Lasten mänttikuulaa

 

26.9.2020

Yksi asuntoauton hienoista käyttömahdollisuuksista on erilaisissa harrastuksissa tukikohtana käyttäminen. Viime vuonna Lucas pelaili jalkapalloa HYPSissä ja tuolloin oltiin Lahdessa turnauksessa. Tämä tapahtuma oli paljon stressivapaampi, kun ei ollut pakko lähteä liikkeelle kotoa aamulla ja ajaa illalla takaisin kotiin. Vaikka eihän Lahteen nyt meiltä ole kuin tunnin matka. Mutta silti.

 

Jontain vuonna aiemmin myös Hyvinkään jalkapallon kesäliigan turnauksissa tätä ominaisuutta on tullut hyödynnettyä. Asuntoauto tarjoaa hyvän taukopaikan ja lepohetken jos sitä tarvitsee muuten tiukasta turnauksesta ja omien matsien odottelemisestakin tulee mukavampi kokemus. Ainoa miinuspuoli oikeastaan johtuu auton koosta ja parkkipaikkamahdollisuuksista. Usein näissä tilaisuuksissa parkkipaikat on lähes kaikki käytössä, eli saapuminen kannattaa ajoittaa hieman etukäteen mikäli mahdollista. Toisaalta henkilöautolla kun ajoittaa saaapumisen viime tinkaan, ettei joudu seisoskelemaan turhaan sateessa, niin silloinkin on useammin kuin kerran aiheuttanut itselleen turhaa stressiä, kun pitäisi keritä matsiin ja se on kiinni siitä, että pitäisi ensin löytää se parkkipaikka.

 

No jokatapauksessa tällä kertaa loppujen lopuksi asuntoautosta oli vähemmän hyötyä kuin esim. tuossa lahden turnauksessa. Taukoja ei oikeastaan ollut. Valmensin Gabin joukkuetta, ja otteluohjelman neljästä ottelusta, kaksi ensimmäistä olivat peräkkäin sitten puolen tunnin tauko, ottelu ja taas puolen tunnin tauko ja perään viimeinen ottelu. Kahden tauon aikana oli puolestaan Lucasin peli, jota ehdin katsomaan näissä väleissä. Ja kaiken kukkuraksi sääkin sattui suosimaan. Kenttä oli kyllä syksyisen kostea, mutta aurinko paisteli ihan mukavasti ja oli sen verran lämmin, ettei kaivannut sisälle suojiin. Toki jotain pientää ruokailua käytiin asuntoautosta nappaamassa pojille ja itsellekin tuli leipä tehtyä.

 

Kivaa oli ja jotenkin asuntoautolla ”matkaaminen” tuonnekin rauhoitti tilannetta ja osasi ottaa rennommin. Poiskaan ei ollut mikään kiire. Bobe ja Fafa olivat tulleet katsomaan myös poikien pelejä ja turnauksen jälkeen pidettiin pienet pique nique kahvihetket pihalla. Samalla kun pojat kävivät skuuttaamassa skeittipuistossa. Mikäpäs tässä.