Huvipuistopäivä

9.6.2019

Suunitelma

Gabi ilmoitti eilen, että huomenna voitaisiin mennä huvipuistoon. Ja mikäs siinä, kun se on ollut mielessä tämän reissun aikana yhtenä mahdollisena kohteena. Kouvolaa lähellä kun ollaan, niin Tykkimäki oli vähän niinkuin tyrkyllä. Itse en ollut myöskään tuolla koskaan käynyt, joten kokemus olisi minullekin uusi.

Aamulla vähän ripotteli vettä parina minuutin pätkänä, mutta noita oli vaikea edes sanoa vesisateeksi, niin lyhyitä pilvien pidätysvaikeudet olivat. Aamupalan nauttimisen jälkeen pojat menivät trampoliinille ja minä rupesin laittamaan leiriä kasaan pikkuhiljaa. Lähdössä kesti melkoisen kauan, koska Gabi oli löytänyt naapurista kivan leikkikaverin, jonka kanssa leikkien lopettaminen oli hidas prosessi, vaikka tiedossa oli huvipuistoretki.

Tykkimäki

Tykkimäellä taidettiin olla noin kello 14:00 paikkeilla. Syötiin autossa pienet eväät, ennen kuin jalkauduimme huvipuistoon. Itse pihistelin, enkä ostanut itselleni lippua kuin vasta kello 16:00, jolloin sai iltarannekkeen. Puisto oli kuitenkin auki kello 19:00 asti, joten kerkesihän siinä ihan kivasti ja pojat vielä asteen enemmän. Melkoisen suuri osa ajasta kului tuollaisessa hoplopin tapaisessa talossa, jossa oli myös trampoliineja.

Tykkimäki jäi mieleen ainakin nyt hyvänä kohteena lasten kanssa. Varsinkin yksin ollessani liikkeellä kaksikon perässä juokseminen on vähän haastavaa ainakin isommassa väkimäärässä. En tiedä oliko päivä jotenkin otollisesti valittu. Lämmintä oli, eikä kastuminen vesiliukumäessäkään haitannut lainkaan, mutta väkeä silti ei ollut missään nimessä liikaa. Sunnuntaikin saattoi vaikuttaa asiaan ja se ettei vielä kuitenkaan ole se kuumin lomasesonki. Mutta kesäviikonloppu nyt kuitenkin.  En tiedä joutuiko yhteenkään laitteeseen jonottamaan niin että ei olisi pääsyt seuraavaan kierrokseen. Lisäksi halukkaille tuo leirintäalue voi olla varsin näppärä, vaikka se jäi nyt kokematta samoin kuin tuo Aquapark. Lisäksi tuossa kupeessa näytti olevan joku saunakompleksi joka vaikutti kivalta. Siihen pitää vaan myös varata ensi kerraksi aikaa, nyt sitä ei oikein enää ollut.

Tykkimäellä myös vaikutti olevan laite, johon minä en uskaltaisi mennä lainkaan. Keinukarusellit on mielestäni aina ollet pelottavampia, kuin mitkään vuoristoradat. Ja Tykkimäellä oli sellainen, jossa nostetaan vielä hirveän korkealle ylläilmoihin pyörimään. Lucas kuitenkin pakotti minut sinne killumaan. Poika meni vielä toki toisenkin kerran kun siinä oli kaksi moodia. En muista enää nimiä, mutta varmaan ne oli "nössömoodi" ja "ei niin nössömoodi". Täytyy myöntää, että hieman yllätyin positiivisesti siihen, että en muista koska viimeksi olisi jännittänyt huvipuistolaitteessa. Korkeista paikoista nyt en lähtökohtaisesti kauheasti tykkää, mutta huvipuistolaitteissa ne ei koskaan ole haitannut, ennen tätä.

Uimaan

Uimassa käytiin vielä kuitenkin ennen kotimatkaa. Tai siis pojat kävi. Itse olin nyt liian nössö. Tuuli oli sen verran yltynyt, että minulla ei ollut enää mitenkään erityisen kuuma. Istuskelin siis rannalla kun pojat pulikoivat.

"Eikö me enää jatketakkaan seikkailua?" -Gabi

Vaatteiden vaihdon yhteydessä Gabille selvisi, että ajetaan kotiin jos suinkin jaksetaan. Poika oli kyllä aina välillä kysynyt, eikö jo voitaisi mennä kotiin, mutta nyt kun kotiinlähtö koitti, oli hieman hämmentynyt kysymys esillä. "Eikö me enää jatketakkaan seikkailua?" "Eikö me mennäkään seuraavaksi eläintarhaan?" Nämä kysymykset pieni mies siis esitti hieman pettyneen oloisena. Muta jääpähän jotain vielä seuraavalle seikkailulle.