Synttärivalmistelut

13.7.2015

Kukko kiehuu

Lucashan pienempänä oli sitä mieltä, että kukko huutaa otsikon kertomalla tavalla. Kukko oli kuitenkin sen verran vaisu, että ääntä ei kantautunut uniin asti vaikka kohtuullisen lähellä kanalaa oltiinkin. Kanoja siis taisi olla viisi, vai oliko niitä neljä? Sellainen pienimuotoinen kanala maatilan omiin kananmunatarpeisiin.

Sen sijaan heräämisen lopulta tapahduttua lähdin poikien kanssa aamurummuttamaan Jussin viisikymmentävuotis synttärilahjaksi saamilla rummuilla. Ja pojat kyllä tykkäsivät. Käytiin vielä aamupalalla jututtamassa isäntäväkeä ja Lucas vielä pääsi leikkimään Torunista ostetuilla ritarimiekoilla pikkuserkkujen kanssa ja hyppimään "pompuliinilla". Matkan oli kuitenkin jatkuttava kohti kotia, että ehdimme tekemään vielä synttärivalmisteluja keskiviikon synttärijuhlia varten.

Nokka otettiin vielä kohti Ideaparkkia, koska Ira tahtoi käydä katsomassa Gabille vielä jotain synttärilahjaa. Matkalla kysyin Lucasilta, mikä oli ollut hauskinta Korkeaojalla. "No kaikki." oli vastaus. Eli kyllä poika tuntui viihtyvän, vaikka normaaliakin enemmän tai ainakin pidempään tuntui ujostelevan hieman vanhempien poikien kanssa touhutessa. 

Manse

Karautimme pikkusiskon ulko-oven ohi tiputtamassa Itämerenkiertotuliaiset kummitytölle. Sisään menemästä kuitenkin jouduimme tällä kertaa kieltäytymään, koska sen tietää mitä silloin käy aikataululle. Ideaparkkiin vielä ajoimme Erälaukon karavaanimyymälän kautta kysymässä josko heillä olisi tuohon meidän hieman huteraan auton ruokapöytään ratkaisua. Ongelman aiheuttaa siis se, että seinässä kiinni oleva lista on pöydän alta osittain haljennut ja rikki, eikä seinässä oleva listakaan ole maailman tukevin. Tuota pöydässä kiinni olevaa listaa ajattelin siis uusia, mutta heillä myynnissä ollut lista ei sopinut tuohon jo olemassa olevaan seinälistaan. Joten ajattelin vielä miettiä muita toteutusvaihtoehtoja.

Jatkoimme siis matkaa Ideaparkkiin. Siellä menikini sitten taas koko iltapäivä. Ruokaillessa selasin hieman Tori.fi:tä tuo pöytä mielessäni ja Tampereelta sattuikin löytymään vanha asuntoauton pöytä mekanismeineen. Kaupustelujen päätteeksi otin luurin käteen ja soitin myyjälle ja tinkasin hinnasta, kun kuitenkin sopivuuskin on omalta kannaltani hieman hämärän peitossa. Käsitys on että sopii kun laitan sopimaan, mutta todellinen varmuus oli vielä testaamatta. No pääsimme sopuun hinnasta ja kotimatkan teimmekin sitten Hervannan kautta.

Rouva jäi vielä ostoksille Ideaparkkiin ja pöytä kyydissä haimme Iran mukaan kyytiin ja aloitimme lopullisen kotimatkan. Kotimatkareitti kiemurteli kuskin valintojen mukaan Valkeakoskea hipaisten ja Hämeenlinnan jälkeen siirryttiin myös kolmostieltä tielle 130 eli vanhalla tielle. Motaria on tullut kuitenkin niin paljon kulutettua tässä vuosien varrella ja kun autolla saa ajaa tuota kahdeksaakymppiä niin  nopeudessa ei mahdottomia eroja tule. Matka ei taida olla juurikaan pidempikään. Erot tulee sitten niistä hidasteluista mitä tuolla pienemmällä tiellä välillä joutuu tekemään. Mutta minnekäs sitä nyt olisi niin kiirus ollut, kun pojatkin jo olivat nukahtaneet.

Uusi Pöytä

Uutta pöytää mallailin tuossa vielä illasta. Pöytä on pienempi ja muutenkin pöytälevyn väritys ei miellytä, joten vanhan pöytälevyn taidan vaihtaa "uudelle" mekanismille. Lisäksi tuo uusi pöytälevy on hitusen pienempi ja vanhassa on reunoissa semmoiset korokkeet, joten sieltä ei tavarat ainakaan joka tönäisystä valu lattialle. (Meinasin kirjoittaa että liu-u tai ehkä amerikkalaisittain heittomerkillä, mutta kielioppipoliisin tietämättömyys pakotti muuttamaan aiottua rakennetta) 

Mekanismi on siis vuoden 90 vaunusta, joten on silläkin jo ikää, mutta tuntuu toimivan. Nopea katsastus vaikutti siltä, että korkeus säädetään ruuvien paikan valitsemalla. Nyt pöytä on viitisen senttiä alemmalla kuin vanha, joten taidan nostaa sen niin korkealle kuin menee. Vanhassa pöydässä on siis vain yksi jalka tuon seinälistan lisäksi. Ja tuo jalkakin on kohtuullisen omatekoisen näköinen sopivaksi vuoltu puu. Joten mitään kovin esteettistä auto ei tule ainakaan menettämään. Vaikka ei tuo uuden jalan väritys, eli tumman ruskea ihan suosikkini olekkaan.

Kuvien lisääminen odottelee

Pitäisi jostain saada taas lisää aikaa. Jo edelliseltä reissulta blogista uupuu kuvia ja tältä reissulta käytännössä kokonaan. Nyt on synttärihumut tiedossa ja sitten on vielä viikon verran lomaa ja mahdollisesti jotain reissua taas pukkaa, joten saa nähdä koska saa kuvia lisättyä. Samoin muutama video on suunitteilla. Pari latausta ja lisäystä vaille ja isompi konseptisarja odottaa vielä toteutusta ja lisäystä. No ehkä sitä ehtii näiden kanssa sitten näpertämään myöhemmin, kun ei ole enää tuli hännän alla.