Suuri Seikkailu 2019 Episode 11, HBD

14.7.2019

Syntymäpäivä

Tästä on puhuttu koko matkan ja yhtään aamua ei olla herätty ilman kysymystä, montako päivää on vielä syntymäpäiviin. Tänään ensimmäiset kyselyt olivat kello viisi aamulla. Siinä piti sitten rauhoitella, että vielä on yö, kun muut vielä nukkui, eikä onnittelukomitea siis veilä ollut herännyt.

Lahjoja tuli kuitenkin pojalle ihan reippaasti ja tässä on koko aamu nyt käytetty niiden kanssa pelaamiseen. Seuraavaksi otetaan suunta joko AB Parksiin, tai Akvaparksiin Jurmalassa. Aamu näyttää säältään ainakin mukavalta kesäsäältä. Matkaa huvituksiin näyttäisi olevan noin sata kilometriä jäljellä.

ABParks Latvia

Aamulla yritettiin ajaa mahdollisimman isoja teitä ABParksia kohti, mikä johti siihen, että jettiin melkein Jurmalaan ja hetken jo pohditiin Akvaparksia myös vaihtoehdoksi, mutta tälläk ertaa pitäydyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa. 

AB Parkks, osoittautui ihan mukavaksi pojille. Varmasti into toki laimenisi parin vuoden päästä, mutta Gabin ikäiselle varsin passeli ja Lucasillekin vielä meni varsin kivuttomasti. Polkuautoissa pojat viihtyivät ehkä pisimmän aikaa ja tuo polkuautomaastorata, olikin pisimpiä mitä olen itse ainakin nähnyt ja autojakin oli riittävästi. Lisäksi paikalla oli niitä Gabin kaipaamia "robottidinosauruksia, vaikka aluksi vähän arvuuteltiin, olisiko ne sittenkin oikeita. Paikassa oli myös seikkailurata, hyppypatjotja oli pari ja yksi vedellä täytetty "patja, jonka päällä juoksemine oli yllättävän raskasta. Lisäksi tarjolla olisi ollut lasersotaa, johon ei ehditty, mutta laserpyssyillä käytiin ampumassa tauluun. Huvipuistolaitteita, oli ketjukaruselli ja pari muuta pienten kieputinta. Mitään vuoristoratoja tai muita vanhemmille suunnattuja vempeleitä ei ollut. Eli paikka on suunnattu nimenomaan pienemmille lapsille. Pääsymaksu oli 15 €.

Kahluuleikkipaikka

Hyppkudde, kuten ruotsalaiset sanoo 

Urautuminen

 Yöpaikkaa lähdettiin etsimään Rigan pohjoispuolelta mielellään rannalta, ja päädyimme lopulta ihan samaan leirintäpaikkaan kuin tulomatkalla, eli camping Jurasdzeniiin Tujan kylässä. Kaikeksi yllätykseksi paikka oli melkein viimeistä paikkaa myöten täysi ja vielä suuremmaksi yllätykseksi paikka oli laajentanut tämän poissaoloviikkomme aikana. Saimme paikan nurmikentältä, jonne oli juuri tänään vedetty kuulemma ensimmäiset sähköt. Myös suihkuja oltiin juuri rakentamassa ja rannan leiripaikat oli myös valmistuneet, jotka olivat työn alla vielä viime viikolla, mutta ne oli siis jo kaikki täysi. Rannassa on siis hiekkainen parkkipaikka, johon on tehty kivetykset, johon voi sitten oman markiisin ja ruokapaikan pystyttää. Leikkipaikoista meidän paikka oli nyt vähän kauemmpana, mutta muutoin paikka aika hieno ja näkymät auton tuulilasista jopa upeat. Pihalla vielä grillasimme iltapalaksi lämpimät voileivät. Aiotut hot dogit, menivät siinä mielessä pilalle, että niihin aiotut Puolasta ostetut makkarat, olivatkin jo menneet vanhaksi ajat sitten. Itse toki maistoin pienet palat, mutten lapsille uskaltanut antaa.

Iltanäkymä

Suuri Seikkailu 2019 Episode 10, Aamufanfaari

13.7.2019

Aamufanfaari

Aamulla kuului kirkon tornista taas torvella soitettu aamufanfaari juuri minulle. Ihan kiva herätyshän tuo oli.

Aamu-uinti

Aamupalan jälkeen pojat halusivat jo uimaan. Näin siis tekivätkin. Tämän jälkeen käviemme vielä näköaikapaikalla ja pakkasimme tavart ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Mega

Matka jatkui varsin sujuvasti Kaunasiin asti, jossa yhtäkkiä jono tyssäsi totaalisesti. Onnena onnettomuudessa oli, että olimme valinneet ruokapaikaksi MEga nimisen kauppakeskuksen, joss olisi myös varmaan ruokakauppa, missä käytäisiin samalla. Ja sattui niin sopivasti, että pahin jono alkoi juuri siitä, missä oli myös uloskäynti motarilta tuonne kauppakeskukseen. Myöhemminkin olisi pääsyt motarilta, mutta Google ohjeisti tätä reittiä jonon takia. NYt oli puolestaan Googlesta siis hyötyä Hyvä Google!

Mahtava akvaario

Kauppakeskuksessa oli mahtavan kokoinen akvaario. Kauppakeskus oli muutenkin iso, mutta nyt ei ollut oikein muuhun aikaa, kuin syömiseen ja ruokakauppaan, johon siihenkin meni taas yhteensä kolmisen tuntia helposti. Pizzaa sai odottaa ravintolassa melkoisen kauan ja se oli jo toinen kokeilemamme ravintola, kun ensimmäisessä sanottiin suoraan, että keittiössä on tunnin jono.

Alemman kerroksen näkymä Akvaarioon

Ylemmän kerroksen näkymä akvaarioon

Symppaattinen leirintäalue

Yöpaikaksi valikoitui matkalta sopivassa paikassa ollut ja ihan mukavat arviot saanut leirintäalue. Nyt kun katselen tätä lappua, niin tässä lukee "Camper Place" Mini camping Sodo str. 3 Pajiesmeniai Pasvalys distr. LT-39449 Lithuania. Alueella pitäjät ovat tehneet paljon itse ja paikka on siis ilmeisesti vain tavallinen taho, jonka piharakennuksesta on tehty huoltotilat ja piha-alue muutettu leirintäalueeksi. Ilmapiiri on todella mukava ja omistajat olivat todella mukavia ja vastaanottivat innolla meidät uudet tulokkaat iltasella. Kaikesta jotenkin huokuu, että eivät tee tätä erityisesti rahan takia, vaan taitaa olla omistajille enemmänkin elämäntapa.

Liti Liti Liti

17.6.2015

Leittua tuli ja liettua meni. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin Liettuan puolellahan tätä vielä kirjoitan. Mutta kävinmme tekemässä Uukkarin rajalla ja ajoimme parisataa metriä takaisinpäin tällaiseen isoon rekkojen yöparkkiin. Päivä siis venähti pitkäksi eikä leirintäalueiden kanssa natsannut.

1.

Ensimmäinen yritys olisi ollut tänään ihan kohtalaisen ajoissakin. Mutta paikka oli pieni, mutta vaikutti mukavalta. Paitsi kun olimme ajamssa portista sisään, pihalla oli kaksi isoa koiraa. Lucas on sen verran allerginen ja allergian takia pelkää koiria, että todettiin että jatketaan matkaa.

2. 

Kaunasissa oli toinen yritys. Leirintäalue näytti tulosuunnastamme vaan sen verran nihkeältä ja oli jotenkin ruuhkaisen oloisessa paikassa, että ajattelimme että antaa olla ja luotimme teoriaani, jonka mukaan Via Baltican varrella varmaan on isompia leirintäalueita. No ei ollut.

3.

Matkasimme eteenpäin, kunnes bongasimme vihdoin ainoan leirintäaluekyltin Via Balticalla Kaunasista etelään, ennen Puolan rajaa. (Ainakin siis havaintojemme mukaan) Ajoimme ensin alueen ohi ja pidemmän kaavan kautta (ruokahaku, auton starttaamattomuus) takaisin. Kun pääsimme perille, ei paikalla enää ollut henkilökuntaa. Kello oli hivenen yli yhdeksän ja ilmeisesti paikka oli mennyt yhdeksältä kiinni.

2,90€

Yöpyminen tässä rekkaparkin vieressä ravintolan edessä, ei välttämättä olisi maksanut mitään, jos ei olisi kysynyt, mutta kävin kysymässä ja sain maksaa. 2,90€ ei kuitenkaan tässä budjetissa tunnu missään. Netti maksaisi 0,30€ mutta kun ymmärsin kysyä kun olin jo Visaa vinguttanut, niin ajattelin että antaa olla. Katsotaan nyt löytyisikö vastahankittuja kolikoita jos sen vielä kävisi hommaamassa.

Klaipeda

Muuten tänään tuli nähtyä Klaipeda. Kävimme rannalla, kun yritimme Kuurin kynnäälle, vai mikähän sen nimi nyt olikaan. Sinne emme löytäneet, johtuen perinteisestä karttojen ja navigaattorin puutteesta. Rannalle kyllä löysimme ja parkkipaikalla teimme nakkipataa. Tai Camping-makkarastahan se tehtiin, mutta semmoinen pussi oli siis annoksen pohjana ja siinä seisoi, että "nakkipata".

Aito Banksy vai kopio?

Raudonen linna

Matkalla unohtui idea, seurailla Autoliiton Autoillen Baltiassa kirjan neuvoa reitistä Klaipedasta Kaunasiin. Tosin kirjan kirjoitusaikana, meidän käyttämääme tietä ei ilmeisesti ollut. Se oli isohko moottoritie, jolla oli kyllä varsin leppoisaa ajella sitä kahdeksaakymppiä. Muistin asian kuitenkin lopulta ja vaihdoimme reittiä etelään. Tässä transitiovaiheessa oli huonoimmat tiet Liettuan puolella, mutta matka oli sen arvoinen. Niemenjoen laaksoa seuraillut tie oli maisemiltaan stimuloivampi, vaikka moottoritiekään ei missään nimessä ollut tylsimpiä ajamiani. Matkalla poikkesimmeihan vaan sattumalta johonkin merkkikohteeseen ja se sattui olemaan Radulonen linna. Linnnahan oli juuri mennyt kiinni, kun saavuimme, mutta sinänsä ei haitannut. Pojat juoksivat puistossa ja kiersimme linnan katsellen vähän paikkoja.

Haikarat

Ensimmäinen Haikara matkalla tuli bongattua hieman ennen Riigaa tien pientareella. Eilen pysähdyttiin ottelemaan kuvia Haikaran pesästä, joka oli pikkukylässä ihan tien vieressä ja tänään yksi Haikara lensi ihan lähellä edessä motarilla. Hieman sitä koko ajan saavutin ja lopulta se väisti, mutta kokemus oli itselleni ainakin ihan uusi ja mieleenpainuva. Lintu on täällä näemmä kohtuu tavallinen ja helpompi niitä on bongata kuin poroja Suomesta tai edes Lapista. Mutta koska itselle se on vielä hieman harvinainen ilmestys herättää se innostusta edelleen. Pesäpaikkoja on selvästi ihminen myös avittanut, joten ei taida olla epätoivottu vieras myöskään paikallisille.

Tiestö

Latviassa tuntui, että kiinostus kaikenlaiseen rahankäyttöön loppui, kun tie oli menossa Liettuaan. Huonon tien liikennemerkkejä oli peräperään. Tie muuttui täysin heti raja-asemalla ja Liettuassa ei ollutkaan suurempia ongelmia. Kaupungeissa vieläkin oli hivenen heikommat ja tuossa aiemmin mainitsemassani reitinvaihtopätkällä oli huonoa tietä jonkin matkaa. Muutoin kaikki päätiet Liettuassa oli selkeästi parempia, kuin Latviassa ehkä jopa parempia kuin monin paikoin Suomea vastaavankokoisilla teillä.

Huomenna seikkailu jatkuu siis Puolassa.