Lek Gott

25.6.2015

Schleswig

Aamu alkoi siis nopealla kierroksella Schleswigissä. olisi voinut olla pidempikin kierros, mutta emme sieltä oikein mitään löytäneet. Ennen keskustaa olisi ollut joku "linna" eli hieman uudempi todella iso kartano. Ajoimme kuitenkin keskustaan jossa ei tuntunut olevan mitään erityistä nähtävää.

Leirintäalue jossa olimme yötä oli tavallaan ihan sympaattinen ja hyvällä säällä olisi pääsyt uimaankin, mutta nyt kelit eivät sitä sallineet. Lapsillekin oli leikkipaikka ja ihan hyväkin sellainen ja muita lapsiakin oli liikkeellä, toisin kuin aikaisemmin tällä reissulla. Aika hiljaista on ollut.

Karavaanarit

Aika vähän näkyi muuten asuntoautoja ja vaunuja Puolassa. Ei niin hirveän isoja määriä myöskään baltiassa. Saksassa on alkanut vähän yleistyä ja tuohon Tanskan rajaa lähestyessä niiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Nyt alkaa tulla vastaan samalla frekvenssillä kuin Suomessa. Muistelisin että välillä Kaunas ja Warsova näimme yollä yhden Hymerin joka ajoi ohi kun pyrimme Via Balticalle ja vähän ennen Varsovaa motarilla meidät ohitti asuntovaunu. Leirintäalueilla noita on jonkin verran ollut mutta siis liikenteessä olemme nähneet todella vähän tuolla päin, Nyt viimeisenä kahtena päivänä sitten niin paljon kuin olin odottanut.

Billund

Schleswigin jälkeen otimme kurssin kohti Legolandia. Matka sujui hyvin ja Tiestö on koko ajan vain parantunut. Tanskassa tuntui teidäen kunto olevan jopa Saksaa parempi ainakin kun vertaa pienempitä teitä.

Legoland

Majoittauduimme Legoland Holiday Villageen ihan Legolandin kupeeseen. Ja leirintäalueelta saimme myös liput. Vähän jäi epäselväksi mitä mikäkin maksoi mutta kokonaislasku oli ihan huomattava. Hieman päälle 1000 Kruunua. Olisikohan ollut 1080? Tämä sisälsi siiskolme kappaletta kahden päivän Legoland lippuja ja yhden yön asuntoautolla alueella. Itse alue on ehkä näin lapsiperheelle paras tähän mennessä. Jo ilman Legolandia. Tekemistä tenaville olisi täälläkin. Ja varmasti fiilistä auttoi että sää oli ihan siedettävä, joskin hieman vilpoinen. Ainakaan ei siis satanut.

Legolandissa kävimme jo tuossa iltapäivästä ja ensimmäisen päivän liput menivät vähän enemmänkin ympärille katseluun. Katselimme siis niitä miniatyyrikaupunkeja aluksi johon kului aikalailla aikaa. Ja sitten hieman yllätyksenä, kun itse huvipuisto meni kiinni kasilta, niin kaikki laitteet menivätkin kiinni jo kuudelta. Sen jälkeen ei ollut enää oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin katsella niitä Legorakennelmia uudestaan ja käydä Lego-kaupassa.

Edellisen kerran kun kävin täällä taisin olla hivenen päälle kymmenen. Olisikohan ollut vuosi 1989? Vanhemmat voivat kommentoida. Jos oli niin silloin olisi autoni ollut myös aivan uusi. Nyt on ikää hieman enemmän. Silloin ostin lomarahoillani Legokaupasta poliisiauton, jossa oli vilkkuvat valot, jotka toimivat patterilla. Oli hieno.

Syömisestä varoiteltiin etukäteen että on kallista ja niin vaikutti olevan. Buffet olisi maksanut 199 kruunua per nuppi aikuiselta ja lapsilta puolet siitä. Eli kolmisen kymmentä euroa ja tämä ei vielä sisältänyt juomia. Huomenna siis uudestaan eväät mukaan ja kuulemma on myös mahdollista pyytää leima, jolla pääsisi käymään autolla, eli voisimme käydä laittamassa ruoat välissä tulille ja syödä ja sitten jatkaa seikkailua. Saa nähdä mikä on strategia huomenna.

Stena Line

Paluumatkaa olin ajatellut tehdä Stena Linella Grennaasta Varbergiin, mutta hinnat olivat jo aika kovat päivälaivalla. Yölaivalla olisi ollut halvempaa kuin ajella siltoja pitkin, mutta lastena kanssa 23:50-4:45 reissu ei oikein innosta. Voisi harkita jos saisi viettää ajan omassa autossa. En ole kyllä tähän vielä perehtynyt. Silloinhan tuon ajan voisi helposti käyttää nukkumiseen asuntoautossa. Epäilen kuitenkin että se ei turvallisuussyistä olisi sallittua. Eli näyttää että tulemme kohtuullisen kalliita siltoja pitkin ja hieman pidempää reittiä.

Liti Liti Liti

17.6.2015

Leittua tuli ja liettua meni. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin Liettuan puolellahan tätä vielä kirjoitan. Mutta kävinmme tekemässä Uukkarin rajalla ja ajoimme parisataa metriä takaisinpäin tällaiseen isoon rekkojen yöparkkiin. Päivä siis venähti pitkäksi eikä leirintäalueiden kanssa natsannut.

1.

Ensimmäinen yritys olisi ollut tänään ihan kohtalaisen ajoissakin. Mutta paikka oli pieni, mutta vaikutti mukavalta. Paitsi kun olimme ajamssa portista sisään, pihalla oli kaksi isoa koiraa. Lucas on sen verran allerginen ja allergian takia pelkää koiria, että todettiin että jatketaan matkaa.

2. 

Kaunasissa oli toinen yritys. Leirintäalue näytti tulosuunnastamme vaan sen verran nihkeältä ja oli jotenkin ruuhkaisen oloisessa paikassa, että ajattelimme että antaa olla ja luotimme teoriaani, jonka mukaan Via Baltican varrella varmaan on isompia leirintäalueita. No ei ollut.

3.

Matkasimme eteenpäin, kunnes bongasimme vihdoin ainoan leirintäaluekyltin Via Balticalla Kaunasista etelään, ennen Puolan rajaa. (Ainakin siis havaintojemme mukaan) Ajoimme ensin alueen ohi ja pidemmän kaavan kautta (ruokahaku, auton starttaamattomuus) takaisin. Kun pääsimme perille, ei paikalla enää ollut henkilökuntaa. Kello oli hivenen yli yhdeksän ja ilmeisesti paikka oli mennyt yhdeksältä kiinni.

2,90€

Yöpyminen tässä rekkaparkin vieressä ravintolan edessä, ei välttämättä olisi maksanut mitään, jos ei olisi kysynyt, mutta kävin kysymässä ja sain maksaa. 2,90€ ei kuitenkaan tässä budjetissa tunnu missään. Netti maksaisi 0,30€ mutta kun ymmärsin kysyä kun olin jo Visaa vinguttanut, niin ajattelin että antaa olla. Katsotaan nyt löytyisikö vastahankittuja kolikoita jos sen vielä kävisi hommaamassa.

Klaipeda

Muuten tänään tuli nähtyä Klaipeda. Kävimme rannalla, kun yritimme Kuurin kynnäälle, vai mikähän sen nimi nyt olikaan. Sinne emme löytäneet, johtuen perinteisestä karttojen ja navigaattorin puutteesta. Rannalle kyllä löysimme ja parkkipaikalla teimme nakkipataa. Tai Camping-makkarastahan se tehtiin, mutta semmoinen pussi oli siis annoksen pohjana ja siinä seisoi, että "nakkipata".

Aito Banksy vai kopio?

Raudonen linna

Matkalla unohtui idea, seurailla Autoliiton Autoillen Baltiassa kirjan neuvoa reitistä Klaipedasta Kaunasiin. Tosin kirjan kirjoitusaikana, meidän käyttämääme tietä ei ilmeisesti ollut. Se oli isohko moottoritie, jolla oli kyllä varsin leppoisaa ajella sitä kahdeksaakymppiä. Muistin asian kuitenkin lopulta ja vaihdoimme reittiä etelään. Tässä transitiovaiheessa oli huonoimmat tiet Liettuan puolella, mutta matka oli sen arvoinen. Niemenjoen laaksoa seuraillut tie oli maisemiltaan stimuloivampi, vaikka moottoritiekään ei missään nimessä ollut tylsimpiä ajamiani. Matkalla poikkesimmeihan vaan sattumalta johonkin merkkikohteeseen ja se sattui olemaan Radulonen linna. Linnnahan oli juuri mennyt kiinni, kun saavuimme, mutta sinänsä ei haitannut. Pojat juoksivat puistossa ja kiersimme linnan katsellen vähän paikkoja.

Haikarat

Ensimmäinen Haikara matkalla tuli bongattua hieman ennen Riigaa tien pientareella. Eilen pysähdyttiin ottelemaan kuvia Haikaran pesästä, joka oli pikkukylässä ihan tien vieressä ja tänään yksi Haikara lensi ihan lähellä edessä motarilla. Hieman sitä koko ajan saavutin ja lopulta se väisti, mutta kokemus oli itselleni ainakin ihan uusi ja mieleenpainuva. Lintu on täällä näemmä kohtuu tavallinen ja helpompi niitä on bongata kuin poroja Suomesta tai edes Lapista. Mutta koska itselle se on vielä hieman harvinainen ilmestys herättää se innostusta edelleen. Pesäpaikkoja on selvästi ihminen myös avittanut, joten ei taida olla epätoivottu vieras myöskään paikallisille.

Tiestö

Latviassa tuntui, että kiinostus kaikenlaiseen rahankäyttöön loppui, kun tie oli menossa Liettuaan. Huonon tien liikennemerkkejä oli peräperään. Tie muuttui täysin heti raja-asemalla ja Liettuassa ei ollutkaan suurempia ongelmia. Kaupungeissa vieläkin oli hivenen heikommat ja tuossa aiemmin mainitsemassani reitinvaihtopätkällä oli huonoa tietä jonkin matkaa. Muutoin kaikki päätiet Liettuassa oli selkeästi parempia, kuin Latviassa ehkä jopa parempia kuin monin paikoin Suomea vastaavankokoisilla teillä.

Huomenna seikkailu jatkuu siis Puolassa.

Waterfall Modell

16.6.2015

Pique Nique

Matka alkoi aamulla Jurmalasta. Pysähdyimme Lucasin kanssa piknikille jonkin pienen järven laidalla olleelle pysähdyspaikalle, jossa näytti olevan myös poliisien ratsia. Liikennepoliiseja on näkynyt muutenkin aika paljon tiellä. Ja paikalliset kyllä ajavat kohtuullisen reippaasti ja joskus ohittelut vaikuttavat olevan opetus hitaammalla asuntoautolle, kuinka autoa oikein ajetaan. No meillä ei ole mihinkään kiire. 

Tiestö

Käännyimme pienemmälle maantielle P121 kohti Kuldigaa, joka oli hieman kaksijakoinen. paikotellen oli eteneminen hyvinkin hidasta huonokuntoisen tien takia ja välillä tie oli paremmassa kunnossa, kuin vastaavankokoiset tiet kotosuomessa. Pääsääntöisesti tuntuu, että ainakin kaupungeissa ja kylissä tiet on huonokuntoisia, mutta väleillä voi olla välillä kuin silkillä ajelisi. Ja kaikkea siltä väliltä. Tietyömaita on jonkin verran ja ne hidastavat matkaa, kun aina tulee semmoinen viiden minuutin paussi vaikka tietyömaa olisi muutaman sadan metrin mittainen.

Vesiputousta ja uimista

Kuldiga oli kiva paikka. Leveä ja noin metrin korkuinen vesiputous halkaisee joen, Vesiputouksen yläpuolelle pääsee varsin helposti kahlailemaan, kunhan vaan varoo kiviä ja alapuolelle pääsee kylpemään halutessaan. Satametriä putouksen "yläpuolella" oli ihan uimarantakin, vaikka varsin pieni. Vesikin oli ensimmäistä kertaa tänä kesänä oikeasti uimalämpöistä, vaikka hellettä ei ollutkaan. Lucasin kanssa käytiin pulahtamassa.

Kävimme myös sillan toisella puolella kahvilassa syömässä pastaa ja kakkua. Hyvää oli ja läheinen puistokin oli maisemiltaan mieleinen.

Yöpaikka

Illaksi päätimme jatkaa kohti Liepajaa. En tiedä osasimmeko mennä siellä mihinkään, mutta minuun tuo kaupunki ei tehnyt läpiajaessa ainakaan sellaista vaikutusta, että tänne täytyy jäädä. Kävimme kaupassa ja jatkoimme matkaa kohti Klaipedaa koska kuulin, että siihen suuntaan on jotain camping-alueita. Ensimmäinen olikin varsin mukavan oloinen ja kolmella käymistämme selkeäasti viihtyisin. Olisi maksanut 25,5€, mutta eivät hyväksyneet lainkaan korttia. Ainoastaan käteistä. Samoin kaksi seuraavaa leirintäaluetta joilta kysyimme. Toinen olisi maksanut kuulemma kympin ja kolmas pyysi 16,5€ sähköllisestä paikasta. Sanoin, että meillä on rahaa ainoastaan noin viisi euroa saammeko sillä jäädä vain parkkiin ja yöksi ja se sitten onnistui ja kaivoimme kupeistamme kaikki 5 € ja kymmenen senttiä, mikä meillä käteistä oli. Mielelläni olisin loputkin maksanut, jos olisi ollut mahdollista. Pankkiautomaatti on siis nyt hakusessa, kun käteinen on käytetty.

Huomenna matka jatkuu kohti Klaipedaa ja riippuen mitä sieltä löydämme mahdollisesti kohti Kaunasia ja siitä Puolaan.