Uimapäivä

 15.8.2020

Aamulla laitettiin aamupalaa ja pojat pelaili kännyköillä. Leirintäalueella naapurina samalla kääntöpaikalla oli vanha Mersu kuorma-auto, joka oli selvästi rakkaudella entisöity ja jonka lavalla oli pieni ja siisti asumustila. Varsin mukavan oloinen pariskunta sillä reissasi ja heidän kanssaan tuli juteltua. Muutoin leirintäalue nyt ei vaikuttanut miltään erikoisen hienolta paikalta. Tuskin leirintäalueelle tullaan toiste. ravintola/kahvila ainakin näin kivalla säällä oli puolestaan ihan kiva. Veneitä meni jonkin verran ohi, joukossa yksi kappale höyryveneitä. Lisäksi parkkipaikka täyttyi rättäreistä, joilla oli selkeästi jokin kokoontumisajo. Lapset söivät lasten hampurilaisateriat, jotka maksoivat vitosen kappale ja olivat ihan ok varsinkin hinta-laatusuhteeltaan. Nykyäänhän vitosella ei oikein mitään enää saa.

Uinti 1.

Koska keliksi oli luvattu lämmintä ja jopa hellettä ajatus oli mennä uimaan Saaren kansanpuiston uimarannalle. Siinähän on kaksi eri järveä lähempänä kuin kivenheiton päästä. Kannas lienee kapeimmillaan luokkaa viisi metriä. Lisäksi paikalla on pojille sopiva hyppypaikka, jossa on ehkä vähän päälle metrin hyppypaikka, josta Gabi hyppäsi siis viime viikolla ensimmäistä kertaa ja lisäksi ”kakkonen” ja ”kolmonen” joista Lucas tykkää hyppiä. Lucasilla oli kova yritys kerätä rohkeutta pää edellä hyppyyn kakkosesta, mutta vielä ei tullut suoritusta. Kerran kuulemma hyppäsi, kun en ollut katsomassa, mutta ei suostunut hyppäämään uudestaan, joten taisi olla vaan tarina. En tiedä onko joka lauantainen juttu, mutta kun menimme tuonne, niin tienvierusparkki oli täyttynyt kirpparimyyjistä ja parkkipaikkakin oli ihan tupaten täynnä. Ja juuri kun löytyi parkkipaikka mihin olisimme mahtuneet joku täti juoksi siihen seisomaan. Hetken aikaa ”keskustelimme” asiasta, ennen kuin hän suostui väistymään, että voisimme parkkeerata automme.

Uimassa vietettiin lähemmäs viisi tuntia yhteensä. Lucasille taisi kasvaa jo kidukset. Välillä Gabin kanssa haettiin autosta grillattavaa ja grillasimme nuotiopaikalla päivällisen. Vaikka tuota Venesillan leirintäaluetta en erityisemmin suosittele, niin tätä uintipaikka suosittelen lämpimästi. Hyvä uimiseen ja parkkipaikalla käsittääkseni voi yöpyä ja yöpymistä aikovia tulikin, kun olimme lähdössä pois. Lisäksi tuolla on ihan tunnelmallisen oloinen maja, josta ainakin viikonloppuna saa sapuskaa noutopöydästä. Vaikuttaa päällisin puolin ainakin ihan pätevältä paikalta, vaikka en olekaan maistanut.

Uinti 2

Parkkipaikalle yöpyjien kanssa juttelin ja he kertoivat että että Räyskälän kentän lähellä on järvi nimeltä Iso-Melkutin, jossa on kirkasta vettä ja suosittelivat sitä. Kertoivat kyllä, että väkeä oli ollut tosi paljon, eikä parkkipaikkaa ollut saanut. Suuntasimme tuonne ihan mielenkiinnosta ainakin katsomaan. Ja parkkipaikkakin löytyi, koska oli jo oikeastaan alkuilta. Meinasimme ensin vain kävellä paikalle, mutta otimme kuitenkin uikkarit mukaan varoiksi ja se kannatti. Otimme toiset uinnit kristallinkirkkaassa järvessä ja pojat eivät suostuneet tulemaan pois, vaikka moneen kertaan varoitin, että jos ei nyt tulla, niin karkkipäivän karkkeja ei ehditä ostaa. No kävelymatkalla asuntoautolle Gabilta pääsi itku aiheesta, kun tajusi ettei enää ehditä, vaikka moneen kertaan siinä kertoi, ettei aio kyllä luovuttaa vaan aikoo yrittää ehtiä.

Räyskälän lentokenttä

Parkkiin päätimme jäädä Räyskälän lentokentän parkkipaikalle. Ajattelin että siellä olisi huomenna jotain purjelentonähtävää ja ravintolakin näyttää olevan, josko vaikka jotkut pikku herkut aamu palan jälkeen ennen kotimatkaa. Iltapuhteeksi katsoimme herkkusieniliigan viimeisen neljännesfinaalin Lyon – Manchester City, jonka Lyon voitti 2-1.