7.7.2019
Aamulla pohditiin päivän agendaa ja keli näytti jatkavan suosiollisena ainakin siis suhteellisesti. Aurinko paistoi vaikka kovin kuumaa ei olekkaan. Matkalle optiistina otin muutamat sortsit ja yhdet farkut sekä yhdet pitkät housut joissa saa pultut irtoamaan vetoketjuilla. Sortseilla on toistaiseksi ollut kohtuullisen vähän käyttöä ja voi saa nähdä tuleeko tarpeelliseksi ostaa yhdet pitkät housut jostain lisää.
aamulla vessat oli siistissä kunnossa joten kävin suihkussakin ennen kuin päätimme mitä tehdään. Keskustelun jälkeen päätimme toteuttaa päivämatkan Rigaan. Olin tiedustellut eilisen kuplasysteemin pitäjäpojalta miten täältä pääsee junalla Rigaan vaikka minulla aavistus juna-aseman sijainnista olikin ja Google mapskin auttaa tarvittaessa. Poika kuitenkin ystävällisesti kertoi, miten kannattaa toimia, eli lippu kannattaa ostaa kuulemma jo asemalta ja pitäisi maksaa 1,40€.
 |
| Matkalla junalle |
 |
| Juna-asemat |
Rautatievertailua
Kävelimme juna-asemalle tätä isomman tien laitaa ihan mielenkiinnosta ja ehkä hieman tylsempi reitinvalintahan tuo oli, kuin tuo kävelykatu. Hieman tosin lyhempi. ainakin kartan mukaan. Reitti seurailee aikalailla tuota junarataa, joka menee siis aika läheltä jo tätä Hotelliakin. Juna-asemalla oli iso odotustila ja lipunmyyntiluukku joka oli kiinni. Onneksi siinä oli selvästi aikataulu, koska on auki, joten mitään suurempaa hämmennystä ei syntynyt. Odottelimme noin kymmenisen minuuttia, että pääsimme ostamaan junalippuja ja sen jälkeen odotusta seuraavaan junaan olisi vielä 15 minuuttia. Ajoituksemme tällä kertaa siis petti sen verran, että edellinen juna lähti kun olimme parin sadan metrin päässä asemalta.
Lipunmyyjällä oli rintapielessään lkyltti jossa komeili Latvian ja Venjäjän lippu, joten mietin että on mahdollista, että pantomiimiksi menee lipun ostaminen. Näin ei kuitenkaan käynyt ja vaikka Englannin kielen osaaminen ei ollut päätähuimaavaa, niin kuitenkin riittävää, että saimme selvitettyä sen, että menopaluuliput saatiin. ja kerroin poikien iät 5 ja 9, niin myyjä kertoi, että tarvitsemme kolme lippua, jotka hän meille myi. Menopaluu oli 2,73€. Gabi sai myös liput, joissa vain oli tuo menolipun hinta ja joku alennus, jossa oli, että lopullinen hinta oli 0€. Perheemme menopaluu tuon noin kolmenkymmenen viiden minuutin junamatkan reitiltä oli siis hieman vajaa yhdeksän euroa. VR:llä Hyvinkää-Helsinki väli, joka kestää 45 minuttia on karvan alta kympin suuntaansa per aikuinen. Gabi ei taida tarvita lippua ja Lucas taitaa päästä lähijunassa puoleen hintaan. Eli junareissu Helsinkiin kustantaisi noin viisikymppiä meidän seurueella.
 |
| Paikallisjunan sisusta |
Junan James Bond
VR:n junat toki ovat uudempia ja varmasti helpompikäyttöisiä liikuntarajoitteisille. Täällä piti kiivetä arviolta metrin, oliskohan ollut kolme porrasta. Junat oli myös sisätiloiltaan huomattavan paljon avarampia kuin Suomalaiset lähijunat, sekä uudet rungot, että vanhat. Istuinpaikkoja oli kolme kummallakin puolen käytävää ja käytäväkin tuntui leveämmältä. Junassa liput tarkasti kondyktööri, joka ainakin takaisintullessaan piti tiukan asiallista hymytöntä linjaa ja ilmeet olivat kuin Daniel Craigin aikaisella bondilla, eli hymyä ei juuri irronnut.
Sataa sataa ropisee...
Niin Vesisade tai oikeammin ukkonen alkoi kun olimme ostamassa lippuja. HIeman sade helpotti, kun odottelimme junaa pihalla ja junamatkalla puolestaan tuli oikein rakeita, mitkä oli ihan hauskan näköisiä junan ikkunasta pomppiessa.
Heti juna-asemallee tultuamme sammui juna-asemalta valot ja näytti myös, että kaikista ympäröivistä taloista, eli taisi olla salamanisku johonkin muuntajaan. Minuutin verran ehkä oltiin valottomassa tilassa kaikissa kaupoissa, kunnes sähköt palailivat, jonkin varajärjestelmän turvin.
Rigaan päästyämme pyröimme ensin juna-aseman kaupoissa, kunnes raesade olisi loppunut ja sitten lähdimme etsimään ruokapaikkaa. McDonalds oli ainoa, mitä löysimme tähän hätään, joskin sielläkään ei ollut auki, kuin McCafee, ilmeisesti ukkosen iskun takia. Tämä osoittautui myöhemmin ainakin minusta virheeksi.
Vanha kaupunki
Syötyämme vielä satoi ja lähdimme etsimään kauppaa, josta saisi sadeviittoja. Jostain Trip Advisorista Ira bongasi tuon vanhan kaupungin, jonka olin itsekin kokonaan unohtanut. Sinnehän meidän olis syömäänkin pitänyt, mennä. Ruokapaikkoja oli vaikka kuinka ja ihan mukavan oloisia. Ja oletettavasti Suomalaisittain ihan mukavaan hintaan.
1978
 |
| 1978-kukko |
Joko Itse olen olettamaani vanhempi. Tästä kukkoviirissä olevasta vuosiluvusta voi päätellä, että vanha kaupunki on rakennettu joskus 1978-tienoilla, eli tästä voimme vetää johtopäätöksen, että olen yhtä vanha kuin Rigan vanha kaupunki.
 |
| Joku patsas josta muutkin ottivat kuvia joissa olivat itse mukana. |
 |
| Hieno muraali vanhassa kaupungissa |
 |
| No shit Sherlock |
 |
| Vanhankaupungin katuja |
 |
| Lisää katua |
 |
Mikrofoni seinässä
|
Niin ne Irlantilaiset travelerit
Meidän ollessa Rigassa, olivat Irlantilaiset käyneet kyselemässä toiselta Suomalaiselta seurueelta, että "Whats ya problem" (Tai mitenhän kirjoitetaan), kun olivat kuulleet että he olivat valittaneet heidän veeseensotkemisistaan. Sitten heidän ollessaan päiväretkellä toinen marksiisin myrskyliinoista, tai siis sen pidike tapeista, joka maahan on painettu, oli salaperäisesti irronnut ja markiisiin ilmestynyt reikä, jonka muoto oli aikalailla vastaava kuin tämän tapin. Mene ja tiedä, kun paikalla ei olleet hekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti