22.8.2020
Edelliseen postaukseen viitaten, nyt täytettiin tankki.
Matkaa oli taitettu 708,2 km mittarin mukaan ja tankkiin upposi dieseliä 78,35
litraa pumpun mukaan. Tämä tekee noin 11,06 litraa /100 km. Eli ainakin tällä
kertaa näytti olevan kulunut aika lailla samaa mittaluokkaa kuin vanhemmallakin
autolla ajaessa kului, mikä oli positiivinen yllätys.
Mihin mennään?
Matka suuntautui siis tällä kertaa Seinäjoelle kummityttöni
Eveliinan, joka on myös Gabin kummitäti, lapsen kastajaisiin. Alun perin oli
tarkoitus lähteä jo perjantaina ja ajella moikkaamaan Petteriä Vaasaan ja
sieltä sitten sunnuntaiksi Seinäjoelle, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja oli
lähellä, ettei olisi lähdetty lainkaan, kun Lucasilla oli omituista yskää
viikolla ja kertoi myös kurkkukivusta. Näin korona-aikaan kun pitää olla
varovainen. Asiasta raportoitiin Eveliinalle, ja sovimme, että emme tulekaan,
mutta sitten kutsua muutettiinkin, kun Lucaskin kovaa vauhtia parantui, että
voimme tullakin kunhan pidämme maskeja naamalla. No lauantaina lähdimme Gabin
kanssa matkaan. Olin ajatellut, että Kuortaneen urheiluopistolla voisi yöpyä. Tampereella
söimme ja suoritimme tuon tankkauksen, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan Kurua
ja Virtoja kohti, kun hetken mielijohteesta päätin muuttaa suunnitelmaa. Koko
päivä oli hieman ikävää keliä ja alun perin olin ajatellut, että Kuortaneella
olisi kiva nauttia uimarannasta. Nyt sitä ei siis ollut tarjolla, niin päätimme
ajella Ikaalisten kylpylälle.
Kylpemään
Auto parkkeerattiin pihalle. Tarjolla olisi ollut oikein
matkaparkkiakin, mutta parkkipaikat oli huonompia, vaikka niissä olisikin
saanut sähkön. Ja ennen kaikkea maksullisia. Varmistin kylpylästä ja kertoivat
siellä että saa kyllä parkkeerata, eikä ole aikarajoituksiakaan. Siis päätimme
yöpyä rannan tuntumassa. Pakkasimme uikkarit ja pyyhkeet ja menimme kylpylään
saunomaan, uimaan ja vesiliukumaan. Mukavaa oli ja sen jälkeen vielä söimme
iltapalan ja viritimme takasänkyyn leffateatterin iPadista ja langattomasta
kaiuttimesta. Katsoimme Wallace ja Grommit: Kanin kirous elokuvan. Paikoitellen
oli Gabin mielestä melkoisen jännä ja jopa pelottavakin, mutta lopulta kyllä
kehui kovasti. Illalla oli vielä melkoinen ukkonen ja pari kertaa yritin napata
kuvan parkkipaikastamme, mutta vesisade kasteli kummallakin kerralla yltyen
yhtäkkiä uudestaan. Jonkin kuvan sain kuitenkin räppäistyäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti