13.8.2016
Mökiltä
Aamullahan sitä heräiltiin mökiltä. Tai oikeammin sen pihamaalta asuntoautosta. Aamupalat siinä syötiin poikien kanssa ja tehtiin aamupuuhat. Siitä matka jatkui Kokemäen keskustaan Tulkkilaan, jossa oltiin tehty jonkin sortin treffit vanhempieni kanssa. Kaupassa piti vielä käydä. Meiltä ei varsinaisesti paljon muuta puuttunut kuin pojille luvatut karkkipäivän karkit...
Game on
No siitähän se sota sitten syttyikin. Ensin vietettiin aikaa leluosastolla ja sehän on sitä jatkuvaa, voidaanko ostaa tätä tai tätä kyselyä. Pääsimme lopulta kompromissiin siitä että pojat haluavat vaihtaa karkkipäivänsä pieniin hiekkalaatikkoleluihin. Gabi halusi muovisen helikopterin ja Lucas samaa sarjaa olevan avoauton. No ne lopulta ostettiin, paitsi että Lucas viime hetkillä siinä kassajonossa päättikin vaihtaa vielä karkkeihin. Ehkä itsekin olin tilanteessa liian ehdoton. Olisi pitänyt varmaan hypätä jonosta pois ja jonottaa uudestaan. Ja keskustella asiasta. No lopputulos oli itkupotkuraivarit jotka kestivät lähemmäs tunnin ja tavaroita lenteli melkoisesti asuntoautossa. Lopulta herra rauhoittui ja sovittiin, että hän saa käydä kysymässä voiko auton vielä vaihtaa karkkipussiin. Tämäkin on sinänsä varmasti arvokasta oppia, kun pääsee kysymään kassaneidiltä moista ja ennen kaikkea tekee sen itse. Näin ainakin ajattelin.
Sääksjärvi here we come
No tämähän lopulta rauhoitti tilanteen ja pääsimme jatkamaan kohti uutta perusleiriä Sääksjärvelle. Perille päästyämme parkkeerasimme auton samalle paikalle, kuin olemme parkkeeranneet Kusiaisen saareen mentäessä, eli ihan naapuritontilla tuo nyt hankittu mökki on.
Perille päästyämme vieraitakin oli. Eli naapurustossa Mökkiään pitävät Anna-täti ja Jysky-setä. Jotka käsittääkseni ovat ansioituneet tässä mökin hankkimisprojektissa. Puskaradion kauttahan tämä mökki vanhemmilleni kulkeutui, eikä ollut missään vaiheessa julkisessa myynnissä. Ja mikäs sen mukavampaa kun nähdä mökillä ollessa serkkuja, tätejä ja setiä ja jos vaikka nuo pikkuisetkin tutustuisivat tällä tavoin paremmin pikkuserkkuihinsa, jotka tuolla Annan ja Jyskyn mökillä kuitenkin aika ajoin vierailevat.
Työsiirtola?
Monelle suomalaiselle mökki tuntuu olevan jonkin sortin työsiirtola, jossa käydään tekemässä sitten vielä lisää töitä, kun lomalla ei ole mitään tekemistä. Sinänsä itse olen myös vankkumaton löhöilykulttuurinkin kannattaja, mutta tällä uudella mökillä on asioita jotka vaativat hieman kehittämistä. Paikalla ei olla kauhean paljon ilmeisesti viime vuosina vietetty aikaa, mikä näkyy polkujen umpeen kasvamisena ja yleisenä pusikoitumisena. Monta perusasiaa on todella hyvällä tolalla ja jotain asioita on mitkä vaativat pikkaisen laittamista.
No työthän aloitettiin saman tien. Jysky tuli naapurista vielä kunnon siimaleikkurin kanssa ja ajeli pahimpia heinikoita pois sekä mökin läheisyydestä, poluilta, että ajotieltä. Janin kanssa alettiin kaivaa talon ympäristöä, jotta ilma vaihtuisi mökin alta. Maa-aines oli eroosion takia ilmeisesti pikku hiljaa valunut mäkin alimpia lautoja vasten ja tuo ilmarako piti kaivaa uudestaan esille.
Mökin takaa kaadoin myös puita ja polkujen varsilta ihan lähimpiä puita ja pensaita. Samalla kävin raivaamassa tuon parkkipaikalle tulevan tien reunustavien puiden tielle kurkottavat oksat, jotta pääsisin asuntoautollakin tuonne perille...
...No en päässyt...
Saunassa toki kävin ensiksi ja sauna osoittautuikin varsin tilavaksi ja löylytkin olivat hyvät. Ehkä hieman tehoa kiukaaseen lisää tai kovempi lämmitys voisi olla kokeilulistalla. Toisaalta nyt lämpö tulee mukavan lempeästi. Kahdella aikuisella miehellä ja kahdella lapsella tilaa jäi vielä toiselle mokomalle. Tilaan on sekä saunassa, että lauteilla todella hyvin mökkisaunaksi. Laskeskelin siinä saunan tilavuutta ja tuollainen silmämääräinen arvio saunan kooksi oli noin 4x3 metriä.
Niin ja mihin en päässyt. No saunan jälkeen lähdin hakemaan jotain asuntoautosta ja päätin siinä saappaat jalassa ja pelkkä pyyhe päällä lähteä ajamaan autoa tuonne parkkipaikalle. Ihan täyttä varmuutta ei ollut saanko käännettyä autoa, jonka toki arvioin aika katastrofaaliseksi tilanteeksi, koska tien vieressä oli muutama mojova kivi ja muutama puu aika lähellä. Kapein paikka on heti alussa,, jossa toisella puolella täysikasvuisen(toistaiseksi tunnistamattoman puulajin) puun runko ja toisella puolella vajaa puolimetriä korkea lohkareen yläosa (siirtäminen ilman väkivaltaista hajottamista lienee mahdotonta). Siitä ajoin hyvin tarkasti ja pääsinkin etenemään ja lähdin kiihdyttämään mäkeä ylös... Kunnes mutkan jälkeen auto alkoi sutia. Ensimmäinen kerta kun itse törmään tilanteeseen josta on tullut karavaanarien keskustelupalstoilta luettua, eli etuvetoisen asuntoauton ongelmallisuuteen liukkailla. Talvella kun ei ole tullut matkailtua.
... No niin...
Siinä sitä oltiin. Jumissa rinteessä. Jarrut pohjassa. Kännykkää siinä rupesin miettimään, että voisin soittaa apua jos joku vaikka ohjaisi minua peruuttamaan. Mutta kännykkähän oli mökissä laturissa. Siinä sitten tööttäilin hetken yksikseni. Ei ristin sielua. En nyt kehdannut silti ihan - - - . . . - - - hätäsignaaliakaan tööttäillä ihan vielä. No sitten ei muuta kuin peruuttamaan hyvin varovasti ja kun normaalisti joutuu luottamaan peileihin, niin nyt mentiin ihan vaan tuurilla ja huonolla muistilla. Sen verran alemmaksi pääsin, että uskalsin jättää auton käsijarrun varaan ja kiiruhtaa viemään renkaiden alle kiilat. Ja sitten hakemaan mökistä apua. Niin ja autoa luonnollisesti en uskaltanut sammuttaa, kun mystiset käynnistysvaikeudet taas vaivasivat ennen parkin vaihtoa. Isä ja Jani tulivatkin sitten auttamaan. Siinä hetken yritettiin uudestaan ylöspäin ja sitten melkoisen kauan sitä että auton sai siten että pääsi peruuttamalla edes pois. Lopulta tuo toki onnistui ja semmoinen puolentoista tunnin projekti saappaat jalassa ja pyyhe päällä kulminoitui siihen, että parkkeerasin samaan paikkaan mistä lähdinkin.
Kylmä yö
Niin lähtöhuumassa unohtui tältä reissulta jotain .Minun peitto. Menin sitä hakemaan makuuhuoneesta melkein viimeisenä asiana, mutta ilmeisesti päätinkin ottaa pelkän iPadin peiton sijaan. Henkisestihän iPdi tuotti kyllä kaivattua lämpöä, mutta kyllä jälkimmäisenä yönä oli hivenen kylmä. Ja kun Gabriel taas ei halunnut pitää sukkia eikä välillä omaa peittoakaan, niin siitäkin tuli raivari jos toinenkin, kun yritin neljän aikaan selittää, että täällä nyt vaan on niin kylmä että kyllä laitat peiton päälle.
Yksi kesän projekteista on ollut peittojen hankkiminen, asuntoautoon, mutta nyt ei oikein enää kannata. Ehkä ensi keväänä sitten. Nythän niille pitäisi jostain keksiä heti joku varastointipaikka talvea varten.
Rio 2016
iPadilta tuli tällä reissulla taas valvottua olympialaisia varsinkin yöllä, kun lapset olivat jo nukahtaneet. Pikkaisen kun olisi isompi ruutu, niin ei tarvitsisi edes miettiä televisiota ainakaan suomessa matkaillessa. Datasiirto Keski-Euroopassa lienee 4g:llä tosin niin kallista, että pidemmän päälle niillä reissuilla jokin toinen vaihtoehto voisi olla validimpi.
Summa summarum
Kaiken kaikkiaan siis tapahtumarikas reissu. Ja kerkesi tapahtua kaikkea jännää. Ja lopulta kaikki tuli ehjinä takaisin, autokin. Mökillä on vielä tutkittavaa ja kehitettävää vaikka millä mitalla. Seuraavana reissuna saattaisi olla Venetsialaisten aikaan. Jos saisi vaikka ampua raketteja, vai onko se vaan merenrantalaisten juttuja? Silloin mentäneen kyllä tavallisella autolla, kun majoitusongelmaa ei pitäisi olla, kun Kaisat on varanneet matkan Ruattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti