Kotia kohti

9.8.2015

Taas on yksi mökkiseikkailu siis takana. Kivaa on ollut ja hampaidenkiristystäkin välillä pienten lasten kanssa taistellessa. Uskoisin kuitenkin että vihdoin sellaisia kesämuistoja pääsi myös tekemään mökillä, jotka lapset muistavat vielä pitkään.

Saldo

Lucas on tosiaan oppinut varsin hyvin uimaan uimakoulussa ja vaikka vanhempana pistin pojan lintsaamaan viimeiset kolme päivää. Mutta vastapainoksi onkin sitten uitu oikein urakalla. Uitu, saunottu ja uitu. Ja paistettu vähän makkaraa. Siinä tuo Mökkielämän syvin olemus on. Mikään ei siinä suhteessa kyllä ole omsata lapsuudesta muuttunut.

Lauantaina oli tarkoitus ajella kotiin siten, että Ira olisi kerinnyt töiden jälkeen hieman leipomaan äitinsä synttäreitä varten. Olimme jonkin verran aikataulusta jäljessä, mutta sinänsä tuo sopi tähän suunitelmaan ihan hyvin. Lähtö kyllä myöhästyi jonkin verran, kun päätimme käydä vielä poimimassa lisää mustikoita pakkaseen, joita kyllä oli valtavasti. Ei siellä kovin kauaa kykitty minä Ukki ja Lucas, jonka panos toki oli sellainen kuin viisivuotiaan panos joskus on, kun ämpäri oli lähes täynnä. Pitääköhän sitä ihan käynnistää toinen pakastin tämän kesän jälkeen. No vastapainoksi kotona tuli ihan mahtava sato omenoita viimevuonna ja niistä meni varmaan suurin osa hukkaankin. Tänä vuonna toiseen puuhun ei tule lainkaan ja toiseenkin tulee sellainen määrä, että on ihan laskettavissa. Lisäksi Gabriel jo verotti puusta kaksi omenaa,jolla kumma kyllä tänä vuonna on kokonaissatoon ihan merkittävä vaikutus.

Ensimmäistä kertaa...

Sellainen tuli tässä mieleen saunassa istuessa, että taitaa olla ensimmäinen kesä elämässäni jolloin en ole Pitkäjärven mökissä yhtään yötä. Tai ainakin ensimmäinen sellainen kesä jonka muistan. Toki nytkin on Mökillä oltu noin viikon verran öitä, joka on itseasiassa paremmin, kuin useana viime vuonna, mutta kaikki yöt jotka olen ollut olen nukkunut omassa pedissä tuolla ohjaamon katolla.