liian kaukana huomiseksi viimeiseksi ajotaipaleeksi. Kauempaakin olisi ajanut tarvittaessa, mutta onhan tämäkin ihan kiva. Lisäksi täällä leirintaäalueella saa olla kello kolmeen asti, joten ehkä otetaan kaikki ilo irti, ennen kuin suunnataan yöpymään Värtahamnetissa, koska kuitenkin jonossa laivaan pitää olla muistaakseni kello 5:30.

Paikkana Gustavsvikin leirintäalue on reissun monipuolisin palveluiden osalta. Eikä missään siisteydessä ole valittamista. Toisaalta paikalla ei ehkä ole samalla tavalla persoonallisuutta. Jotenkin tulee mieleen esim McDonalds. Niissähän yleensä kyllä pidetään huoli siisteydestä ja kaikesta että toimivat maasta ja paikasta riippumatta. Niistä harvoin on mitään erikoisen huonoa sanottavaa. Toisaalta niistä myöskään ei ole mitään erikoisen hyvää sanottavaa. Standardoitua tasapaksua laatua, mutta ei mitään omaperäistä tai sympaattista yllätystä. Tosin kirjoittelen enismmäistä kertaa jo iltapäivällä myöhäisen illan sijaan, joten on hyvinkin mahdollista että iltapäivityksessä tulee jotain muutosta. Tarkoitus olisi tämän ruoan sulattelun jälkeen katsastamaan tuota uimapaikkaa.

Iltaedit

Illasta ehdimme käydä tosiaan uimassa paikallisessa uimahallissa/uimalassa, joka kuuluu osittain hintaan. Paikassa on myös jonkin sortin uimaseikkailupuisto, tai niin ainakin itse markkinoivat sitä, eli useampi vesiliukumäki nyt ainakin. Ihan kivalta näyttää, mutta maksaa aikuiselta 185 kruunua ja yli 4v 135 kruunua. Sinänsä ei ole pahoja hintoja erityisesti kun huomenna voisi olla jotakuinkin koko päivän uimassa ja välillä käydä laittamassa vaikka ruokaa ja sitten takaisin, mutta toisaalta kun Lucas on vielä juuri sen ikäinen, että ei huvittaisi maksaa jos se ei sitten uskallakkaan mennä mihinkään vesiliukumäkiin. Siitä jää sitten paha maku molemmille. Saa nähdä miten toimimme huomisen suhteen.

Hepoja ja hevosvoimia

Lähdimme Gabin kanssa vaihtamaan vaippoja, mutta päädyimme seuraamaan Coop-kylttejä kun jotain pientä puuttui. No matka oli odotettua pidempi, vaikka ihan kävelymatkan päässä, aikuiselle, toki. Gabi käveli reippaasti koko matkan minkä annoin ja juoksikin aina tarvittaessa. Matkalla oli myös hevosaitaus jota ihmeteltiin kovasti. Tosin Asuntoautoon päästyään, kun yritin saada pojan kertomaan mitä oli nähnyt matkalla niin vastaus oli vain, että "auto". Taisi olla mielessä se joku viisikymmentäluvun Ameriikan Ford joka kaupan pihasta lähti. Oli kyllä hieno ja hyvässä kunnossa.