Etätoimistona

 13.10.2020

Lasten syyslomaviikko on käynnissä ja Kaisa, Jani ja Eeva olivat lähteneet Mumilaan Lohjalle ja tultiin viettämään myös tänne aikaa, että serkuksetkin saavat olla yhdessä. Osittain ajattelin koronarajoittumisen kannalta ja osittain myöskin oman nukkumisen kannalta, että omassa autossa tämä onnistuu paremmin, joten auto on taas parkkeerattu tähän pihalle ja täällä tuli nukuttua ihan makoisat yöunet.

Ensimmäinen yö viileillä

Matka suoritettiin maanantai-iltana töiden jälkeen ja yövyimme Iran kanssa asuntoautossa, kun pojat päättivät haluta nukkua sisällä. Oli ensimmäinen yö kunnon lämmityskeleillä. Ihan mukavasti mielestäni toimi lämmitys. Parempi oli nukkua kuin loppukesästä, kun lämmittimen pumppu oli rikki. Silloin oli huomattavasti viluisempaa kuin nyt.

 

Mobiilitoimisto

Toinen varsin tärkeä funktiohan on se, että minulla valitettavasti ei ole vapaata, vaan ihan töissä olen joten autoon on rakennettu etätoimisto, eli olen nostanut läppärin pöydälle. Tässä sitä sitten on vietetty aika 7:00-15:00 aika tehokkaasti. Välillä toki pieniä taukoja pitäen. Kerrankin on muuten jääkaappi tarpeeksi lähellä työpistettä, kun siihen ylettyy nousematta penkiltä. Joskus olen haaveillut pidemmästäkin reissusta jolloin töitä voisi tehdä ja vapaa-ajalla sitten katsella uusia maisemia. Nykyisellään lapsilla on kuitenkin koulut ja vaimolla läsnäoloa vaativa työ, joten ihan heti tässä ei olla onnistumassa. Mutta ei sitä tiedä. Unelmoidahan saa aina.

Ulkoiltua tuli jonkin verran mutta mitään sen kummallisempaa aktiviteettia ei tällä kerralla mahtunut ohjelmaan. Sukulaisia ja lasten leikkiä ja sen semmoista.

 

Toinen viileä yö

Kun illalla kysin että mitä Ira oli mieltä lämpötilasta, niin sanoi, että oli ollut liian viileä, joten hän nosti lämpötilaa termostaatista. Omasta mielestäni lämpö oli oikeastaan aika passeli edellisenä yönä ja nyt ongelman aiheutti, että peiton alla tuntui liian kuumalta ja muutoin sitten saattoi vähän tulla vilukin. Gabikin oli tullut täksi toiseksi yöksi nukkumaan asuntoautoon ja hyvin tuntui unet maistuvan edessä roikkupedissä. Ja kerrankin sai koko sängyn itselleen.

Lasten mänttikuulaa

 

26.9.2020

Yksi asuntoauton hienoista käyttömahdollisuuksista on erilaisissa harrastuksissa tukikohtana käyttäminen. Viime vuonna Lucas pelaili jalkapalloa HYPSissä ja tuolloin oltiin Lahdessa turnauksessa. Tämä tapahtuma oli paljon stressivapaampi, kun ei ollut pakko lähteä liikkeelle kotoa aamulla ja ajaa illalla takaisin kotiin. Vaikka eihän Lahteen nyt meiltä ole kuin tunnin matka. Mutta silti.

 

Jontain vuonna aiemmin myös Hyvinkään jalkapallon kesäliigan turnauksissa tätä ominaisuutta on tullut hyödynnettyä. Asuntoauto tarjoaa hyvän taukopaikan ja lepohetken jos sitä tarvitsee muuten tiukasta turnauksesta ja omien matsien odottelemisestakin tulee mukavampi kokemus. Ainoa miinuspuoli oikeastaan johtuu auton koosta ja parkkipaikkamahdollisuuksista. Usein näissä tilaisuuksissa parkkipaikat on lähes kaikki käytössä, eli saapuminen kannattaa ajoittaa hieman etukäteen mikäli mahdollista. Toisaalta henkilöautolla kun ajoittaa saaapumisen viime tinkaan, ettei joudu seisoskelemaan turhaan sateessa, niin silloinkin on useammin kuin kerran aiheuttanut itselleen turhaa stressiä, kun pitäisi keritä matsiin ja se on kiinni siitä, että pitäisi ensin löytää se parkkipaikka.

 

No jokatapauksessa tällä kertaa loppujen lopuksi asuntoautosta oli vähemmän hyötyä kuin esim. tuossa lahden turnauksessa. Taukoja ei oikeastaan ollut. Valmensin Gabin joukkuetta, ja otteluohjelman neljästä ottelusta, kaksi ensimmäistä olivat peräkkäin sitten puolen tunnin tauko, ottelu ja taas puolen tunnin tauko ja perään viimeinen ottelu. Kahden tauon aikana oli puolestaan Lucasin peli, jota ehdin katsomaan näissä väleissä. Ja kaiken kukkuraksi sääkin sattui suosimaan. Kenttä oli kyllä syksyisen kostea, mutta aurinko paisteli ihan mukavasti ja oli sen verran lämmin, ettei kaivannut sisälle suojiin. Toki jotain pientää ruokailua käytiin asuntoautosta nappaamassa pojille ja itsellekin tuli leipä tehtyä.

 

Kivaa oli ja jotenkin asuntoautolla ”matkaaminen” tuonnekin rauhoitti tilannetta ja osasi ottaa rennommin. Poiskaan ei ollut mikään kiire. Bobe ja Fafa olivat tulleet katsomaan myös poikien pelejä ja turnauksen jälkeen pidettiin pienet pique nique kahvihetket pihalla. Samalla kun pojat kävivät skuuttaamassa skeittipuistossa. Mikäpäs tässä.

Ristiäiset

23.8.2020

Kunniatehtävä

Tänään oli sitten juhlapäivä. Ajelimme kohtuu ajoissa Seinäjoelle ja olimme ylimääräisenkin ajoissa jo ainakin parkkipaikalla. Yritimme toki tulla vasta kutsuttuun aikaan itse juhliin, mutta tietenkin siinä oli Gabin kanssa kaikenlaista sähläämistä, joten olimme viimeiset paikalla. Gabilla oli vielä oikein kunniatehtävä lapsen pään pyyhkimisessä, joten meitä taidettiin hieman jopa odottaa.

Juhlat olivat mukavat ja sääkin oli varsin mukava, niin kuin tässä elokuussa on ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta ollut. Lapsi sai nimen ja kummityttö oli myös mennyt Janin kanssa kihloihin, mikä oli varsin iloinen yllätys. Ehkä sitä pääsee joskus sitten oikein häihinkin.

Kotimatka oli Ikaalisista Hyvinkäälle kohtuu pitkä, joten yritimme lähteä sopivan ajoissa, vaikka yleensä aina jään näissä tilanteissa suustani kiinni, ehkä jäin hieman nytkin. Mutta lähtö onnistui kuitenkin sen verran sopivasti, että ihan katastrofaalisen myöhässä emme olleet, mikä oli hyvä asia, koska huomenna kuitenkin on taas työpäivä ja gabilla kouluaamu. Kilometrejä taisi reissulla kertyä semmoiset suurin piirtein seitsemän sataa. Saapa nähdä, kesä lähestyy kalenterin mukaan uhkaavasti loppuaan.

Kesä lähenee loppuaan, mitäs sitten?

Ensi viikon loppuna on ”huvilakauden päättäjäiset”. Silloin voisi olla mökkireissu tiedossa, jollakin autolla asuntoautosta en ole varma. Mutta varmaan näitä mukavan kesähenkisiä reisuja ei enää säiden puolesta liikaa ole tulossa. Valitettavasti. Tänä vuonna olisi kuitenkin haaveena kokeilla hieman talvimatkailuakin. Josko jonkun laskettelureissun tekisi asuntoautolla. 

Tankki täyteen

 

Otin nyt jonkin Tankki täyteen sarjan kohtauksen ihan summa mutikassa Youtubesta. Yle Areenasta löytää enemmän niille, jotka kiinnostuu.

22.8.2020

Edelliseen postaukseen viitaten, nyt täytettiin tankki. Matkaa oli taitettu 708,2 km mittarin mukaan ja tankkiin upposi dieseliä 78,35 litraa pumpun mukaan. Tämä tekee noin 11,06 litraa /100 km. Eli ainakin tällä kertaa näytti olevan kulunut aika lailla samaa mittaluokkaa kuin vanhemmallakin autolla ajaessa kului, mikä oli positiivinen yllätys.

Mihin mennään?

Matka suuntautui siis tällä kertaa Seinäjoelle kummityttöni Eveliinan, joka on myös Gabin kummitäti, lapsen kastajaisiin. Alun perin oli tarkoitus lähteä jo perjantaina ja ajella moikkaamaan Petteriä Vaasaan ja sieltä sitten sunnuntaiksi Seinäjoelle, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja oli lähellä, ettei olisi lähdetty lainkaan, kun Lucasilla oli omituista yskää viikolla ja kertoi myös kurkkukivusta. Näin korona-aikaan kun pitää olla varovainen. Asiasta raportoitiin Eveliinalle, ja sovimme, että emme tulekaan, mutta sitten kutsua muutettiinkin, kun Lucaskin kovaa vauhtia parantui, että voimme tullakin kunhan pidämme maskeja naamalla. No lauantaina lähdimme Gabin kanssa matkaan. Olin ajatellut, että Kuortaneen urheiluopistolla voisi yöpyä. Tampereella söimme ja suoritimme tuon tankkauksen, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan Kurua ja Virtoja kohti, kun hetken mielijohteesta päätin muuttaa suunnitelmaa. Koko päivä oli hieman ikävää keliä ja alun perin olin ajatellut, että Kuortaneella olisi kiva nauttia uimarannasta. Nyt sitä ei siis ollut tarjolla, niin päätimme ajella Ikaalisten kylpylälle.

Kylpemään

Auto parkkeerattiin pihalle. Tarjolla olisi ollut oikein matkaparkkiakin, mutta parkkipaikat oli huonompia, vaikka niissä olisikin saanut sähkön. Ja ennen kaikkea maksullisia. Varmistin kylpylästä ja kertoivat siellä että saa kyllä parkkeerata, eikä ole aikarajoituksiakaan. Siis päätimme yöpyä rannan tuntumassa. Pakkasimme uikkarit ja pyyhkeet ja menimme kylpylään saunomaan, uimaan ja vesiliukumaan. Mukavaa oli ja sen jälkeen vielä söimme iltapalan ja viritimme takasänkyyn leffateatterin iPadista ja langattomasta kaiuttimesta. Katsoimme Wallace ja Grommit: Kanin kirous elokuvan. Paikoitellen oli Gabin mielestä melkoisen jännä ja jopa pelottavakin, mutta lopulta kyllä kehui kovasti. Illalla oli vielä melkoinen ukkonen ja pari kertaa yritin napata kuvan parkkipaikastamme, mutta vesisade kasteli kummallakin kerralla yltyen yhtäkkiä uudestaan. Jonkin kuvan sain kuitenkin räppäistyäkin.

Yllätyslentonäytös

 16.8.2020

Parkkipaikka alkoikin hieman yllättäen täyttymään aamulla. Me teimme omat aamutoimet siinä ihan rauhassa ja kun pääsimme ulos autosta huomasimme, että siellä on varmaan jokin tapahtuma ja niinhän siellä olikin Räyskälän ilmailupäivä tai joku vastaava. Oli monenlaista lentokonetta esillä ja erityisesti purjelentokoneita ja tuli paikalle myös DC3, joka on kyllä hieno kone varsinkin tuossa kromivärityksessään.

Pojat ottivat jätskit ja minä söin banaanimunkin. Toki olimme aiemmin jo nauttineet aamupalaleivät nurmikolla katsellen samalla lentokentän toimintaa. Paljon näiemmme ja varmasti paljon jäi vielä näkemättä. Pojat kävivät sisällä DC3:ssa, mutta aikuisia ei vielä siinä vaiheessa sinne päästetty. Sillä olisi päässyt oikein yleisölennolle, kai 65 Euron hintaan ja siihen olisi pitänyt olla yhdistyksen jäsen ja Trafin sääntöjen mukaan jäsenenä pitää olla viimeistään edellisenä päivänä. Olisihan tuo ihan mielenkiintoinen kokeilla joskus. Purjelentämään olisi päässyt 90 €:lla.

Kaiken kaikkiaan tämä oli varsin mukava ja iloinen yllätys ainakin minulle. Pojat olivat jo paikoitellen kovasti menossa kotiin. Pelaamaan kai olisi pitänyt päästä. Mutta kannatti kuitenkin jäädä yöksi parkkiin ja jatkaa vasta tämän päivän puolella yhtä (tai pariakin) kokemusta rikkaampana.

Kemsan testailua

Koska Cloussa meillä oli kiinteä jätevesitankki ja aiemmin ajokaivojakaan ei ollut missään lähettyvillä, niin emme oikeastaan ole tuota vessa käyttäneet. Kerran on kokeiltu, että toimii, mutta siihen on jäänyt. Nyt tätä kasettivessaa on Gabi jo kerran koepissaillut ja nyt otettiin koekäyttöön muutenkin ja pojat käyttivät reissun ajan sitä. Lucasia piti tosin jonkin verran suostutella, mutta lopulta onnistui. Reissun jälkeen kävimme Best Caravanilla tyhjentämässä saldon ja se oli jopa vähemmän inhottava kokemus, mihin olin varautunut. Nyt pitää ottaa siis laajempaan käyttöön varsinkin lasten osalta ja ilta/yötarpeilla.

Tankki täyteen

Tai varsinaisesti ei täytetty, mutta täytettiin kaksi viikkoa täytettiin sitten. Silloin meni 101 litraa tankkiin. Nyt on ajettu 5xx kilometriä, eikä vielä oikein mittari ole tipahtanut. Onkohan siinä jokin vika, vaikka ei toki laskujeni mukaan pitäisi olla lähelläkään loppua, mutta mittari ei ainakaan paikkaansa voi pitää. Toki ei koskaan mennyt ihan täyteen asti mittarin mukaan, mutta eipä ole siitä tipahtanut sinä aikana kun on ajettu tosiaan mökille ja takaisin ja nyt tämä reissu.

Uimapäivä

 15.8.2020

Aamulla laitettiin aamupalaa ja pojat pelaili kännyköillä. Leirintäalueella naapurina samalla kääntöpaikalla oli vanha Mersu kuorma-auto, joka oli selvästi rakkaudella entisöity ja jonka lavalla oli pieni ja siisti asumustila. Varsin mukavan oloinen pariskunta sillä reissasi ja heidän kanssaan tuli juteltua. Muutoin leirintäalue nyt ei vaikuttanut miltään erikoisen hienolta paikalta. Tuskin leirintäalueelle tullaan toiste. ravintola/kahvila ainakin näin kivalla säällä oli puolestaan ihan kiva. Veneitä meni jonkin verran ohi, joukossa yksi kappale höyryveneitä. Lisäksi parkkipaikka täyttyi rättäreistä, joilla oli selkeästi jokin kokoontumisajo. Lapset söivät lasten hampurilaisateriat, jotka maksoivat vitosen kappale ja olivat ihan ok varsinkin hinta-laatusuhteeltaan. Nykyäänhän vitosella ei oikein mitään enää saa.

Uinti 1.

Koska keliksi oli luvattu lämmintä ja jopa hellettä ajatus oli mennä uimaan Saaren kansanpuiston uimarannalle. Siinähän on kaksi eri järveä lähempänä kuin kivenheiton päästä. Kannas lienee kapeimmillaan luokkaa viisi metriä. Lisäksi paikalla on pojille sopiva hyppypaikka, jossa on ehkä vähän päälle metrin hyppypaikka, josta Gabi hyppäsi siis viime viikolla ensimmäistä kertaa ja lisäksi ”kakkonen” ja ”kolmonen” joista Lucas tykkää hyppiä. Lucasilla oli kova yritys kerätä rohkeutta pää edellä hyppyyn kakkosesta, mutta vielä ei tullut suoritusta. Kerran kuulemma hyppäsi, kun en ollut katsomassa, mutta ei suostunut hyppäämään uudestaan, joten taisi olla vaan tarina. En tiedä onko joka lauantainen juttu, mutta kun menimme tuonne, niin tienvierusparkki oli täyttynyt kirpparimyyjistä ja parkkipaikkakin oli ihan tupaten täynnä. Ja juuri kun löytyi parkkipaikka mihin olisimme mahtuneet joku täti juoksi siihen seisomaan. Hetken aikaa ”keskustelimme” asiasta, ennen kuin hän suostui väistymään, että voisimme parkkeerata automme.

Uimassa vietettiin lähemmäs viisi tuntia yhteensä. Lucasille taisi kasvaa jo kidukset. Välillä Gabin kanssa haettiin autosta grillattavaa ja grillasimme nuotiopaikalla päivällisen. Vaikka tuota Venesillan leirintäaluetta en erityisemmin suosittele, niin tätä uintipaikka suosittelen lämpimästi. Hyvä uimiseen ja parkkipaikalla käsittääkseni voi yöpyä ja yöpymistä aikovia tulikin, kun olimme lähdössä pois. Lisäksi tuolla on ihan tunnelmallisen oloinen maja, josta ainakin viikonloppuna saa sapuskaa noutopöydästä. Vaikuttaa päällisin puolin ainakin ihan pätevältä paikalta, vaikka en olekaan maistanut.

Uinti 2

Parkkipaikalle yöpyjien kanssa juttelin ja he kertoivat että että Räyskälän kentän lähellä on järvi nimeltä Iso-Melkutin, jossa on kirkasta vettä ja suosittelivat sitä. Kertoivat kyllä, että väkeä oli ollut tosi paljon, eikä parkkipaikkaa ollut saanut. Suuntasimme tuonne ihan mielenkiinnosta ainakin katsomaan. Ja parkkipaikkakin löytyi, koska oli jo oikeastaan alkuilta. Meinasimme ensin vain kävellä paikalle, mutta otimme kuitenkin uikkarit mukaan varoiksi ja se kannatti. Otimme toiset uinnit kristallinkirkkaassa järvessä ja pojat eivät suostuneet tulemaan pois, vaikka moneen kertaan varoitin, että jos ei nyt tulla, niin karkkipäivän karkkeja ei ehditä ostaa. No kävelymatkalla asuntoautolle Gabilta pääsi itku aiheesta, kun tajusi ettei enää ehditä, vaikka moneen kertaan siinä kertoi, ettei aio kyllä luovuttaa vaan aikoo yrittää ehtiä.

Räyskälän lentokenttä

Parkkiin päätimme jäädä Räyskälän lentokentän parkkipaikalle. Ajattelin että siellä olisi huomenna jotain purjelentonähtävää ja ravintolakin näyttää olevan, josko vaikka jotkut pikku herkut aamu palan jälkeen ennen kotimatkaa. Iltapuhteeksi katsoimme herkkusieniliigan viimeisen neljännesfinaalin Lyon – Manchester City, jonka Lyon voitti 2-1.

Voi Barca

 14.8.2020

Koronakesä oli, tuli ja kohta täytyy sanoa jo, että meni. Moneen asiaan vaikutti, mutta toisaalta siinä mielessä ei vaikuttanut, että tuli kuitenkin tehtyä sellaisia kesäjuttuja, mitä olisi muutenkin ihan saattanut tehdä ja joita oli kiva tehdä. Tauti on ainakin toistaiseksi myöskin karttanut meitä, mikä on kiva asia ja toki sen eteen on itsekin pyritty jonkin verran tekemään töitä. Joitain tapahtumia on jäänyt osallistumatta ja osittain lomakohteitakin on valittu sen perusteella, ettei ihan pahimpiin ryysiskohteisiin mentäisi. Selkeimmin tämä on vaikuttanut siihen, että ainakin alun perin oli ajatus kesälomareissusta Ruotsiin. Ja Tegneliläisittäin eläneeseen maahan emme nyt halunneet matkustaa tänä kesänä. Baltia olisi voinut ollakin vaihtoehto, mutta toisaalta kun kerran kotimaassakin on vielä paljon näkemistä ja kokemista, niin valitsimme vain täällä pysymisen. Ja toisaalta jos olisimme olleet ulkomailla, olisi kesän suurin muutos tällä rintamalla, eli uuden auton hankinta jäänyt vielä todennäköisesti tekemättä.

Miksi nyt tällainen haikea postaus ja retrospektiivi niin nyt on omat sovitut kesälomat loppumetreillä. Tai kun tälle matkalle lähdettiin, niin lomapäivät ovat varsinaisesti ohi ja vain viikonloppu enää edessä. Koulut alkoivat tällä viikolla mikä asetti omat rajoituksensa matkustamiselle. Ja nyt viikonloppuna oli siis kiva lähteä johonkin. Säästä oli myös luvattu poikkeuksellisen lämmintä, joten jonkinlainen uimapaikka oli haaveissa. Tuo Saaren kansanpuiston uimaranta oli yksi houkuttelevista vaihtoehdoista ja sen otinkin tavoitteeksi.

Venesilta

Tästä leirintäalueen ohi oli ajettu muutamaankin otteeseen, joten ajattelin että voisihan tuon käydä kokeilemassa. Ravintola ainakin näytti idylliseltä.  Saavuimme paikalle noin kahdeksan aikaan ja täyttä oli. Paikkoja ei vaikuta olevan kauhean paljon. Mökkejä tuntuu olevan melkein yhtä paljon. Saimme kuitenkin majoittua saunan vieressä olevalle parkkipaikalle/kääntöpaikalle ja sähköihinkin oli mahdollisuus.

Itse alue ei kyllä kovinkaan paljon vakuuttanut. Saunat jäi tosin kokematta ja iltakin oli tuulinen ja sitä kautta vaikka aurinkoinen niin hieman viileämpi. Mökkien edustoilla oli jokaisella oma grillipaikka, jossa ihmisiä oli grillaamassa, joten yleinen grillipaikka oli käyttämätön, eikä siellä ollut puitakaan. Loppuillasta, kun poikien kanssa olimme jo menneet yövalmistelupuuhiin, joku kyllä löysi sinne puita, joten olisi siellä pystynyt sitten makkarat paistamaan, mutta se oli meille jo myöhäistä.

Voi Barca

Illasta katsottiin pädiltä kun Bayern möyhensi Barcelonan. Näin ylivoimaista esitystä en muista huipputasolta, muuta kuin Brasilia – Saksa ottelun Brasilian kotikisoista. Vaikka Barca saikin kaksi maalia, niin eivät olleet missään vaiheessa ottelua pelissä mukana. Tulokset olisivat voineet olla vieläkin rumemmat. Selostaja kertoi, että viimeksi Barcalle on tehty seitsemän maalia missään kilpailussa vuonna 1949. Mutta kun kahdeksas maali tuli, eio maininnut enää mitään. Joko tietoa ei löytynyt tuohon lähetykseen tai sitä ei koskaan ole tapahtunut aiemmin. 8-2 oli siis lopputulos.