Riikinkukonsilmä

13.8.2015

Aamujäätelöt

Aamu aloitettiin pakkailemalla tavarat ja poistumalla odottelemaan lossia. Lossi missattiin jo toistamiseen tällä reissulla siten, että oli juuri minuuttia aiemmin lähtenyt. Melkoinen suoritus, kun ei kuitenkaan yritettty ajoittaa mitenkään tuota lossille saapumista, eli emme vaan myöhästyneet, vaan satuimme vaan paikalla tuohon aikaan. No tosiaan me oltiin lomalla eikä mihinkään erityinen kiire.

Lossimatkan jälkeen laitoimme auton parkkiin ja menimme lossiaseman viereiseen varsin idylliseen pikku kahvilaan jäätelöille. Oli kyllä kohtuu hintaiset jätksit, mutta ehkä tässä maksettiin enemmän tuosta miljööstä ja maisemista.

Ritarit

Lähdimme jäätelöiden jälkeen pikkuhiljaa ajelemaan kohti Tammisaarta ja ajoimme tuota pienempää tietä Snappertunan, eli "tarkka-ampujatonnikalan", läpi. Tuon reitin varrella sijaitsee myös Raaseporin linna.

Kävin täällä juuri hiljattain kahdeksankymmentäluvulla, vaikka tässä parinkymmenen kilometrin päässä tulikin asuttua neljännestä luokasta siihen, kun lähdin lukion jälkeen opiskelemaan. Jotenkin muistikuva linnasta oli, että olisi ollut melkoista ryteikköä ja että jäljellä olisi ollut lähinnä kasa kiviä. Nyt näytti paljon paremmalta.

Påfågelöga

Minun piti tarkistaa Bjursin leirintäalueen isännöitsijän kopin perhostaulusta, mikä tuo eilen mainitsemani perhonen oikein oli. No enpä muistanut. Onneksi Tammisaaren luontokeskus tuli apuun. Monellakin tavalla. Olimme leikkinentällä kun Lucasin piti päästä vessaan ja silloin tuonne päädyimme. Sitten oli Gabin vuoro käydä "öljynvaihtohuollossa". Tuo luontokeskus oli varsin lapsiystävällinen paikka. Lapsille ihan kivasti tekemistä, pehmokalaonginnasta jonkin sortin pelihuoneeseen. Lucas sai jotain uusia kavereitakin, joiden kanssa pelasi huojuvaa tornia ja pojat opettivat Lucasia kalastamaan.

Niin ja se perhonen. Luontokeskuksessa oli jonkin sortin perhostaulu:

Ja tuossahan se oli, numero 55. Taulu oli sijoitettu kaapin päälle, siten että sai hieman varvistella ja/tai hyppiä että näki mikä laji on kyseessä. Mutta onnistuihan se.

Påfågelöga. Googlaus kertoi sitten loput. Påfågel on riikinkukko ja kun siihen lisää silmän, siitä tulee Neitoperhonen.

Yllätys kuljettajan penkistä

Tällä reissulla Lohjalta lähtien annoin isäni ajaa autoa. Ensimmäinen kerta kun itse sain olla kyyditettävänä vähänkään pidempää matkaa. Paras puoli oli kuitenkin se, että kun olen tässä jo pidempään kironnut tuota kuljettajan ajoasentoa, niin nyt kun oli tarkoitus lähteä Lohjalta kohti Hyvinkäätä, niin ajoasento oli vielä huonompi. No sitten löytyi se vipu, mistä penkkiä saa liikuteltua pituussuunnassa. Aikaisemmin olen tuota joskus kokeillut, mutta tuloksetta. No vika oli taas siis käyttäjässä. Vieläkään tuo ei ole mitenkään maailman paras ajoasento, mutta ainakin nyt saa nelose päälle ilman että joutuu siirtämään kaasujalan vinoasentoon. Olisi tästä ollut hieman hyötyä jo tuossa tähän mennessä ajetun pikkaisen vajaan kymmenen tuhannen kilometrin aikana, mutta hyvä että edes nyt löytyi. Ensi kesänä sitten.