Suuri Seikkailu 2019 Episode 12, Takaisin Pärnuun

15.7.2019

Mereen uimaan

Aamupäivä vietettiin melkoisen pitkätli tuossa leirintäalueen rannalla. Juostiin, uitiin ja pelattiin rantajalkapalloa. Päivä oli rantailuun ja siellä urheilemiseen aika hyvä,. Lämpimäpikin olisi voinut uinnin kannalta olla, mutta toisaalta nyt jaksoi tehdä paljon enemmän jotain muuta kuin löhötä ja uida. 

Rantafudista, tässä vaiheessa melkein omalla rannalla.

Ruokaa leirintäalueen grillistä

Kokeilimme myös tuon leirintäalueen rannan ravintolan. Ravintola on siis rakennettu parakkiin, telttaan ja terassille. Paikkana ihan viihtyisä ja plussaa ruoan omatekoisuudesta. Hampurilaiset eivät olleet, mitään einespiheistä tehtyjä. Ja vaikka olenkin sitä, mieltä että itse paistan paremmat pihvit, ei suinkaan olleet huonoimmasta päästä edes tällä reissulla. 

Pärnuun

Päätimme lähteä vihdoin jopa yöpymään Virossa. Aina aiemmin, eli edellisen kerran ja tällä alkupäässä Viro on ajettu yhden päivän aikana läpi, joten yöpymisiä ei ole naapurimaassa vielä takana. Pärnuun oli poikkeuksellisen lyhyt päivämatka, eli vain sata kilometriä. Eilen vieläe pohdimme, mennäkkö Tartoon, Pärnuun, vai ehtisikö sinne saarille. Saarille todettiin, että aika ei riitä ja kun tulomatkalla Pärnukin oli suurelta osin jäänyt näkemättä, päätimme mennä sinne, koska se oli logistisesti paras vaihtoehto ja oikeastaan lyhimmällä mahdollisella reitillä. Yöpaikaksi valikoitui Googlen avulla Konse motelli ja caravan-alue. Hinta meille olisi 28 €uroa per yö.

Alueelta tuonne vanhaan kaupnkiin oli pari kilometria, mutta kävelyreitti oli varsin mukava, sillä lähes koko matka oli pyörätietä. Pyörillä tuo olisi sujahtanut erittäinkin helposti. Pojat taittoivat matkan scooteilla. Valittivat toki, että on pitkä matka, kun ajoivat jatkuvasti edestakaisin, eli meihin verrattuna taittoivat ainakin tuplamatkan.

Graffitti kävelymatkalla.

Suomea ympärillä

Pärnun vanha kaupunki oli oikeastaan varsin sympaattinen myös. Mukavan oloisia kahviloita ja ruokapaikkoja. ja paikka oikeastaan ihan mukavan kokoinen, eli ei liian isokaan. Hintataso oli jonkin verran aikaisempia päiviä korkeampi. Vanhassa kaupungisssa aikankin kun me olimme siellä yleisin kieli mitä kuuli oli ihan tuttu Suomen kieli. Samoin leirintäalueella suurin ryhmä selvaästi oli Suomalaiset autot. Pari ruotsalaista, yksi Hollantilainen, ja yksi Norjalainen on tullut bongattua lähiympäristöstä, muuten kaikki suomalaisia.

Vanhaa kaupunkia.

Junan kuljettaja.

Dieselin hinnoista

Matkalla kävimme vielä Latvian puolella kaupassa jatäytimme dieseltankin.
Dieselin hintatasot tällä vaikuttaisi ainakin tänä kesänä olevan Liettua<Latvia< Puola< Viro. Tai Viro ja Puola ehkä samoissa hinnoissa. Vaihtokurssin takia hieman vaikea sanoa yhtä suoraan kuin nämä kaksi muuta, jotka kuitenkin vaikuttivat halvemmilta.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 11, HBD

14.7.2019

Syntymäpäivä

Tästä on puhuttu koko matkan ja yhtään aamua ei olla herätty ilman kysymystä, montako päivää on vielä syntymäpäiviin. Tänään ensimmäiset kyselyt olivat kello viisi aamulla. Siinä piti sitten rauhoitella, että vielä on yö, kun muut vielä nukkui, eikä onnittelukomitea siis veilä ollut herännyt.

Lahjoja tuli kuitenkin pojalle ihan reippaasti ja tässä on koko aamu nyt käytetty niiden kanssa pelaamiseen. Seuraavaksi otetaan suunta joko AB Parksiin, tai Akvaparksiin Jurmalassa. Aamu näyttää säältään ainakin mukavalta kesäsäältä. Matkaa huvituksiin näyttäisi olevan noin sata kilometriä jäljellä.

ABParks Latvia

Aamulla yritettiin ajaa mahdollisimman isoja teitä ABParksia kohti, mikä johti siihen, että jettiin melkein Jurmalaan ja hetken jo pohditiin Akvaparksia myös vaihtoehdoksi, mutta tälläk ertaa pitäydyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa. 

AB Parkks, osoittautui ihan mukavaksi pojille. Varmasti into toki laimenisi parin vuoden päästä, mutta Gabin ikäiselle varsin passeli ja Lucasillekin vielä meni varsin kivuttomasti. Polkuautoissa pojat viihtyivät ehkä pisimmän aikaa ja tuo polkuautomaastorata, olikin pisimpiä mitä olen itse ainakin nähnyt ja autojakin oli riittävästi. Lisäksi paikalla oli niitä Gabin kaipaamia "robottidinosauruksia, vaikka aluksi vähän arvuuteltiin, olisiko ne sittenkin oikeita. Paikassa oli myös seikkailurata, hyppypatjotja oli pari ja yksi vedellä täytetty "patja, jonka päällä juoksemine oli yllättävän raskasta. Lisäksi tarjolla olisi ollut lasersotaa, johon ei ehditty, mutta laserpyssyillä käytiin ampumassa tauluun. Huvipuistolaitteita, oli ketjukaruselli ja pari muuta pienten kieputinta. Mitään vuoristoratoja tai muita vanhemmille suunnattuja vempeleitä ei ollut. Eli paikka on suunnattu nimenomaan pienemmille lapsille. Pääsymaksu oli 15 €.

Kahluuleikkipaikka

Hyppkudde, kuten ruotsalaiset sanoo 

Urautuminen

 Yöpaikkaa lähdettiin etsimään Rigan pohjoispuolelta mielellään rannalta, ja päädyimme lopulta ihan samaan leirintäpaikkaan kuin tulomatkalla, eli camping Jurasdzeniiin Tujan kylässä. Kaikeksi yllätykseksi paikka oli melkein viimeistä paikkaa myöten täysi ja vielä suuremmaksi yllätykseksi paikka oli laajentanut tämän poissaoloviikkomme aikana. Saimme paikan nurmikentältä, jonne oli juuri tänään vedetty kuulemma ensimmäiset sähköt. Myös suihkuja oltiin juuri rakentamassa ja rannan leiripaikat oli myös valmistuneet, jotka olivat työn alla vielä viime viikolla, mutta ne oli siis jo kaikki täysi. Rannassa on siis hiekkainen parkkipaikka, johon on tehty kivetykset, johon voi sitten oman markiisin ja ruokapaikan pystyttää. Leikkipaikoista meidän paikka oli nyt vähän kauemmpana, mutta muutoin paikka aika hieno ja näkymät auton tuulilasista jopa upeat. Pihalla vielä grillasimme iltapalaksi lämpimät voileivät. Aiotut hot dogit, menivät siinä mielessä pilalle, että niihin aiotut Puolasta ostetut makkarat, olivatkin jo menneet vanhaksi ajat sitten. Itse toki maistoin pienet palat, mutten lapsille uskaltanut antaa.

Iltanäkymä

Suuri Seikkailu 2019 Episode 10, Aamufanfaari

13.7.2019

Aamufanfaari

Aamulla kuului kirkon tornista taas torvella soitettu aamufanfaari juuri minulle. Ihan kiva herätyshän tuo oli.

Aamu-uinti

Aamupalan jälkeen pojat halusivat jo uimaan. Näin siis tekivätkin. Tämän jälkeen käviemme vielä näköaikapaikalla ja pakkasimme tavart ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Mega

Matka jatkui varsin sujuvasti Kaunasiin asti, jossa yhtäkkiä jono tyssäsi totaalisesti. Onnena onnettomuudessa oli, että olimme valinneet ruokapaikaksi MEga nimisen kauppakeskuksen, joss olisi myös varmaan ruokakauppa, missä käytäisiin samalla. Ja sattui niin sopivasti, että pahin jono alkoi juuri siitä, missä oli myös uloskäynti motarilta tuonne kauppakeskukseen. Myöhemminkin olisi pääsyt motarilta, mutta Google ohjeisti tätä reittiä jonon takia. NYt oli puolestaan Googlesta siis hyötyä Hyvä Google!

Mahtava akvaario

Kauppakeskuksessa oli mahtavan kokoinen akvaario. Kauppakeskus oli muutenkin iso, mutta nyt ei ollut oikein muuhun aikaa, kuin syömiseen ja ruokakauppaan, johon siihenkin meni taas yhteensä kolmisen tuntia helposti. Pizzaa sai odottaa ravintolassa melkoisen kauan ja se oli jo toinen kokeilemamme ravintola, kun ensimmäisessä sanottiin suoraan, että keittiössä on tunnin jono.

Alemman kerroksen näkymä Akvaarioon

Ylemmän kerroksen näkymä akvaarioon

Symppaattinen leirintäalue

Yöpaikaksi valikoitui matkalta sopivassa paikassa ollut ja ihan mukavat arviot saanut leirintäalue. Nyt kun katselen tätä lappua, niin tässä lukee "Camper Place" Mini camping Sodo str. 3 Pajiesmeniai Pasvalys distr. LT-39449 Lithuania. Alueella pitäjät ovat tehneet paljon itse ja paikka on siis ilmeisesti vain tavallinen taho, jonka piharakennuksesta on tehty huoltotilat ja piha-alue muutettu leirintäalueeksi. Ilmapiiri on todella mukava ja omistajat olivat todella mukavia ja vastaanottivat innolla meidät uudet tulokkaat iltasella. Kaikesta jotenkin huokuu, että eivät tee tätä erityisesti rahan takia, vaan taitaa olla omistajille enemmänkin elämäntapa.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 9, Käännekohta

12.7.2019

Nyt tehtiin käänös kohti kotia. Matkaa on tullut tähän mennessä 1100 ja 1200 kilometrin väliin. Aamula nautittiin hyvästä säästä ja aamupalloilusta vielä leirintäalueella ja sitten jatkoimme matkaa. Tavoitteena oli ajella johonkin ja katsoa mihin asti jaksetaan.

Lomza

Ensimmäine pysähdys tehtiin Lomzassa. Kävimme paikallisessa ostoskeskuksessa. Auto ei mahtunut parkkiin , koska tarjolla oli ainoastaan parkkihallia, jossa korkeus ei sallinut meitä lähellekkään. Ajoimme johonkin läheisen urheilukentän parkkipaikalle ja kävelimme noin puoli kilometriä keskukseen. Päivä oli vihdoinkin kesäinen ja lämmin ja kauppakeskuksen ilmastointi viilensi hetkeksi kivasti. Lucasille ostettiin vihdoin kengät ja söimme keskusessa poikien kanssa ja jatkoimme sitten matkaa kohti Liettuan rajaa.

Wigryssä taas

Päätimme matkalla, että mennään taas luostarin alueelle yöksi. Se oli aika sopivan päivämatkan päässä meille. Tosin juuri kun oltiin käännytty aloimmekin pohtia, olisiko pitänyt sittenkin jatkaa suoraan Kaunasiin asti. Näin ei kuitenkaan tehty.

Ravintola

Kävimme luostarin ravintolassa vielä syömässä. Ruokalistat oli täysin puolaksi ja tarjoilija osasi hyvin auttavasti englantia. Pyysin häntä suosittelemaan pojille jotain ja pojat saivat lätyt jotka oli täytetty. Itse söin jotain kalaa. Setti kolmelle maksoi 54 Zlotia, joten ei mitenkään hirveän kallis, kun kuitenkin oli ihan kiva ja viihtyisä ravintola. Pojat oli aika villillä päällä ja Ira ei siksi ottanut mitään. Tai sitten vain pelkäsi, että tulee jotain tosi outoa. Hän söi sitten osan Lucasilta jääneestä lätystä.

Iltauinti

Kävin poikien kanssa iltauinnilla. Vesi oli oikein raikastavaa. Lämpötila oli hieman jo laskenut ja siinä mielessä ei olisi enää ollut pakko uida, mutta tulipahan käytyä. Tuulistakin oli. Ruokittavat sorsat ja nokikanat, olivat kadonneet joennekin. 

Täällä on ilmeisesti kohtuullisen aktiivinen kanoottiskene. Paljon on kanootinvuokrausfirmoja ja tämäkin ranta oli ilmiesesti joku kanoottivuokraamon ranta noin virallisesti. Joku tässä myös kalasti laiturilla. Laituria ei selvästi ole tarkoitettu uimiseen, koska uimaportaita ei ollut, mutta uimme tuosta rannasta.

Iltafanfaari

Ilta toki päättyi taas aika komeasti, kun kirkon jostain tornista soitettiin taas minun kunniakseni torvifanfaari. Maise

Suuri Seikkailu 2019 Episode 8, Poikiva, Porsiva vai Varsova?

11.7.2019

Päivän agendassa oli tänään kaupunkiretkeilyä Varsovassa. Leirintäaluelelta saatiin pieni paperilappunen, jossa oli linjat, jotka siitä läheltä menisi keskustaan ja numero 127, menisi kuulemma suoraan vanhaan kaupnkiin. Myös ratikat oli listattuna, mutta oikeastaan vain bussipysäkille ohjeistivat. Päivälippu olisi maksanut 15 Zlotia,(vai miten kirjoitetaankaan) ja kertalippu oli 4,40. Joku ohjeisti, että Lucas pääsisi puoleen, hintaan ja Gabi ilmaiseksi, ja kun bussikuskeista ei ollut neuvomaan, niin tällä strategialla mentiin.

Busseissa oli ihan näppärästi lpiunmyyntilaitteet sisälläm joista sai ostaa lipun ja maksaa luottokrotilla. Ainakin minua näin vanhanaikaisena käppänänä, jonka mielestä tämä oli parempi systeemi kuin Suomessa. Toki turisteja , jotka osaavat mahdollisesti englantia Suomessa joku voi osata auttaakin, toisin kuin täällä. Englannin kielen osaaminen on melkoisen harvinaista herkkua ja ne jotka osaavatkin edes jonkin verran pääsääntöisesti myös pelkäävät käyttää kieltä ja arastelevat omaa kielitaitoaan.'Toki joskus aiemminkin tullut huomattua, että itä Euroopassa olisi saksa parempi kieli pääsääntöisesti hallita kuin Englanti. Joten toki tässä on osa sitä omaa osaamattomuuttakin. Saksasta on perusteet kyllä hallussa, mutta monimutkaisemmissa tilanteissa menee auttamatta sormi suuhun.

Vanha kaupunki

Vanha kaupunki ei nyt ihan siitä 127 päättäriltä alkanut vaan vaati vielä pienoisen kävelyn tien yli ja ylös portaita. Sitten edessä olikin jo jokin palatsi. Aukiolla pyöriskellessämme, minulle ilmeisesti ihan henkilökohtaisesti soitettiin torvella jonkin sorttinen fanfaari tuon yhden ison linnan (Kaivan tähän joskus tiedon mikä se oli jos jaksan.(Varsovan kuninkaallinen linna näyttäisi olevan. Tarkistin samalla kun latasin videon Youtubeen.))ikkunasta käsin. Ihan hienon kuuloinen oli ja kiitän toki tästä kunnianosoituksesta Puolalaisia.

Hieman kävelimme vanhassa kaupungissa kunnes oli poikien aika saada jätskit. Päivän kelit oli muuten vallan hienot, mutta vanhassa kaupungissa tuli yksi hetkittäinen sadekuuro. Muutoin siis oli aurinkoistakin, mutta ei silti liian kuumaa. Aika optimi kaupunkipäiväsää.

Presidentin palatsi

Katsoimme suunnan googlemapsista kohti sitä aluetta, jonka oletin olevan keskusta. Siinä ainakin oli ollut ison näköistä, kun bussilla ajoimme ohi. Matkaa oli noin kaksi ja puoli kilomtriä. Reitillä heti alkuun tuli vastaan Puolan presidentin palatsi. Palatsin edustalla oli muistokyltti 2010 lento-onnettomuudessa kuolleelle Puolan presidentille ja hänen seuruleeelleen. Matkalla oli jotain ihan kivan näköisiä kahviloitakin ja jotain kauppoja. Ehkä hitusen kuitenkin vähemmän turistiorientoitunut, kuin itse vanha kaupunki, jossa oli paljon meripihkakorukauppoja, matkamuistokauppoja ja sitten ravintoloita. Juuri muuta ei ollut.

. 

Keskustassa kävimme Burger Kingissä ja KFC:ssä, joilla oli yhdistetyt tilat. Tässä myös hieman lepuutimme jalkoja ja odottelimme Iraa, joka tuli pidempää reittiä käyden syvemmällä vanhan kaupungin ytimessä kuin me.Ruokinnan jälkeen lähdimme käymään ostoksilla. Gabi sai synttärilahjapinoonsa lisää korkeutta alennuksesta löytyneistä Cars 3 autoista.

Ehkä mielestäni vaikuttavimman näköinen rakennus tällä matkala oli tuo kulttruuikeskus, vai mikä nyt olikaan. Sisällä ei toki käyty, mutta ulkoa pällistelin monestakin suunnasta. Hieno rakennus. 

Ilmeisesti joku päämetroasema oli myös tässä liepeillä ja sen yläpuolelle iso kauppakeskus jossa vietimme sitten ihan loppuiltapäivää. Jalat oli tässä vaiheessa jo aika kuluneet, kuten myös muut voimat, joten täällä kierreltiin katsomassa Lucasille vähän uusia kenkiä ja pari lelukauppaa Gabin kanssa. Lisäksi otettiin Gabin kanssa kakut ja juomat. Ira oli jossain toisessa kahvilassa samaan aikaan Lucasin kanssa ja ihan tarkkaan en tiedä millä he herkuttelivat.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 7, Majawaan

10.7.2019

Aamulla herättiin Wigryn luostarin kupeesta sateisen yön jälijltä. Aamullakin ripotteli aika ajoin. Aamupalalla syötiin vähän mitä jäljellä oli ja pojat kävivät syöttämässä rannan lintujakin, jotak olivat tavanneet iltaisella uintiyritysreissulla.

Matkaan lähdettiin ja päätettiin käydä kaupassa heti Suwalkissa. Hieman kierreltiin ristiin ja rastiin, kunnes löytyi paikka mihin auton sai kaupan lähelle parkkiin ja kävimme kaupassa vuorotellen, koska lapset eivät halunneet lähteä autosta kauppaan. Aikaahan tähän menee toki tuplasti, mutta edes osa hermoista säästyy. 

Sitten suuntasimme Iran äidin äidin synnyinkaupunkiin Ostrow Masowieckaan (vai miten tuo kirjoitettiinkaan, pitäisi tarkistaa, vielä jossain välissä) jossa Ira kävi katselemassa paikkoja, kun minä kävin viemässä pojat syömään. Paikallisesta kebabpaikasta itse ostin kebabin ja pojat halusivat hampurilaiset. Hamppareissa unohdin mainita, että vain ketsupia!!!! Virhe! Ei meinannut kelvata kummallekkaan. Kaikenalaista salaattia ja salaatinkastiketta oli, joka ei sitten millään sopinut oikein kummallekkaan. Kaikki raavittiin siis pois ja pojat söivät osan sämpylästä ja pihvistä kompromissina.

Thank you Google

Matkalla  Googlen navigaattori ajatti vähän miten sattuu. Todennäköisesti vika on asetuksissani ja jostain syystä reitinvalinta oli vähintäänkin omituinen. Isommalta tieltä vaihtoi varsin pienlle kinttupolulle. Kymmenen kilsaa oli aika tuskaista menoa, mutta lopulta siitä selvittiin ja katsoimme kartasta itse mihin tässä oikein pitää mennä. Koko alkumatka ajettiin pienten kylien läpi, joten matkavauhti oli aika verkkaistaja kun muistelin, että tässä oli jo viimkesikin motaria ja alkupätkä oli silloin myös työn alla. Ilmeisesti Google lähti johdattamaan meitä kiertotielle heti alussa. Ehkä jotenkin kierrettiin joku tullillinen tie, en tiedä? Vielä ei jouduttu tiestä maksamaan.

Lehmiä tiellä

Niin eilen piti mainita, mutta taisi unohtua. Silloinkin Google ajatti meitä hieman pienempää tietä kuin olis ollut järkevää. Paras reitti Wigryym olisi kai ollut Suwalkiin ja sieltä isompaa tietä. Me mentiin kinttupolkuja, joissa oli lehmävaaaramerkkejä. Syykin selvisi, eli lehmät eivät olleet aitauksissa, tai jos olivat niin samassa aitauksessa kulki myös maantie. Eli lehmät lekottelivat siinä parin metrin päästä asfaltista, ilman mitään niiden tielle kulkemista estävää aitaa. Vielä ei ole nähty tiellä seisovaa ammua eikä siten vaaratilanteitakaan ole syntynyt. Tänäänkin kylttejä näin muutaman, mutta vain yhden lehmän paikassa josta olisi päässyt tiellä itse huomasin.

Haikarat

Haikaroita nähtiin tänään enemmän kuin aiemmin. Mutta vieläkin huomattavasti vähemmän kuin viime reissulla. Tosin viime reissullakin suurin populaatio taisi olla Latvian ja Liettuan länsiosissa, joissa ainakaan vielä ei olla käyty ja näillä näkymin jäävät käymättäkin.

Majawaan 

Tämän jälkeen lähdimme ajamaaan ajatuksena, että jäädään nukkumaan johonkin huoltoasemalle matkalla Varsovaan, tai Warsaw:n (Hieman epäloogista, jos käytän Varsovaa, kun Riikasta käytin nimeä Riga. Toisaalta Warsawn taivutus on hankalampaa ja omapahan on blogini, eli jatkossa mennään myös Varsovalla).. Alun perin oli ajatuksena mennä Camping Wokiin, koska ilmeisesti tässä Camping Majawassa olimme jo käyneet viime visiitillä, eikä se mikään huikea tasoltaan ollut, vaikka kallis kylläkin. Silloin ei oikein edes päästy käymään kaupungissa. Nyt kutienkin se olisi tavoite, joten valittiin hetken mielijohteesta se kohteeksi ja ajeltiin tänne. Tänne oli kyllä autolla muutoin helppo tulla, paitsi, että tänne käännytään kohtuu isolta kadulta aika pahassa paikassa ja juuri olin ohittanut pysäkilät lähteneen bussin ja jouduin jarruttamaan aika lailla ja ilmeisesti bussikin ja taisi tuo minulle ehkä jopa töötätä.

Huomenna olis tavoite käydä katsomassa Varsovan kaupunkia ja Vanhaakin kaupunkia. Saa nähdä mitä sieltä löydetään. Kuvien päivitys blogiin olis ajatus tehdä kunhan ehtii ja ehkä vasta, kun ollaan taas rajattoman netin päässä baltiassa. Tosin tältä päivältä ei aamun linnuruokintaa lukuunottamatta tainnut otoksia kertyäkkään.

Suuri Seikkailu 2019 Episode 6, Puolaan

9.7.2019

Aamulla Kaunassissa pohdimme mitä tehdään tänään. Jäätäisiinkö vielä toiseksi yöksi vai joko jatketaan matkaa. Päätös ei ollut varsinaisesti helppo. Kaunasista jäi kaikki shoppailupaikat vielä näkemättä, jota kuitenkin kehuttiin jossain. Näin kuitenkin tällä kertaa päätimme.

Aamun uintipettymys

Päätimme siis että checkaamme itsemme ulos ja ajamme auton alueen ulkopuolelle parkkiin ja käymme uimassa ja mennään lasten kanssa sellaiseen uintipomppulinnapaikkaan, mikä oli wake boarding keskuksessa tarjolla. Juttelin pitäjien kanssa jo hieman aiemmin kun kävimme katsastamassa paikkoja. Sitten kun oli uikkarit päällä ja pojat jo ottamassa kylmetystä vedessä, niin selvisi, että olivat ryhtyneet siivoamaan sitä linnunkakasta. Kertoivat, että parikymment minuuttia menee. Yli puolen tunnin jälkeen vaikutti että ehkä hikisesti kolmasosa olisi valmiina. Rannalla ollut englantia taitava huuteli pojille linnunkakkahommissa ja kertoi, että menee vielä puoli tuntia. Katsoimme touhua rannalla vielä sen about 45 minuuttia, jolloin pojat häippäsivät mutta jättivät siivousvälineeet vielä lautoille ja selvästikkään eivät olleet vielä lähelläkään loppua. Kävin katsomassa mihin pojat meni, niin tupakallahan nuo lojuivat säkkituoleissa. Ihan mukavaa ja sinänsä varmasti taukonsa ansaitsivat, mutta meillä alkoi jo aikataulu painaa päälle ja päätimme startata ja jatkaa matkaa. Pojat eivät yllättäen kauheasti kitisseet. Ajattelin että olisi ollut valtavakin pettymys, mutta selvittiin melko pienellä nurinalla.

Wigry

Wigryn luostari on karavaanaripalstoilta tuttu pysähdyspaikka ainakin Suomesstas etelään matkaavilla karavaanareilla j apaikan ruokia on kehuttu myös. Päätettiin siis testata myös tämä. Mutta nälissään kiukkuisena olevalle seurueen osalle ei ollut aikaa ottaa selvää parhaasta vaihtoehdosta vaan mentiin kohti Tawernaa. Palvelu oli erinomaisen ystävällistä. Nuori poika ja tyttö pitivät tästä huolen, mutta ruoka nyt ei ollut mitään tajuntaa räjäyttävää.

Luostarin sisällä oli sitten ravintola, jossa ainakin annokset näyttivät selkeäsati paremmilta.Ehkä ensi kerralla.

Agroturystyka u haliny wigry

Alaotsikon nimsieen(Ehkä?) leirintäalueeseen olemme nyt majoittautuneet. Eli tämä on Luostarin vierisellä pellolla. Talon omistaja ilmeisesti tätä pitää. Ravintoakin täältä saisi, mutta maksuvälineenä ei käynyt kortti. Onneksi täällä on vielä eurot kelvanneet, koska muuta käteistä ei vielä ole.

Päivään on kuulunut auringonpaistetta ja myös sadetta. Illalla oli taas vähän viileä ja pojat siitä huolimatta halusivat uimaan. Aika perinteisillä menoilla mentiin siinä mielessä, että Lucas kävi. Gabi kävi puoleen väliin. Toisaalta perinteistä poikettiin siinä, että uimassa oli sorsia ja tuolla hetkellä vielä tuntematon kelluva lintulaji. Tämän etäornitologit tunnistivat nopeasti Nokikanaksi.Taitavat olla paljon ruokittuja, koska poikaset tulivat ihan nokkimaan minun kenkiä ja muutkin tulivat kyllä kovasti lähelle, niin että pojat eivät meinanneet uskaltautua uimaan tai jos uskalsivat, niin koko ajan oli keskittyminen muualla kuin siinä uimisessa.