Finaali

15.7.2018

Aamu startattiin Kesämaan viereiseltä leirintäalueelta. Huoltotoimenpiteiden suorittamisen jälkeen pohdittiin mihinkäs nyt ja laskeskeltiin, että kaksi päivää aikaa ajaa ja pitäisi olla Karjalohjalla. Eli ehkä on viisainta jos ei halua huomenna viettää koko päivää ratissa lähteä valumaan takaisinpäin.

Punkaharjun vanha tie

Isäni antoi vinkin, että kannattaa ajaa vanha yie sen harjun huippua. Taitaa olla nimetty Harjureitikai nykyään kylteissä. Uusikin tie on mielesäni maisemiltaan, komea, mutta tämä todellakin kannatti. Huikeita näkymiä kummallekin puolelle ja pysähdyspaikkoja on monta. Reitillä olimyös jätskikioski josta pojat ottivat jäätelöt sillä aikaa kun minä kävin uimassa. Lopulta Gabikin tuli pulahtamaan. Tämän jälkeen käytiin hetki ihmettlemässä metsämuseo vai mikä tuo Lusto nyt olikaan. Lippuja ei tällä kertaa kuitenkaan ostettu vaan jatkettiin matkaa. Ajelimme Parikkalan ja Imatran ohi takaisin Lappeenrantaan, jossa söimme, tai pojat söi, ja kävimme kaupassa.  Sitten alkoikin olla jo kiire.

MM 2018 huipennus

Kova oli kiirus leirintäalueelle ja finaalia katsomaan. Ensimmäinen paikka ei kelvannut jonkin ainakin hetkellisen datasignaalin heikkouden takia, joten vaihdoimme ylemmäs leikkikentän toiselle puolen. Matsi tuli siis jo kello kuudelta ja olikin Ranskan näytöstä. Ranska vei siis mestaruuden 4-2 voitolla Kroatiasta varsin ansaitusti.

Niin ja se leirintäalue...

Purho oli sen nimi ja oli kyllä ihan positiivinen tapaus.  Hyvä puulämmitteinen sauna, johon ehti vielä finaalin jälkeenkin tunniksi. Kelpo leikkipaikka jonka ympärillä paikkoja, joten lapset sai hyvin leikkimään ja valvonta onnistui ja leikkipaikka oli myös hyvin aidattu. Pieni jalkpallokenttäkin olisi löytynyt. Lucas oli kovasti mielissään polkuautotarjonnasta. Gabi rohkaistui uimaan vihdoin kovan lahjonnan avulla kellukkeiden varassa, josta sitten saunanjälkeen kerrottiin kaikille tuntemattomillekin halusivat he kuulla asiasta tai eivät. Suosittelen kyllä paikkaa lapsiperheille ainakin oman kokemuksen perusteella.