Suuri Seikkailu 2019 Episode 12, Takaisin Pärnuun

15.7.2019

Mereen uimaan

Aamupäivä vietettiin melkoisen pitkätli tuossa leirintäalueen rannalla. Juostiin, uitiin ja pelattiin rantajalkapalloa. Päivä oli rantailuun ja siellä urheilemiseen aika hyvä,. Lämpimäpikin olisi voinut uinnin kannalta olla, mutta toisaalta nyt jaksoi tehdä paljon enemmän jotain muuta kuin löhötä ja uida. 

Rantafudista, tässä vaiheessa melkein omalla rannalla.

Ruokaa leirintäalueen grillistä

Kokeilimme myös tuon leirintäalueen rannan ravintolan. Ravintola on siis rakennettu parakkiin, telttaan ja terassille. Paikkana ihan viihtyisä ja plussaa ruoan omatekoisuudesta. Hampurilaiset eivät olleet, mitään einespiheistä tehtyjä. Ja vaikka olenkin sitä, mieltä että itse paistan paremmat pihvit, ei suinkaan olleet huonoimmasta päästä edes tällä reissulla. 

Pärnuun

Päätimme lähteä vihdoin jopa yöpymään Virossa. Aina aiemmin, eli edellisen kerran ja tällä alkupäässä Viro on ajettu yhden päivän aikana läpi, joten yöpymisiä ei ole naapurimaassa vielä takana. Pärnuun oli poikkeuksellisen lyhyt päivämatka, eli vain sata kilometriä. Eilen vieläe pohdimme, mennäkkö Tartoon, Pärnuun, vai ehtisikö sinne saarille. Saarille todettiin, että aika ei riitä ja kun tulomatkalla Pärnukin oli suurelta osin jäänyt näkemättä, päätimme mennä sinne, koska se oli logistisesti paras vaihtoehto ja oikeastaan lyhimmällä mahdollisella reitillä. Yöpaikaksi valikoitui Googlen avulla Konse motelli ja caravan-alue. Hinta meille olisi 28 €uroa per yö.

Alueelta tuonne vanhaan kaupnkiin oli pari kilometria, mutta kävelyreitti oli varsin mukava, sillä lähes koko matka oli pyörätietä. Pyörillä tuo olisi sujahtanut erittäinkin helposti. Pojat taittoivat matkan scooteilla. Valittivat toki, että on pitkä matka, kun ajoivat jatkuvasti edestakaisin, eli meihin verrattuna taittoivat ainakin tuplamatkan.

Graffitti kävelymatkalla.

Suomea ympärillä

Pärnun vanha kaupunki oli oikeastaan varsin sympaattinen myös. Mukavan oloisia kahviloita ja ruokapaikkoja. ja paikka oikeastaan ihan mukavan kokoinen, eli ei liian isokaan. Hintataso oli jonkin verran aikaisempia päiviä korkeampi. Vanhassa kaupungisssa aikankin kun me olimme siellä yleisin kieli mitä kuuli oli ihan tuttu Suomen kieli. Samoin leirintäalueella suurin ryhmä selvaästi oli Suomalaiset autot. Pari ruotsalaista, yksi Hollantilainen, ja yksi Norjalainen on tullut bongattua lähiympäristöstä, muuten kaikki suomalaisia.

Vanhaa kaupunkia.

Junan kuljettaja.

Dieselin hinnoista

Matkalla kävimme vielä Latvian puolella kaupassa jatäytimme dieseltankin.
Dieselin hintatasot tällä vaikuttaisi ainakin tänä kesänä olevan Liettua<Latvia< Puola< Viro. Tai Viro ja Puola ehkä samoissa hinnoissa. Vaihtokurssin takia hieman vaikea sanoa yhtä suoraan kuin nämä kaksi muuta, jotka kuitenkin vaikuttivat halvemmilta.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 11, HBD

14.7.2019

Syntymäpäivä

Tästä on puhuttu koko matkan ja yhtään aamua ei olla herätty ilman kysymystä, montako päivää on vielä syntymäpäiviin. Tänään ensimmäiset kyselyt olivat kello viisi aamulla. Siinä piti sitten rauhoitella, että vielä on yö, kun muut vielä nukkui, eikä onnittelukomitea siis veilä ollut herännyt.

Lahjoja tuli kuitenkin pojalle ihan reippaasti ja tässä on koko aamu nyt käytetty niiden kanssa pelaamiseen. Seuraavaksi otetaan suunta joko AB Parksiin, tai Akvaparksiin Jurmalassa. Aamu näyttää säältään ainakin mukavalta kesäsäältä. Matkaa huvituksiin näyttäisi olevan noin sata kilometriä jäljellä.

ABParks Latvia

Aamulla yritettiin ajaa mahdollisimman isoja teitä ABParksia kohti, mikä johti siihen, että jettiin melkein Jurmalaan ja hetken jo pohditiin Akvaparksia myös vaihtoehdoksi, mutta tälläk ertaa pitäydyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa. 

AB Parkks, osoittautui ihan mukavaksi pojille. Varmasti into toki laimenisi parin vuoden päästä, mutta Gabin ikäiselle varsin passeli ja Lucasillekin vielä meni varsin kivuttomasti. Polkuautoissa pojat viihtyivät ehkä pisimmän aikaa ja tuo polkuautomaastorata, olikin pisimpiä mitä olen itse ainakin nähnyt ja autojakin oli riittävästi. Lisäksi paikalla oli niitä Gabin kaipaamia "robottidinosauruksia, vaikka aluksi vähän arvuuteltiin, olisiko ne sittenkin oikeita. Paikassa oli myös seikkailurata, hyppypatjotja oli pari ja yksi vedellä täytetty "patja, jonka päällä juoksemine oli yllättävän raskasta. Lisäksi tarjolla olisi ollut lasersotaa, johon ei ehditty, mutta laserpyssyillä käytiin ampumassa tauluun. Huvipuistolaitteita, oli ketjukaruselli ja pari muuta pienten kieputinta. Mitään vuoristoratoja tai muita vanhemmille suunnattuja vempeleitä ei ollut. Eli paikka on suunnattu nimenomaan pienemmille lapsille. Pääsymaksu oli 15 €.

Kahluuleikkipaikka

Hyppkudde, kuten ruotsalaiset sanoo 

Urautuminen

 Yöpaikkaa lähdettiin etsimään Rigan pohjoispuolelta mielellään rannalta, ja päädyimme lopulta ihan samaan leirintäpaikkaan kuin tulomatkalla, eli camping Jurasdzeniiin Tujan kylässä. Kaikeksi yllätykseksi paikka oli melkein viimeistä paikkaa myöten täysi ja vielä suuremmaksi yllätykseksi paikka oli laajentanut tämän poissaoloviikkomme aikana. Saimme paikan nurmikentältä, jonne oli juuri tänään vedetty kuulemma ensimmäiset sähköt. Myös suihkuja oltiin juuri rakentamassa ja rannan leiripaikat oli myös valmistuneet, jotka olivat työn alla vielä viime viikolla, mutta ne oli siis jo kaikki täysi. Rannassa on siis hiekkainen parkkipaikka, johon on tehty kivetykset, johon voi sitten oman markiisin ja ruokapaikan pystyttää. Leikkipaikoista meidän paikka oli nyt vähän kauemmpana, mutta muutoin paikka aika hieno ja näkymät auton tuulilasista jopa upeat. Pihalla vielä grillasimme iltapalaksi lämpimät voileivät. Aiotut hot dogit, menivät siinä mielessä pilalle, että niihin aiotut Puolasta ostetut makkarat, olivatkin jo menneet vanhaksi ajat sitten. Itse toki maistoin pienet palat, mutten lapsille uskaltanut antaa.

Iltanäkymä

Suuri Seikkailu 2019 Episode 10, Aamufanfaari

13.7.2019

Aamufanfaari

Aamulla kuului kirkon tornista taas torvella soitettu aamufanfaari juuri minulle. Ihan kiva herätyshän tuo oli.

Aamu-uinti

Aamupalan jälkeen pojat halusivat jo uimaan. Näin siis tekivätkin. Tämän jälkeen käviemme vielä näköaikapaikalla ja pakkasimme tavart ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Mega

Matka jatkui varsin sujuvasti Kaunasiin asti, jossa yhtäkkiä jono tyssäsi totaalisesti. Onnena onnettomuudessa oli, että olimme valinneet ruokapaikaksi MEga nimisen kauppakeskuksen, joss olisi myös varmaan ruokakauppa, missä käytäisiin samalla. Ja sattui niin sopivasti, että pahin jono alkoi juuri siitä, missä oli myös uloskäynti motarilta tuonne kauppakeskukseen. Myöhemminkin olisi pääsyt motarilta, mutta Google ohjeisti tätä reittiä jonon takia. NYt oli puolestaan Googlesta siis hyötyä Hyvä Google!

Mahtava akvaario

Kauppakeskuksessa oli mahtavan kokoinen akvaario. Kauppakeskus oli muutenkin iso, mutta nyt ei ollut oikein muuhun aikaa, kuin syömiseen ja ruokakauppaan, johon siihenkin meni taas yhteensä kolmisen tuntia helposti. Pizzaa sai odottaa ravintolassa melkoisen kauan ja se oli jo toinen kokeilemamme ravintola, kun ensimmäisessä sanottiin suoraan, että keittiössä on tunnin jono.

Alemman kerroksen näkymä Akvaarioon

Ylemmän kerroksen näkymä akvaarioon

Symppaattinen leirintäalue

Yöpaikaksi valikoitui matkalta sopivassa paikassa ollut ja ihan mukavat arviot saanut leirintäalue. Nyt kun katselen tätä lappua, niin tässä lukee "Camper Place" Mini camping Sodo str. 3 Pajiesmeniai Pasvalys distr. LT-39449 Lithuania. Alueella pitäjät ovat tehneet paljon itse ja paikka on siis ilmeisesti vain tavallinen taho, jonka piharakennuksesta on tehty huoltotilat ja piha-alue muutettu leirintäalueeksi. Ilmapiiri on todella mukava ja omistajat olivat todella mukavia ja vastaanottivat innolla meidät uudet tulokkaat iltasella. Kaikesta jotenkin huokuu, että eivät tee tätä erityisesti rahan takia, vaan taitaa olla omistajille enemmänkin elämäntapa.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 9, Käännekohta

12.7.2019

Nyt tehtiin käänös kohti kotia. Matkaa on tullut tähän mennessä 1100 ja 1200 kilometrin väliin. Aamula nautittiin hyvästä säästä ja aamupalloilusta vielä leirintäalueella ja sitten jatkoimme matkaa. Tavoitteena oli ajella johonkin ja katsoa mihin asti jaksetaan.

Lomza

Ensimmäine pysähdys tehtiin Lomzassa. Kävimme paikallisessa ostoskeskuksessa. Auto ei mahtunut parkkiin , koska tarjolla oli ainoastaan parkkihallia, jossa korkeus ei sallinut meitä lähellekkään. Ajoimme johonkin läheisen urheilukentän parkkipaikalle ja kävelimme noin puoli kilometriä keskukseen. Päivä oli vihdoinkin kesäinen ja lämmin ja kauppakeskuksen ilmastointi viilensi hetkeksi kivasti. Lucasille ostettiin vihdoin kengät ja söimme keskusessa poikien kanssa ja jatkoimme sitten matkaa kohti Liettuan rajaa.

Wigryssä taas

Päätimme matkalla, että mennään taas luostarin alueelle yöksi. Se oli aika sopivan päivämatkan päässä meille. Tosin juuri kun oltiin käännytty aloimmekin pohtia, olisiko pitänyt sittenkin jatkaa suoraan Kaunasiin asti. Näin ei kuitenkaan tehty.

Ravintola

Kävimme luostarin ravintolassa vielä syömässä. Ruokalistat oli täysin puolaksi ja tarjoilija osasi hyvin auttavasti englantia. Pyysin häntä suosittelemaan pojille jotain ja pojat saivat lätyt jotka oli täytetty. Itse söin jotain kalaa. Setti kolmelle maksoi 54 Zlotia, joten ei mitenkään hirveän kallis, kun kuitenkin oli ihan kiva ja viihtyisä ravintola. Pojat oli aika villillä päällä ja Ira ei siksi ottanut mitään. Tai sitten vain pelkäsi, että tulee jotain tosi outoa. Hän söi sitten osan Lucasilta jääneestä lätystä.

Iltauinti

Kävin poikien kanssa iltauinnilla. Vesi oli oikein raikastavaa. Lämpötila oli hieman jo laskenut ja siinä mielessä ei olisi enää ollut pakko uida, mutta tulipahan käytyä. Tuulistakin oli. Ruokittavat sorsat ja nokikanat, olivat kadonneet joennekin. 

Täällä on ilmeisesti kohtuullisen aktiivinen kanoottiskene. Paljon on kanootinvuokrausfirmoja ja tämäkin ranta oli ilmiesesti joku kanoottivuokraamon ranta noin virallisesti. Joku tässä myös kalasti laiturilla. Laituria ei selvästi ole tarkoitettu uimiseen, koska uimaportaita ei ollut, mutta uimme tuosta rannasta.

Iltafanfaari

Ilta toki päättyi taas aika komeasti, kun kirkon jostain tornista soitettiin taas minun kunniakseni torvifanfaari. Maise

Suuri Seikkailu 2019 Episode 8, Poikiva, Porsiva vai Varsova?

11.7.2019

Päivän agendassa oli tänään kaupunkiretkeilyä Varsovassa. Leirintäaluelelta saatiin pieni paperilappunen, jossa oli linjat, jotka siitä läheltä menisi keskustaan ja numero 127, menisi kuulemma suoraan vanhaan kaupnkiin. Myös ratikat oli listattuna, mutta oikeastaan vain bussipysäkille ohjeistivat. Päivälippu olisi maksanut 15 Zlotia,(vai miten kirjoitetaankaan) ja kertalippu oli 4,40. Joku ohjeisti, että Lucas pääsisi puoleen, hintaan ja Gabi ilmaiseksi, ja kun bussikuskeista ei ollut neuvomaan, niin tällä strategialla mentiin.

Busseissa oli ihan näppärästi lpiunmyyntilaitteet sisälläm joista sai ostaa lipun ja maksaa luottokrotilla. Ainakin minua näin vanhanaikaisena käppänänä, jonka mielestä tämä oli parempi systeemi kuin Suomessa. Toki turisteja , jotka osaavat mahdollisesti englantia Suomessa joku voi osata auttaakin, toisin kuin täällä. Englannin kielen osaaminen on melkoisen harvinaista herkkua ja ne jotka osaavatkin edes jonkin verran pääsääntöisesti myös pelkäävät käyttää kieltä ja arastelevat omaa kielitaitoaan.'Toki joskus aiemminkin tullut huomattua, että itä Euroopassa olisi saksa parempi kieli pääsääntöisesti hallita kuin Englanti. Joten toki tässä on osa sitä omaa osaamattomuuttakin. Saksasta on perusteet kyllä hallussa, mutta monimutkaisemmissa tilanteissa menee auttamatta sormi suuhun.

Vanha kaupunki

Vanha kaupunki ei nyt ihan siitä 127 päättäriltä alkanut vaan vaati vielä pienoisen kävelyn tien yli ja ylös portaita. Sitten edessä olikin jo jokin palatsi. Aukiolla pyöriskellessämme, minulle ilmeisesti ihan henkilökohtaisesti soitettiin torvella jonkin sorttinen fanfaari tuon yhden ison linnan (Kaivan tähän joskus tiedon mikä se oli jos jaksan.(Varsovan kuninkaallinen linna näyttäisi olevan. Tarkistin samalla kun latasin videon Youtubeen.))ikkunasta käsin. Ihan hienon kuuloinen oli ja kiitän toki tästä kunnianosoituksesta Puolalaisia.

Hieman kävelimme vanhassa kaupungissa kunnes oli poikien aika saada jätskit. Päivän kelit oli muuten vallan hienot, mutta vanhassa kaupungissa tuli yksi hetkittäinen sadekuuro. Muutoin siis oli aurinkoistakin, mutta ei silti liian kuumaa. Aika optimi kaupunkipäiväsää.

Presidentin palatsi

Katsoimme suunnan googlemapsista kohti sitä aluetta, jonka oletin olevan keskusta. Siinä ainakin oli ollut ison näköistä, kun bussilla ajoimme ohi. Matkaa oli noin kaksi ja puoli kilomtriä. Reitillä heti alkuun tuli vastaan Puolan presidentin palatsi. Palatsin edustalla oli muistokyltti 2010 lento-onnettomuudessa kuolleelle Puolan presidentille ja hänen seuruleeelleen. Matkalla oli jotain ihan kivan näköisiä kahviloitakin ja jotain kauppoja. Ehkä hitusen kuitenkin vähemmän turistiorientoitunut, kuin itse vanha kaupunki, jossa oli paljon meripihkakorukauppoja, matkamuistokauppoja ja sitten ravintoloita. Juuri muuta ei ollut.

. 

Keskustassa kävimme Burger Kingissä ja KFC:ssä, joilla oli yhdistetyt tilat. Tässä myös hieman lepuutimme jalkoja ja odottelimme Iraa, joka tuli pidempää reittiä käyden syvemmällä vanhan kaupungin ytimessä kuin me.Ruokinnan jälkeen lähdimme käymään ostoksilla. Gabi sai synttärilahjapinoonsa lisää korkeutta alennuksesta löytyneistä Cars 3 autoista.

Ehkä mielestäni vaikuttavimman näköinen rakennus tällä matkala oli tuo kulttruuikeskus, vai mikä nyt olikaan. Sisällä ei toki käyty, mutta ulkoa pällistelin monestakin suunnasta. Hieno rakennus. 

Ilmeisesti joku päämetroasema oli myös tässä liepeillä ja sen yläpuolelle iso kauppakeskus jossa vietimme sitten ihan loppuiltapäivää. Jalat oli tässä vaiheessa jo aika kuluneet, kuten myös muut voimat, joten täällä kierreltiin katsomassa Lucasille vähän uusia kenkiä ja pari lelukauppaa Gabin kanssa. Lisäksi otettiin Gabin kanssa kakut ja juomat. Ira oli jossain toisessa kahvilassa samaan aikaan Lucasin kanssa ja ihan tarkkaan en tiedä millä he herkuttelivat.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 7, Majawaan

10.7.2019

Aamulla herättiin Wigryn luostarin kupeesta sateisen yön jälijltä. Aamullakin ripotteli aika ajoin. Aamupalalla syötiin vähän mitä jäljellä oli ja pojat kävivät syöttämässä rannan lintujakin, jotak olivat tavanneet iltaisella uintiyritysreissulla.

Matkaan lähdettiin ja päätettiin käydä kaupassa heti Suwalkissa. Hieman kierreltiin ristiin ja rastiin, kunnes löytyi paikka mihin auton sai kaupan lähelle parkkiin ja kävimme kaupassa vuorotellen, koska lapset eivät halunneet lähteä autosta kauppaan. Aikaahan tähän menee toki tuplasti, mutta edes osa hermoista säästyy. 

Sitten suuntasimme Iran äidin äidin synnyinkaupunkiin Ostrow Masowieckaan (vai miten tuo kirjoitettiinkaan, pitäisi tarkistaa, vielä jossain välissä) jossa Ira kävi katselemassa paikkoja, kun minä kävin viemässä pojat syömään. Paikallisesta kebabpaikasta itse ostin kebabin ja pojat halusivat hampurilaiset. Hamppareissa unohdin mainita, että vain ketsupia!!!! Virhe! Ei meinannut kelvata kummallekkaan. Kaikenalaista salaattia ja salaatinkastiketta oli, joka ei sitten millään sopinut oikein kummallekkaan. Kaikki raavittiin siis pois ja pojat söivät osan sämpylästä ja pihvistä kompromissina.

Thank you Google

Matkalla  Googlen navigaattori ajatti vähän miten sattuu. Todennäköisesti vika on asetuksissani ja jostain syystä reitinvalinta oli vähintäänkin omituinen. Isommalta tieltä vaihtoi varsin pienlle kinttupolulle. Kymmenen kilsaa oli aika tuskaista menoa, mutta lopulta siitä selvittiin ja katsoimme kartasta itse mihin tässä oikein pitää mennä. Koko alkumatka ajettiin pienten kylien läpi, joten matkavauhti oli aika verkkaistaja kun muistelin, että tässä oli jo viimkesikin motaria ja alkupätkä oli silloin myös työn alla. Ilmeisesti Google lähti johdattamaan meitä kiertotielle heti alussa. Ehkä jotenkin kierrettiin joku tullillinen tie, en tiedä? Vielä ei jouduttu tiestä maksamaan.

Lehmiä tiellä

Niin eilen piti mainita, mutta taisi unohtua. Silloinkin Google ajatti meitä hieman pienempää tietä kuin olis ollut järkevää. Paras reitti Wigryym olisi kai ollut Suwalkiin ja sieltä isompaa tietä. Me mentiin kinttupolkuja, joissa oli lehmävaaaramerkkejä. Syykin selvisi, eli lehmät eivät olleet aitauksissa, tai jos olivat niin samassa aitauksessa kulki myös maantie. Eli lehmät lekottelivat siinä parin metrin päästä asfaltista, ilman mitään niiden tielle kulkemista estävää aitaa. Vielä ei ole nähty tiellä seisovaa ammua eikä siten vaaratilanteitakaan ole syntynyt. Tänäänkin kylttejä näin muutaman, mutta vain yhden lehmän paikassa josta olisi päässyt tiellä itse huomasin.

Haikarat

Haikaroita nähtiin tänään enemmän kuin aiemmin. Mutta vieläkin huomattavasti vähemmän kuin viime reissulla. Tosin viime reissullakin suurin populaatio taisi olla Latvian ja Liettuan länsiosissa, joissa ainakaan vielä ei olla käyty ja näillä näkymin jäävät käymättäkin.

Majawaan 

Tämän jälkeen lähdimme ajamaaan ajatuksena, että jäädään nukkumaan johonkin huoltoasemalle matkalla Varsovaan, tai Warsaw:n (Hieman epäloogista, jos käytän Varsovaa, kun Riikasta käytin nimeä Riga. Toisaalta Warsawn taivutus on hankalampaa ja omapahan on blogini, eli jatkossa mennään myös Varsovalla).. Alun perin oli ajatuksena mennä Camping Wokiin, koska ilmeisesti tässä Camping Majawassa olimme jo käyneet viime visiitillä, eikä se mikään huikea tasoltaan ollut, vaikka kallis kylläkin. Silloin ei oikein edes päästy käymään kaupungissa. Nyt kutienkin se olisi tavoite, joten valittiin hetken mielijohteesta se kohteeksi ja ajeltiin tänne. Tänne oli kyllä autolla muutoin helppo tulla, paitsi, että tänne käännytään kohtuu isolta kadulta aika pahassa paikassa ja juuri olin ohittanut pysäkilät lähteneen bussin ja jouduin jarruttamaan aika lailla ja ilmeisesti bussikin ja taisi tuo minulle ehkä jopa töötätä.

Huomenna olis tavoite käydä katsomassa Varsovan kaupunkia ja Vanhaakin kaupunkia. Saa nähdä mitä sieltä löydetään. Kuvien päivitys blogiin olis ajatus tehdä kunhan ehtii ja ehkä vasta, kun ollaan taas rajattoman netin päässä baltiassa. Tosin tältä päivältä ei aamun linnuruokintaa lukuunottamatta tainnut otoksia kertyäkkään.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 6, Puolaan

9.7.2019

Aamulla Kaunassissa pohdimme mitä tehdään tänään. Jäätäisiinkö vielä toiseksi yöksi vai joko jatketaan matkaa. Päätös ei ollut varsinaisesti helppo. Kaunasista jäi kaikki shoppailupaikat vielä näkemättä, jota kuitenkin kehuttiin jossain. Näin kuitenkin tällä kertaa päätimme.

Aamun uintipettymys

Päätimme siis että checkaamme itsemme ulos ja ajamme auton alueen ulkopuolelle parkkiin ja käymme uimassa ja mennään lasten kanssa sellaiseen uintipomppulinnapaikkaan, mikä oli wake boarding keskuksessa tarjolla. Juttelin pitäjien kanssa jo hieman aiemmin kun kävimme katsastamassa paikkoja. Sitten kun oli uikkarit päällä ja pojat jo ottamassa kylmetystä vedessä, niin selvisi, että olivat ryhtyneet siivoamaan sitä linnunkakasta. Kertoivat, että parikymment minuuttia menee. Yli puolen tunnin jälkeen vaikutti että ehkä hikisesti kolmasosa olisi valmiina. Rannalla ollut englantia taitava huuteli pojille linnunkakkahommissa ja kertoi, että menee vielä puoli tuntia. Katsoimme touhua rannalla vielä sen about 45 minuuttia, jolloin pojat häippäsivät mutta jättivät siivousvälineeet vielä lautoille ja selvästikkään eivät olleet vielä lähelläkään loppua. Kävin katsomassa mihin pojat meni, niin tupakallahan nuo lojuivat säkkituoleissa. Ihan mukavaa ja sinänsä varmasti taukonsa ansaitsivat, mutta meillä alkoi jo aikataulu painaa päälle ja päätimme startata ja jatkaa matkaa. Pojat eivät yllättäen kauheasti kitisseet. Ajattelin että olisi ollut valtavakin pettymys, mutta selvittiin melko pienellä nurinalla.

Wigry

Wigryn luostari on karavaanaripalstoilta tuttu pysähdyspaikka ainakin Suomesstas etelään matkaavilla karavaanareilla j apaikan ruokia on kehuttu myös. Päätettiin siis testata myös tämä. Mutta nälissään kiukkuisena olevalle seurueen osalle ei ollut aikaa ottaa selvää parhaasta vaihtoehdosta vaan mentiin kohti Tawernaa. Palvelu oli erinomaisen ystävällistä. Nuori poika ja tyttö pitivät tästä huolen, mutta ruoka nyt ei ollut mitään tajuntaa räjäyttävää.

Luostarin sisällä oli sitten ravintola, jossa ainakin annokset näyttivät selkeäsati paremmilta.Ehkä ensi kerralla.

Agroturystyka u haliny wigry

Alaotsikon nimsieen(Ehkä?) leirintäalueeseen olemme nyt majoittautuneet. Eli tämä on Luostarin vierisellä pellolla. Talon omistaja ilmeisesti tätä pitää. Ravintoakin täältä saisi, mutta maksuvälineenä ei käynyt kortti. Onneksi täällä on vielä eurot kelvanneet, koska muuta käteistä ei vielä ole.

Päivään on kuulunut auringonpaistetta ja myös sadetta. Illalla oli taas vähän viileä ja pojat siitä huolimatta halusivat uimaan. Aika perinteisillä menoilla mentiin siinä mielessä, että Lucas kävi. Gabi kävi puoleen väliin. Toisaalta perinteistä poikettiin siinä, että uimassa oli sorsia ja tuolla hetkellä vielä tuntematon kelluva lintulaji. Tämän etäornitologit tunnistivat nopeasti Nokikanaksi.Taitavat olla paljon ruokittuja, koska poikaset tulivat ihan nokkimaan minun kenkiä ja muutkin tulivat kyllä kovasti lähelle, niin että pojat eivät meinanneet uskaltautua uimaan tai jos uskalsivat, niin koko ajan oli keskittyminen muualla kuin siinä uimisessa.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 5, NAVi-Alpakoille terveisiä

8.7.2019

Aamulla oli sen verran aikainen herätys, kun naapurien piti päästä matkaan ennen kymmentä. Kuulemma. Puoli kymmeneltä eivät vielä vaikuttaneet olevan hereillä, kun me lähdettiin liikkeelle. Olimme siis heidän lähtönsä esteenä, joten mietimme että lähdemme jatkamaan matkaa samalla, niin päästään ajoissa liikenteeseen. Koputtelin pari kertaa oveeen sanoakseni moikat ja kiittääkseni poikien puolesta Jasperia mukavasta seurasta. Tämän reissun teeman mukaisesti satoi aikalailla kaatamalla, yöllä paukkeesta päätellen tuli myös rakeita.

Zoo Park

Navigaattoriin laitettiin Kaunasista leirintäalue Kaunas Kämp inn, muistaakseni. Joka tapauksessa matkalla tuli vastaan jokin Zoo park ja Dino park. Syötiin ensin jotkut vohvelit "huoltoaseman kahviossa" (itse huoltoasema toki puuttui) ja sen jälkeen mentiin sisään ensin Dino parkiin, mutta kun Gabille, selvisi, ettei olekaan oikeita dinoja tässä puistossa, eikä edes "robottidinoja" totesivat pojat, että mennään katsomaan eläimiä. Suurin osa eläimistä vaikutti ensin aika stressaantuneilta ja kävelivät samoja reittejä.

Paikassa oli kyllä yksi juttu, mikä oli hienompaa kuin suuressa osassa muista eläintarhoista, eli vähemmän vaarallisten eläinten kanssa pääsi samaan aitaukseen ja niille myytiin lipunmyynnissä myös syötettävää. En ole aiemmin näin lähelle päässyt kenguruita, tai valkohäntäpeuroja, noin esimerkiksi.

NAVi tiimille unohdin ottaa kuvan alpakasta. Vaimo otti sen kanssa kyllä selfien, mutta se löytyy jostain muusta internetin syöveristä.

Kaunas

Kylmää oli. Se täytyy sanoa. Mutta leirintäalue oli kyllä huomattavasti parempi, kuin mitä viime reissulla uumoiltiin, kun ajettiin vain ohi. Pesutilat siistejä, paitsi että siistien vessojen ja suihkujen lisäksi oli työmaaparakkivessa/suihkukoppi, joka ei ollut yhtä siisti. Ja luonnollisesti ainoa lämmin suihku oli siellä. Alueella oli myös aika reippaasti Suomalaisia. Tätä ihmettelen taas, kun muistelen jopa kirjoittaneeni viime Ruotsin reissulta ihmetystä sieltä, kun ei ollutkaan kauheasti Suomalaisia oikein missään. Täällä niitä tuntuu olevan. Jostain myös kuitenkin lukenut, että Ruotsi olisi edelleen Suomalaisille tärkeä lomakohde. Ehkä se on sitten vain ne Stokiksen risteilyt.

Kaunasin vanha kaupnki

Illalla kävimme Pizzalla Kaunasin vanhassa kaupungissa. Ei missään nimessä verrattavissa Rigan vastaavaan, toki tänne voinee tulla omalla autollakin. Eli itse olin täysin yliarvioinut tämän kaupungin koon ja siksi myös taisi odotukset olla korekammalla, kuin olisi pitänyt olla. Vanhassa kaupungissa taisi olla jotakuinkin yksi katu jossa oli jotain liikketiä enemmänkin ja ravintoloita. Torin laidalla oli myös rivi ravintoloita ja jälkikäteen ehkä ne parhaimman näköiset ravintolat.

Leirintäalueelta pääsi varsin kätevästi busseilla tänne. Matka maksoi aikuisilta euron. Leirintäalueella opastettiin että lapsista ei tarvitse maksaa ja näin toimiitiin, kun bussikuskit tuntuivat myös ottavan meiltä maksuksi vain kahden euron kolikon kun osoittelin seuruetta.

Vanha linna

Tämä oli jo kiinni, kun pääsimme tounne asti, mutta oli kyllä mielestäni ehkä hienoin nähtväyys tässä keskustassa. Tai no tuolta linnasta näkyvä hieman itselleni Monty Pythonin mieleen tuova iso muraali oli kyllä ehkä paikan hienointa antia ainakin minulle.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 4, Riga

7.7.2019

Aamulla pohditiin päivän agendaa ja keli näytti jatkavan suosiollisena ainakin siis suhteellisesti. Aurinko paistoi vaikka kovin kuumaa ei olekkaan. Matkalle optiistina otin muutamat sortsit ja yhdet farkut sekä yhdet pitkät housut joissa saa pultut irtoamaan vetoketjuilla. Sortseilla on toistaiseksi ollut kohtuullisen vähän käyttöä ja voi saa nähdä tuleeko tarpeelliseksi ostaa yhdet pitkät housut jostain lisää.

aamulla vessat oli siistissä kunnossa joten kävin suihkussakin ennen kuin päätimme mitä tehdään. Keskustelun jälkeen päätimme toteuttaa päivämatkan Rigaan. Olin tiedustellut eilisen kuplasysteemin pitäjäpojalta miten täältä pääsee junalla Rigaan vaikka minulla aavistus juna-aseman sijainnista olikin ja Google mapskin auttaa tarvittaessa. Poika kuitenkin ystävällisesti kertoi, miten kannattaa toimia, eli lippu kannattaa ostaa kuulemma jo asemalta ja pitäisi maksaa 1,40€.

Matkalla junalle

Juna-asemat

Rautatievertailua

Kävelimme juna-asemalle tätä isomman tien laitaa ihan mielenkiinnosta ja ehkä hieman tylsempi reitinvalintahan tuo oli, kuin tuo kävelykatu. Hieman tosin lyhempi. ainakin kartan mukaan. Reitti seurailee aikalailla tuota junarataa, joka menee siis aika läheltä jo tätä Hotelliakin. Juna-asemalla oli iso odotustila ja lipunmyyntiluukku joka oli kiinni. Onneksi siinä oli selvästi aikataulu, koska on auki, joten mitään suurempaa hämmennystä ei syntynyt. Odottelimme noin kymmenisen minuuttia, että pääsimme ostamaan junalippuja ja sen jälkeen odotusta seuraavaan junaan olisi vielä 15 minuuttia. Ajoituksemme tällä kertaa siis petti sen verran, että edellinen juna lähti kun olimme parin sadan metrin päässä asemalta.

Lipunmyyjällä oli rintapielessään lkyltti jossa komeili Latvian ja Venjäjän lippu, joten mietin että on mahdollista, että pantomiimiksi menee lipun ostaminen. Näin ei kuitenkaan käynyt ja vaikka Englannin kielen osaaminen ei ollut päätähuimaavaa, niin kuitenkin riittävää, että saimme selvitettyä sen, että menopaluuliput saatiin. ja kerroin poikien iät 5 ja 9, niin myyjä kertoi, että tarvitsemme kolme lippua, jotka hän meille myi. Menopaluu oli 2,73€. Gabi sai myös liput, joissa vain oli tuo menolipun hinta ja joku alennus, jossa oli, että lopullinen hinta oli 0€. Perheemme menopaluu tuon noin kolmenkymmenen viiden minuutin junamatkan reitiltä oli siis hieman vajaa yhdeksän euroa. VR:llä Hyvinkää-Helsinki väli, joka kestää 45 minuttia on karvan alta kympin suuntaansa per aikuinen. Gabi ei taida tarvita lippua ja Lucas taitaa päästä lähijunassa puoleen hintaan. Eli junareissu Helsinkiin kustantaisi noin viisikymppiä meidän seurueella.

Paikallisjunan sisusta

Junan James Bond

VR:n junat toki ovat uudempia ja varmasti helpompikäyttöisiä liikuntarajoitteisille. Täällä piti kiivetä arviolta metrin, oliskohan ollut kolme porrasta. Junat oli myös sisätiloiltaan huomattavan paljon avarampia kuin Suomalaiset lähijunat, sekä uudet rungot, että vanhat. Istuinpaikkoja oli kolme kummallakin puolen käytävää ja käytäväkin tuntui leveämmältä. Junassa liput tarkasti kondyktööri, joka ainakin takaisintullessaan piti tiukan asiallista hymytöntä linjaa ja ilmeet olivat kuin Daniel Craigin aikaisella bondilla, eli hymyä ei juuri irronnut.

Sataa sataa ropisee...

Niin Vesisade tai oikeammin ukkonen alkoi kun olimme ostamassa lippuja. HIeman sade helpotti, kun odottelimme junaa pihalla ja junamatkalla puolestaan tuli oikein rakeita, mitkä oli ihan hauskan näköisiä junan ikkunasta pomppiessa.

Heti juna-asemallee tultuamme sammui juna-asemalta valot ja näytti myös, että kaikista ympäröivistä taloista, eli taisi olla salamanisku johonkin muuntajaan. Minuutin verran ehkä oltiin valottomassa tilassa kaikissa kaupoissa, kunnes sähköt palailivat, jonkin varajärjestelmän turvin.

Rigaan päästyämme pyröimme ensin juna-aseman kaupoissa, kunnes raesade olisi loppunut ja sitten lähdimme etsimään ruokapaikkaa. McDonalds oli ainoa, mitä löysimme tähän hätään, joskin sielläkään ei ollut auki, kuin McCafee, ilmeisesti ukkosen iskun takia. Tämä osoittautui myöhemmin ainakin minusta virheeksi.

Vanha kaupunki

Syötyämme vielä satoi ja lähdimme etsimään kauppaa, josta saisi sadeviittoja. Jostain Trip Advisorista Ira bongasi tuon vanhan kaupungin, jonka olin itsekin kokonaan unohtanut. Sinnehän meidän olis syömäänkin pitänyt, mennä. Ruokapaikkoja oli vaikka kuinka ja ihan mukavan oloisia. Ja oletettavasti Suomalaisittain ihan mukavaan hintaan.

1978

1978-kukko

Joko Itse olen olettamaani vanhempi. Tästä kukkoviirissä olevasta vuosiluvusta voi päätellä, että vanha kaupunki on rakennettu joskus 1978-tienoilla, eli tästä voimme vetää johtopäätöksen, että olen yhtä vanha kuin Rigan vanha kaupunki.

Joku patsas josta muutkin ottivat kuvia joissa olivat itse mukana.

Hieno muraali vanhassa kaupungissa

No shit Sherlock

Vanhankaupungin katuja

Lisää katua

Mikrofoni seinässä

Niin ne Irlantilaiset travelerit

Meidän ollessa Rigassa, olivat Irlantilaiset käyneet kyselemässä toiselta Suomalaiselta seurueelta, että "Whats ya problem" (Tai mitenhän kirjoitetaan), kun olivat kuulleet että he olivat valittaneet heidän veeseensotkemisistaan. Sitten heidän ollessaan päiväretkellä toinen marksiisin myrskyliinoista, tai siis sen pidike tapeista, joka maahan on painettu, oli salaperäisesti irronnut ja markiisiin ilmestynyt reikä, jonka muoto oli aikalailla vastaava kuin tämän tapin. Mene ja tiedä, kun paikalla ei olleet hekään.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 3, Irlantilaiset Travelerit

6.7.2019

Aamukahluut

Yöllä oli melkoinen myräkkä ja vaikka tuuli aamuksi heiman olikin laantunut, niin silti taidettiin edelleen olla myrskylukemissa. Onneksi kuitenkin vesisade oli jossain vaiheessa yötä lakannut ja aamu ei ollut siinä mielessä lainkaan pilalla Edellinen ilta toki harmitti vielä, koska vesisade nyt ei vaan ole mun juttu.

Aamulla kuitenkin oli oikein kivat fudismatsit poikia vastaan. Taisin hävitä tiukasti tai selvästi. Perään pelattiin vielä koripalloa. Tosin pompottaminen muhkuraisella nurmikentällä oli vähän kuin se kuuluisa keskuspuolustajan louhikkokosketus, eli ikinä ei tiedä mihhin suuntaan se pallo kimpoaa.

Lopuksi kävimme vielä kahlailemassa aallokossa rannalla. Pojat kinuivat jo uimaan, mutta lämpötila oli vielä sen verran alhainen kovassa tuulessa, että vaikea sanoa olisiko todellista halua ollut kuitenkaan. Joka tapauksessa  vaatteet saatiin aika hyvin kasteltua.

Aamukahlaamista

Matkaan

Aamupäivällä kuitenkin jatkoimme matkaa kohti etelää, tietämättämme vielä mihin päätyisimme. Matkalla tuuli selvästi heikkeni ja myös aurinko tuli esille. Kävimme kaupassa jossain vähän ennen Rigaa tai Riikaa, kummin vaiin haluaa tuon sanoa. Kai se Riika on Suomeksi oikein, mutta Riga lukee kylteissä täällä. Ruokaostokset olivat yllättävänkin halvat ja pojat söivät vielä kaupan yhteydessä olleessa Hesessä. Itse sijoitin ulkopuolella olleessa konttikebabravintolassa kana rullakebabiin, joka oli varsin hyvä. Oli vielä sen verran iso, että jäi mukavasti iltapalaakin.

Tässä vaiheessa myös päätimme ottaa suunnaksi Jurmalan, Edellisest reissusta viisastuneena asetin navigaattoriin koordinaatit siten, että kiertäisimme Rigan etelästä koukaten ja Karavaanari.org sivulla olleessa keskustelussa oli vinkki toisesta "leirintäalueesta" joka olisi lähellä keskustaa. Tämä kuulosti sen verran houkuttelevalta että päätettiin ottaa tämä suunnaksi. Camping Valensija.

Irlantilaiset Travelerit

Paikalle päästyämme huomattiin että lerinitäalue oli lähes täysi. Yksi piakka löytyi, mikä meille osoitettiin. Arvelimme että tämä nyt vain on kovasti suosittu leirintäalue. Myöhemmin illalla paikan ainoa suomalaisporukka kuitenkin valaisi mitä oli tapahtunut. Eli aamulla kun olivat tulleet, olivat olleet ainoat. Myöhemmin päivällä paikan pitäjä oli tullut sanomaan, että voitteko siirtyä tuonne perälle. Tänne on tulossa k´joku seitsemän asuntovaunun seurue. Tämä siis syy miksi täällä ainakin nyt on täyttä.

Jonkin verran olen haastatellut näitä brittejä ja ihan mukavan oloisia juttelussa, mutta on tässsä tapahtunut muutakin. Joku porukasta oli heti ilmeisesti vienyt kaikki vessapaperit ja muutenkin veeseessä käynti ei tunnu menevän samojen sääntöjen mukaan. Vessat olivat vielä suht koht siistit, kun tulimme, mutta iltapäivän aikana joku oli käynyt leikkaamassa suihkussa hiukset ja tukkinut suihkun lattiakaivon josta syystä toinen veesee lainehti. Myös molemmat veeseet oli ilmeisesti saatu tukkoon ja ulsotetta oli vähän pitkin ja poikin.  Veeseet olivat siis jo illalla pois käytöstä. Toisen suomalaisen porukan rouva oli käynyt mainitsemassa asiasta, kun veeseet olivat tpois käytöstä ja sitä myöden homma saatiin korjattua kyllä iltaan mennessä.

***Blast from the future***

Jatketaan tähän kun liittyy tuohon tarinaan. Eli seuraavana aamupäivänä toinen wc oli mys tukittu taas talouspaperilla ja toisessa oli melkoisen laajalle levinneet roiskeet takana siinä rinkulan alapuolella vesirajan yläpuolella. Jollakin on siis aikalailla vatsakin sekaisin.

Niin tämä porukka on siis mitä ilmeisemmin niin sanottuja Irlantilaisia travelereita ainakin mikäli nyt olen ymmärtänyt oikein. Asuntovaunut ovat kaikki ihan uudenkarheita kuten myös ainakin suurin osa vetoautoista, asuntovaunuissa oli vielä muovit istuimissa päällä. En tiedä onko ajatus myöhemmin myydä eteenpäin aika pikaisesti. Suomeenpäin kertoivat olevansa matkalla.

Jurmala

Jurmalassa oli jokin tapahtuma tuossa kävelykadulla. Joku jokavuotinen juhla ja väkeä oli aika tosi paljon. Rannalla oli myös väkeä, vaikka lämpö ei päätä huimannutkaan ja oli aika tuulista. Kuitenkin sen verran lämmintä ja aurinkoistakin, että pojat vaativat päästä uimaan. Riemua riittikin melko pitkään ja merivesi oli kohtuu lämmintä. Jonkin verran muitakin pulahtajia oli, mutta voisin heittää arvion, että rannalla olijoista alle prosentti kävi uimassa. Itse kävin kahlailemassa turvamiehen ominaisuudessa. Uimasortsit kyllä tulivat läpimäriksi, mutta naama tai hiukset ei tainneet roiskeita enempää kastua. Molemmat pojat kyllä sukeltelivat innolla aalloissa.

Jurmalan uimarannalla

Eläminen kuplassa

Pois lähtiessä pojat huomasivat vedessä pyörivät kuplat joihin pääsi sisään ja pitihän niihin päästä. Jonotus kesti varmaan noin tunnin, mutta pojat jonottivat yllättävän sitkeästi. Varmaan ainakin hieman kasvattaa luonnetta, mikä on ihan hyvä. Ja selvästi siis oli niin mielenkiintoista, että tuon kesti.

Paluu autolle 

"kotimatkalla" otettiin vielä vohvelijätskit ja kun pääsimme leiriin juttelimme pitkät tovit muunmuassa näistä irkuista (Jotka kai olivat oikeasti skotlannista) naapurin suomalaisporukan kanssa. Heillä oli mukanaan poikia hieman vanhempi poika, joka otti meidän nuoremmat pojat kuitenkin tosi hyvin mukaan menoon ja pojat ovat kirmanneet innokkaasti tämän perässä trampoliinilla ja Lucas vielä vähän myöhemminkin.. 

Suuri Seikkailu 2019 Episode 2, Myrksyn silmään.

5.7.2019

Aamulaiva

Virallisemmin matkaan päästiin siis kello 07:45. Lähtöselvityksessä piti olla tuntia aikaisemmin. Laivaliput maksoi suurinpiirtein 240 € edestakaisin. Kaksi päivää aikaisemmin olisi irronnut kuusikymppiä halvemmalla.

Laivassa vaikutti olevan tilaa vielä jonkin verran isoillekin autoille. Laivamatka kesti vain kaksi tuntia ja viisitoistaminuutia. Pojat saivat hieman rahaa käytettäväkseen. Lucas osti Tobleronen ja Gabriel osti Lego Ninjago paketin. Lisäksi investoin uuteen Eau de Toiletteen. 

Tallinna - Pärnu

Jotenkin muistelin edelliseltä laivareissulta, että Tallinnassa ajeleminen olis kohtalaisen nihkeää asuntoautolla ja niin oli kyllä nytkin. Mutta kun kaukpungista pääsee ulos, niin tie on oikeastaan ihan hyvä. Viimeksi taisin kyllä ajaa hieman jopa parempaa reittiä. Ehkä hieman pidempää, mutta vähemmän kaupungin keskustaa ja pikkukatuja. Ajoin silloin muistaakseni heti alkuunsa ohi risteyksestä, mutta näin retrospektiivisesti tarkasteltuna, ehkä tuo olisi parempi reitti.

Pärnussa käytiin Kaubamajassa tai jossain sen tyylisessä ostoskeskuksessa. Pienoisen taistelun jälkeen lapset voittivat Hessburgerehdotuksella ja lupasivat seuraavalla kerralla että mennään johonkin mitä isä ja äiti haluaa. Hieman tuli käytyä ikkunaostoksilla, mutta yllättävän kallista vaikutti urheiluliikkeiden valikoimat olevan. Tai siis ihan samat kuin suomessakin. Sinänsähän tässä ei ole mitään yllättävää, kun globaaleilla nettikauppojen markkinoilla elämme. Enemmänkin tässä mysteerissä mietityttää, miten jos Virossa on palkat keskimäärin niin paljon alemmat, kuin mitä kerrotaan, niin miten ihmisillä on täällä varaa mihinkään?

Se mikä muuten ihmetyttää on Suomalaisten määrä verrattuna toissavuotiseen Ruotsinmatkaamme. Siellä ei tainnut kovin montaa suomalaista rekisteriä näkyä. Ainakin tällä Via Balticalla näitä taas tulee vastaan jatkuvasti. Leirintäalueellakin(tästä hieman myöhempänä lisää)on kolmen rivi suomalaisia autoja.

Lisää kuvateksti

Camping "Jurasdzeni"

Parin suosituksen perusteella yöpymispaikaksi valitiin otsikon mukainen camping-alue noin 70 kilometriä etelään Riikasta. Paikkaa on nyt hieman hankala arvioida objektiivisesti koska keli on aika katastrofaalinen. Jo ajomatkalla tuuli oli varsin kova ja loppua kohden voisi veikata että puhutaan myrkylukemista, vaikka mittaria minulla ei olekkaan. Aluksi sentään oli pelkästään tuuista, kun tänne pääsimme, mutta nyt tulee jo vettäkin, kuten tuli Pärnussa. Ehkä täksi yöksi olisi se edellisreissun paikka ollut parempi valinta, koska siinä oli ravintola pienessä hotellissa. Ja ainakin silloin vaikutti ihan siistiltä. Täällä on paljon maahan kaivettuja leirinuotiopaikkoja ja ihan mukavat leikkipaikat lapsille, jotka nyt jäävät suurelta osin käyttämättä. Rannassa oli ihan mukavan oloinen ravintola jonkinlaisen grilliruoan ympärille rakennettuna, mutta ei tällä kelillä halua millään mennä ulos syömään, vaikka syömätilat olikin jonkinlaisella teltalla suojattuja. 

Pojat kerkesivät kyllä jonkin aikaa pihalla telmiä, ennen veden saapumista ja kävin itsekin aloittelemassa jalkapallomatsia. Lucas taisi johtaa meitä 5-1, kun sade pakotti sokerista tehdyt miehet takaisin sisätiloihin.

Naapuriauto ilmeisesti puun kaatumisen pelossa siirsi autoaan jonkin verran taaksepäin. Itse arvioin, että tuo ei tähän suuntaan voi kaatua, koska tuuuli käy joka tapauksessa mereltä. Auton kaatumisen välttymiseltä en ole ihan yhtä varma.

Pojat kävivät juoksemassa aaltoja karkuun.

Tässä jo tuulee, mutta vielä ei sada

Bio Clou

Viritin pojille elokuvateatterin kun sää tänään ei todellakaan kannusta ulkoutumaan enää autosta jos ei ole pakko. Amazon Prime toimii Campingin netin yli. Leffaksi valitiin ainakin nyt alkuun Spoingebob Squarepants 

Bob

Leffateatterin koostuu siis alkovista, jonka saa hyvin pimennettyä ja kuvalaitteena toimii ihan perus iPad ja äänentoistoon lisää jykevyyttä tuo Bosen  Soundlink mini II, jota kyllä voin suositella bluetoothkaiuttimeksi, vaikka toki muitakin hyviä samassa hintaluokassa löytyy ja onhan tämä jo jonkin verran vanha malli.

Tunnelmakuva elokuvista

Suuri Seikkailu 2019 Episode 1, Helsinkiin.

4.7.2019

Kesäloman asuntoautoseikkailukohteeksi on tänä vuonna valikoitunut edestaikaisin Baltiassa. Eli lähtö on huomenna aamulla Helsingistä Tallinnaan ja paluu aikanaan Tallinnasta Helsinkiin. Iltapäivällä kävimme juhlistamassa Sibeliuksen kotona Ainolassa, vielä perinteisemmällä autolla.

Syy miksi starttaamme ulkomaille vasta nyt oli Lucasin parhaan kaverin Eemlin syntymäpäiväkemut, jotka vietetiin illalla. Sitä ei tohdittu missata joten sopivaksi lähtöajankohdaksi valikoitui huomisaamu. Aamun ensimmäisellä punavalkoisella veneellä on meno edessä, mutta tänään ajettiin vielä Katajanokalle anopille, iltapalapannukakuille.

Yö vieteettiin "puskassa" osoitteessa Katajanokanranta jotain. Siten että aamulla herätessä käänetään vaan kaikki vasemapaan ja käännytään suoraan lähtöselvitysjonoon. Aamupalat nautitaan sitten jonossa.

Matkaa ei siis vielä tänään kertynyt kovinkaan huimasti, mutta ensimmäinen yö tulee jo vietettyä autossa. Saa nähdä kuinka levotonta, on kun ainakin tässä alkuyöstä on varsin rauhatonta.

Lataamaan

2.7.2019

Kotimatka

Aamulla heräiltiin ja turistiin viimeiset turinat, jonka jälkeen Juha (nimi muutetu) lähti isommalle kirkolle uusimaan passia ja syömään Kebabia. Meillä puolestaan oli aika lähteä kotia kohti. Jo kuukauden takaisesta reissusta kokeneina Kouvolankävijöinä valitsimme toisne reitin kuin tullessamme ja menimme siis Kouvolan kautta. Pysähdyimme kauppakeskus Veturiin syömään ja samalla kävimme Bduget sportissa. Reissu oli tavallaan hyvä tavallaan tyyris. Ostin saman tien kolmet kengät, kun sattuivat sopimaan ja lisäksi ostettiin myös Gabille kengät ja Lucasille menomatkalla Intersportista ostettuihin kenkiin uudet helpommat nauhat.

Muistin myös, ettäLucas on valitellut että uimalasit eivät enää pidä vettä ja omanikin oli heikossa kunnossa, niin katsoimme uimalasiosaston ja ihan hyvät löytyi molemmille. Itseasiassa ihan samat mallit, eli kahdet samanlaiset ostetiiin. Maksoi 12 euroa kappale, eli ei paha. Olivat jossain alennuksessakin. Lisäksi ostin pinon sukkia ja pari alushousut ajatellen tulevaa Euroopan matkaa, niin ei tarvitse siellä stressata.

Matkall pysähdyttiin vielä tälläkin reissulla tuossa Kouvolan jälkeen paikassa missä on Pentikin tehtaan myymälä. Takapihalta löytyy lapsille vuohia ja kanoja pällisteltäväksi. Vaimo viihtyy Pentikillä.

Kotiin ehdimme illaksi katsomaan kuinka Amerikkalaiset nuijivat Englannin naisten MM-välierässä. Tavoite on kyllä olla ulkomailla finaalin aikana, joten saa nähdä miten sen suhteen käy, Ei taida näkyä Yle-areena ainakaan kaikilta osin baltiassa, jonne olisi tavoite, ilman VPN:ää. Olisi minulla tuolla vuoden tilaus Freedomeen. Ehkä pitää aktivoida.

Juhan (nimi muutetu) mökillä

1.7.2019

Saavuimme edellisenä iltana ja pojat jo ehtivät ystävystyä Juhan (nimi muutetu) tyttärien kanssa. Lapset kävivät heti uimassa ja sama homma jatku heti maanantai-aamustakin. Sauna lämmitettiin sekä, illalla, että päivällä ja lisäksi grillattiin ja nautittiin kesästä. Sellaista, mitä Suomalainen mökkielämä nyt on.

Lapset tosiaan tykkäsivät leikkiä keskenään ja oli paikoitellen jopa pelottavan rauhallista, kun lapset olivat valuneet omaan rauhaansa asuntoautoon. Yleensä kotona jos on liian rauhallista, niin lapset tekevät jotain mitä ei olisi luvallista.Kaikki meni kuitenkin oikeastaan aika hyvin.

Kertasimme kuulumiset edellisestä näkemisen jälkeen ja mitä kaikkea elämään tällä hetkellä kuuluu.

Ukkonen

Päivä noin muutoin oli varsin seesteinen. Mitä nyt ukkonen vähän häiritsi. Muutamakin rintama taisi mennä yli ja jossain vaiheessa ohi kiisi myös hälyytysajoneuvo pillit ulvoen. Juha (nimi muutetu) myös totesi, että nyt riittää, kun katsoi säätiedotuksia ja varasi loppuviikoksi matkat Berliiniin. Suomen sää ei miellyttänyt Kalifornian asukkeja.

Lahest

30.6.2019

Lahti Soccer

Herätys oli tosiaan messilän rinteissä ja keli oli jo aamusta mahtava. Kävin pienoisella aamukävelyllä rinteessä ja siellä oli jo seiskalta pari kuntoilijaa juoksemassa mäkeä ylös alas.

Meillä puolestaan tavoite, oli päästä parkkipaikalle, siten että saataisiin taas hyvä parkkipaikka. Ensimmäiset matsit alkoi 10:30, jolloin myös Lucasin joukkueella oli peli. Ajatuksena oli, että ajamme tuonne parkkikselle taas syömään aamupalat, niin olemme myös ajoissa ja samahan tuo on syömmekö aamupalan ennen vai jälkeen tuon automatkan. No saimme taas valita lähes tyhjästä parkkipaikasta, vaikke tällä kertaa emme ihan ensimmäisiä olleetkaan. Mutta saman ruudun otimme kuin edellisenäkin päivänä. Hyvä tukikohta siis päivän aktiviteetteihin. Lyhyt matka varustehuoltoon ja vaikka pineen lepoon.

Scoottausta ja leikkipaikkaa

Ensimmäisen matsin sain katsoa, mutta sitten olin luvannut Gabille, että käydään katsomassa leikkipaikat, jotka ilmeisesti Mukkulan koulun (?) kupeessa oli. Gabi tykkäsi toki ja kun siinä oli vielä scoottipaikka, niin Gabi lainasi Lucasin Scoottia ja kävimme scoottailemassa. Lucaskin kävi pelien välissä hieman scoottaamassa.

edellisenä päivänä ruokailu jäi oikeastaan väliin päivällä, kun Gabin kanssa syttyi sota, eikä ollut mitään mahdollisuutta tehdä tuota ruokaa. Sunnuntaina keitimme vettä ja teimme niistä sitten noodelit.

Mitäs sitten?

Sunnutaian heräsi ajatus siitä, että kun Eemelillä on synttärit parin päivän päästä, niin ei vielä voida oikein lähteä ulkomaillekkaan, että Lucas pääsee juhliin, niin mitä tekisimme. Muisitn että olin jutellut Juhan(nimi muutettu) kanssa siitä, että kun ovat tulleet Ameriikoista kesäksi Suomeen mökilleen, niin menisimme moikkaamaan. Niinpä viestiteltiin ja soiteltiin ja tehtiin suunitelma, että matkaamme heidän mökilleen. Turnauksen jälkeen siis pakkasimme tavarat ja lähdimme ajelemaan kohti Juhan (nimi muutetu) mökille.

Lenkkaripäivitys

Matkalla mökille piti pysähtyä vielä katsomaan Lucasille niitä lenkkareita ja ihan hyvät löydettiinkin. Niken hienot sinset lenkkarit puoleen hintaan kelpasi pojalle, ehkä osittain siksi, että värit olivat samat kuin Hypsin peliasussa. Mutta samahan tuo on mikä se syy on, kunhan kelpaavat.

Lahes

29.6.2019

Lahti Soccer

Aamulla herättiin Mukkulan kentän parkkipaikalta. Yö meni poikien kanssa ihan rauhallisesti, kun mopopojat olivat lähteneet. Aamulla oli parkkipaikalla vielä lähes tyhjää kun käytiin puskapissalla. Aamupalaa nautittiin katsellen ikkunasta kun pikku hiljaa alkoi valua pientä väkeä peliasusteissa ja tunnelma alkoi myös kohota. Sää vaikutti myös olevan suosiollinen.

Ennen ensimmäistä peliä Gabi halusi osallistua arpajaisiin. No voittoja tuli, mutta myös tappioita. Ei tullut valintaa siitä pöydästä, missä olisi ollut Ninjago-kortit mitkä olisi pitänyt saada. No aina ei voi voittaa ja kasvuahan se tämäkin.

Lucasin joukkueella meni ihan hyvin. Ensimmäisestä matsista tuli heti voitto. Toine matsi pättyi tiukkaan maalin tappioon värikkäiden vaiheiden jälkeen ja viimeisestä taisi tulla reipaampi tappio. Mutta mukavaa kuitenkin oli.

Päivän Pizza

Turnauksen jälkeen kävimme pizzalla Lahden keskustassa. Hieman tylsästi, mutta varman päälle pelaten valitsimme Koti-pizzan.Laatu oli kyllä sitä tasaisien varmaa koti-pizza laatua. Kävimme Lucasin kanssa myös vähän katselemassa mahdollisia uusia lenkkareita, jotka poika kuulemma tarvitsee. Ihan vielä ei ostettu, vaikka ihan pätevät pojan mielestä Stadiumissa olisikin ollut.

Messilään

Illaksi Lucasin parhaan ystävän perhe kutsui meidät heidän mökkinsä tienoille yöpymään. Parkkitilaa kuulemma oli heidän mökkinsä liepeillä ja niinhän se olikin. Kävelimme porukalla mäen alas ja Messilän uimarannalle. Matkalla nähtiin  vielä moni triatlonisti, josta syystä jouduimme myös ajamaan Messilään hieman kiertotietä. Lahdessa oli siis Triathlon kisat myös samana viikonloppuna. Tästä kuulin pari päivää sitten kun soittelin ja kyselin tuosta Lahden sataman "matkaparkista". Kertoivat että ei onnistu tänä viikonloppuna, kun tilat on varatttu triatlonisteille.

Uimarannalla kävikyllä kohtuullisen vilpoinen tuuli, mutta lasten kanssa kävin kyllä uimassa. Tästä valuimme sitten ylämäkeen takaisin asuntoautolle ja iltapalan kautta katsomaan naisten jalkapallon viimeisiä puolivälieräotteluita Yle-Areenasta. Tosin muistin vasta tuossa vaiheessa että ilmeisesti lauantai oli muuttanut pelien aikatauluja siten, että tosiaan matseja oli kaksi päivässä ja viimeinenkin pelattiin jo vähän aiemmin. Eli meni jälkilähetyksiksi ja vähän tuli kieltämättä kelailtua, että ehtisin vilaista molempia matseja edes jonkin verran.