Lasten mänttikuulaa

 

26.9.2020

Yksi asuntoauton hienoista käyttömahdollisuuksista on erilaisissa harrastuksissa tukikohtana käyttäminen. Viime vuonna Lucas pelaili jalkapalloa HYPSissä ja tuolloin oltiin Lahdessa turnauksessa. Tämä tapahtuma oli paljon stressivapaampi, kun ei ollut pakko lähteä liikkeelle kotoa aamulla ja ajaa illalla takaisin kotiin. Vaikka eihän Lahteen nyt meiltä ole kuin tunnin matka. Mutta silti.

 

Jontain vuonna aiemmin myös Hyvinkään jalkapallon kesäliigan turnauksissa tätä ominaisuutta on tullut hyödynnettyä. Asuntoauto tarjoaa hyvän taukopaikan ja lepohetken jos sitä tarvitsee muuten tiukasta turnauksesta ja omien matsien odottelemisestakin tulee mukavampi kokemus. Ainoa miinuspuoli oikeastaan johtuu auton koosta ja parkkipaikkamahdollisuuksista. Usein näissä tilaisuuksissa parkkipaikat on lähes kaikki käytössä, eli saapuminen kannattaa ajoittaa hieman etukäteen mikäli mahdollista. Toisaalta henkilöautolla kun ajoittaa saaapumisen viime tinkaan, ettei joudu seisoskelemaan turhaan sateessa, niin silloinkin on useammin kuin kerran aiheuttanut itselleen turhaa stressiä, kun pitäisi keritä matsiin ja se on kiinni siitä, että pitäisi ensin löytää se parkkipaikka.

 

No jokatapauksessa tällä kertaa loppujen lopuksi asuntoautosta oli vähemmän hyötyä kuin esim. tuossa lahden turnauksessa. Taukoja ei oikeastaan ollut. Valmensin Gabin joukkuetta, ja otteluohjelman neljästä ottelusta, kaksi ensimmäistä olivat peräkkäin sitten puolen tunnin tauko, ottelu ja taas puolen tunnin tauko ja perään viimeinen ottelu. Kahden tauon aikana oli puolestaan Lucasin peli, jota ehdin katsomaan näissä väleissä. Ja kaiken kukkuraksi sääkin sattui suosimaan. Kenttä oli kyllä syksyisen kostea, mutta aurinko paisteli ihan mukavasti ja oli sen verran lämmin, ettei kaivannut sisälle suojiin. Toki jotain pientää ruokailua käytiin asuntoautosta nappaamassa pojille ja itsellekin tuli leipä tehtyä.

 

Kivaa oli ja jotenkin asuntoautolla ”matkaaminen” tuonnekin rauhoitti tilannetta ja osasi ottaa rennommin. Poiskaan ei ollut mikään kiire. Bobe ja Fafa olivat tulleet katsomaan myös poikien pelejä ja turnauksen jälkeen pidettiin pienet pique nique kahvihetket pihalla. Samalla kun pojat kävivät skuuttaamassa skeittipuistossa. Mikäpäs tässä.

Äitienpäivä

12.5.2019

Paljon on taas tapahtunut tai sitten ei kovinkaan paljoa. Aloitetaan nyt tällaisella Bubismilla.

Tänään oltiin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle liikkeellä koko porukalla. Lisäksi mukana oli vielä Bobe ja Fafa, kun mentiin ihan vaan fudiskentälle , kun äitienpäivän kunniaksi oli pojat vastaan äidit matsin aika. Gabin kanssa käytiin sillä aikaa ajamassa fillarilla BMX-rataa. Gabi omalla hieman arkailevalla tyylillään aloitti ja jaksoi hetken aikaa. Ei kyllä vaikuttanut yhtä innostuneelta asiasta, kuin Lucas aikoinaan. No ei tarvitsekkaan. Gabi leikki asuntoautossa, kun asentelin takaisin ovipahvin ja kahvan, ikkunankahvan korjausoperaation ja kaiuttimen sijoittelusuunnittelun jäljiltä.

Kartanlukijan ikkuna

Nyt tämäkin toimii ensimmäistä kertaa omistusaikani aikana. Korjaus on tosin tehty pikaliimalla ja vielä on hieman epäselvää, miten tulee kestämään ajan kanssa. Mutta nyt on ainakin selvää, miten tuo korjaus tehdään. Lisäksi veivi oli puolittain irrallaan, jolloin sitä ei koskaan saanut kunnolla paikalleen. Tämä on nyt korvattu uudella ruuvvilla. Vanhan katoaminen on hieman mysteeri, mutta ainakaan sitä ei ollut lainkaan, eikä ollut myöskään mitään jämiä. No nyt toimii.

Kaiuttimen konffausta

Uudet ekana kesänä ostamani kaiuttimet on sijoittelultaan hankalat. Ääni ei kuulu ihan optimaalisesti, josta syystä uutta sijoittelua olen miettinyt pitkään ja hartaasti. Useimmiten on tullut ehdotuksena, että laita oveen.  Koskaan aiemmin en vain ole saanut aikaiseksi tuota purkamista, kun työkalutkin puuttuivat. No nyt sain kun muistin ostaa sopivat työkalut. Mutta ongelma ei ratkennut. Kaiutin ei mahdu oveenkaan järkevästi. Paikat jotka oven rungon puolesta sopisi, ovat ongelmia kaiuttimen syvyyden ja laskevan ikkunan takia. Eli takaisin suunnitelupöydälle.

Paperit kunnossa

Katsastuksessa tosiaan tuli ensimmäisellä kierroksella hylätty-lausunto ja syynä oli käsijarru. Käsijarrun kanssahan on ollut koko ajan ongelmia. Ratkaisuksi tällä kertaa löytyi tasa Hyria, eli ammattikoulu. Laskua ei ole vielä näkynyt, mutta nyt on heti hyvin kireän oloinen käsijarrukahva. Aikaisemmin sai vetää niin pitkälle kuin kahva taisi liikkua. Nyt menee parilla napsauksella jo kireälle. Myös katsastuksen dynamometri näytti heti niin hyviä lukemia, ettei koskaan aiemmin. tätähän on lähes vuosittain hieman hinkkailtu, mutta nyt vasta tuli oikeasti onnistuminen ja laite tuntuu siltä, miltä varmaan pitäisikin tuntua.

Jos Porist oot, ni piru oot...

12.7.2015

Lapsuuden maisemissa

Tämä päivä onkin sitten mennyt aikalailla omissa lapsuuden maisemissa. Ensin lämmitettiin Lucasin kanssa aamusauna ja saunottiin ja uitiin. Lucas on jo jonkin verran oppinut uimaan ja enemmänkin tällä hetkellä tuo "uimavalvojan" rooli on sitä pojan toppuuttelua, kun taidot ei ole kuitenkaan vielä niin isot, kuin menohalut ja luulot. Veden kanssa kuitenkaan ei ole pelleilemistä ainakaan tässä mielessä. Hyvä jos poika ui paljon ja opettelee uimaan ja sitä myötä oppii, mutta kun ne kyvyt ovat vielä kovin rajalliset, niin jonkun pitää olla takomassa järkeä päähän. Vaikka väkisin. Ei siinä ihan on tuttu tilanne tällaiselle omnipotentille.

Tulkkilassa vai missä?

Mökiltä jatkettiin Kokemäjen keskustaan Tulkkilaan, jossa käytiin kallin oloisella kirpputorilla. Tai oikeastaan kirpputori sijaitsee siis Peipohjassa, eikä Tulkkilassa. Tulkkilassa käytiin tankkaamassa. Ja itseasiassa joku vielä paremmin paikallisesta maantiedosta perillä oleva voisi vielä kertoa onko tuo Lidl ja sen pihassa oleva Nesteen tankkauspiste vielä edes Tulkkilaa? Saattaa siis olla, että Tulkkilassa ei edes oikeastaan käyty. 

Ja kun päästiin näihin hiusten halkomisiin kaupunginosista, niin kertokaa samalla hengenvedolla missä kaupunginosassa sijaitsee Stockmann Helsingissä? Useimmathan sanoo, että "no keskustassa". Mutta kun sellaista kaupunginosaa ei ole. Tätä voi kysyä paljasjalkaisilta stadilaisiltakin ja harvalta tulee varmaa vastausta. Mutta muistaakseni tähän kyllä löytyy vastaus. Ehkä herra Google tietää?

Rankkuskaba jäi vetämättä

Tankkauksen kautta Korkeaojan kylälle sukuloimaan. Täällä on vietetty lapsuudesta ne parhaat kesähetket, milloin missäkin. Tänään on sinänsä ollut sellainen muistojen trippi, että käytiin pelaamassa jalkapalloa kylän poikien kanssa, joka oli oikeastaan lapsuudessakin yksi jokaisen täällä vietetyn päivän rakennusaineksista. Ainoastaan perinteiset pilkkukisat jäivät vetämättä. Lucas kyllä nautti jalkapallon pelaamisesta ja kun pääsi juoksemaan muiden kanssa, vaikka olikin porukan nuorin.

Myös lammen vesi tuli todettua kylmäksi. Mutta se ei haittaa, kun nyt kuitenkin uimaan pääsi. Aapo serkun taloa tuli myös käytyä ihmettelemässä. Kyllä tulee komea, kunhan nyt valmistuu, Markka-täti tarjosi oikein hyvät murkinat ja jälkiruoaksi Jussi oli vielä hakenut mansikoita. Kyllä sitä kelpasi keäspäivää viettää.

"Hei kaverit"

Lucasilta kuulee tuon lauseen kerran jos toisenkin jos on vähän uudempia ystäviä. Tänään tarkoitettiin Tuure ja Aukusti pikkuserkkuja ja hauskaa tuntui Lucasilla olevan. Poika tosin vähän ujosteli ja kuunteli huomattavasti normaalia tarkkaavaisemmin kun isommat pojat opastivat milloin missäkin asiassa. Mutta kivaa on kuulemma ollut.