Torun

20.6.2015

Juhannuspäivä

Juhannuspäivän aloitimme ilmoittamalla leirintäalueella, että jäädäänkin nyt ainakin kahdeksi yöksi. Paikka on siis ihan mukava. Varmaan enemmän reissanneet tietävät paremmistakin, mutta ei tässä mitään erikoista valittamista ole. Ja lisäksi kun tuo itse kaupunki kiinostaa, niin miksikäs ei.

Nikolaeus Kopernikus

Ja mikäs kiinnostaessa. Kaupungin vanha osa on säilynyt käsitääkseni jostain keskiajalta, joskin ihan alkuperäinen linna on jossain määrin tuhottu paikallisten jonkun kapinan seurauksena joskus 1500 luvulla. Kaupunki on Kopernikuksen syntymäkaupunki. Tai ainakin se on asunut täällä. Kävimme Koperniuksen talossa ja keskustassa oli miehen patsas.

Hyviä päätöksiä

Eilinen päätös poistua motarilta ja suunnata Berlinin suunan sijaan tänne päi oli tähän astisista matkustuspäätöksistä paras. Kaupunki oli varsin mukava ja nähtävää olisi vielä ainakin toiseksi päiväksi pelkästään tuossa vanhassa kaupungissa. Muu osuus ei nyt ehkä sitten erityisemmin kiinosta, vaikka ihan mukavaa sekin voi olla. Keskustassa on jonkin asteinen autottomuus, vaikka parkissa jotain autoja olikin. Yhtään ajavaa autoa keskustassa en tainnut koko päivän aikana nähnyt, mikä on kahden karkailevan lapsen kanssa  pelkkää plussaa. Kaupungissa oli lukematon määrä kahviloita ja ravintoloita, joiden tasosta en osaa sanoa, kuin siltä osalta kuin tuli kokeiltua, eikä valittamista ole. Hintatasokin on Suomalaisen mielestä varsin huokea. Söimme porukalla ison tonnikala salami-Pizzan ja kaksi limua ja kaksi mehua ja hinta tälle oli jotakuinkin kymmenen euroa. Pizzan pohja varsinkin oli vielä erinomainen ja paikka varsin viihtyisä, ainakin terassilla ja se mitä ovesta sisään kurkistin.

Tämä paikka todellakin parasni kuvaani Puolasta. Ja juuri tällaisten kaupunkien näkeminen on se syy miksi näille matkoille on kiva lähteä. Planetaarioon ei saatu Lucasin kanssa lippuja ja jäljellä olevat esitykset oli sitä paitsi vain Puolaksi.

Pojille ostettiin torilta miekat ja huotrat ja Lucas on ainakin varsin innokas ritari.

Ensimmäinen päivä paikallaan

Tämä oli siis reissun ensimmäinen päivä kun autoa ei ole edes liikutettu. Auto on seisonut kuin tatti ja sinänsä koko päivän aivan tyhjän panttina, kun olemme itse kävelleet kaupungilla. No aikansa kutakin ja vaikka täälläkin ehkä löytyisi ainakin yhdeksi päiväksi nähtävää matka taitaa jatkua huomenissa kohti pohjoista Saksaa. Tai eihän sitä koskaan tiedä.

Vesipumppu

Vesiä emme ole saaneet tähän asti toimimaan. Tänään oli ensimmäinen päivä kun todella pääsin perehtymään asiaan. Aikaisemmin olin kokeillut vain tuota pumppua ja todennut että vettä ei tule. Laitoin kysymystä Karavaanari.org sivustolle,  josko jossain olisi jokin pääventtiili mikä pitää avata. Vinkkiä tuli seurata putkia. Tämän tein ja totesin etten löydä mitään. Huomasin että pumppu laukaisee vähän ajan käytön jälkeen sulakkeen. Avasimme kaikki poistoventtiilit ja sitten pumppu käyntiin. Yhtäkkiä käyntiääni muuttui. Kokeilin laittaa tämän jälkeen poistoventtiilit kiinni ja pumpun käyntiin, niin todellakin vettä alkoi tulla hanoista. Hienoa. Nyt on vedetkin. Jos sitä kohta uskaltautuisi kokeilemaan vielä tuota WC:täkin. 

Changes

19.6.2015

Varsova

Aamulla heräsimme siis leirintäalueelta Varsovassa. Ilta oli oikeastaan ensimmäinen kesäinen yö, mitä on omalle kohdalle tänä kesänä sattunut. Sellainen mukavan lämmin ilta siis, jossa pärjää niin myöhään sortseilla ja teepaidalla, kuin suinkin huvittaa. Aina aikaisemmin on ollut kylmä, tuullut, satanut tai kaikkia näitä yhtäaikaa. Kävimme tekemässä pienen iltakävelyn edellisiltana lasten kanssa ennen nukkumaanmenoa leirintäalueen ympäristössä. Eipä tuossa paljon vielä nähtävää ollut, mutta ihan kiva pitkän ajopäivän jälkeen.

Silja-Line

Aamulla pohdimme sitten jatkosuunnitelmia ja aloitimme sillä, että vihdoinkin löimme lukkoon paluusuunitelman. Eli tulemme Ruotsin läpi. Pitääkin laittaa viestiä ruotsin sukulaisille, että ollaan ajamassa läpi nyt ainakin. Suunitelmissa on myös ainakin säiden salliessa viedä pojat Legolandiin ja Skara Sommarlandiin. Näistä ehkä tuo Sommarland on vielä enemmän säiden armoilla, kun siitä sen verran iso osa on tuota vesipuistossa polskimista.

Siljalla siis tullaan takaisin, koska Viikkarissa oli tämän kokoisilla autoilla tilat myyty. Hintaa kertyi autolle, kahdelle aiukuiselle ja kahdelle 0-5 v lapselle 146 €uroa sisältäen halvimman luokan hytin. Kyseessä siis päivälaiva. Lähtö on 7.10 aamulla ja lähtöselvityksessä oltava 6.10. Tämä tarkoittaa jonkinasteista yöpymistä satamassa. Vielä on epäselvää tullaanko paikalle yöllä niin että pojat vaan nostetaan nukkuvina penkeistä sänkyyn, vai tullaanko jo illalla ja syödään iltapalat siinä parkissa ja painutaan pehkuihin ja herätään aamulla jonosta. 

Oi niitä aikoja....

Kerran aikaisemmin tämä on tullut tehtyä, tosin silloin taisin nukkua itse Kleinbussin lattialla, Samulin ja Tukkisen nukkuessa penkeillä ja Markus taisi nukkua asfaltilla auton vieressä. Lopulta aamulla Kleinbus työnnettiin laivaan. Näätänen pakeni paikalta jo edellisen iltana yölaivalla.

Everstin kanat

Matkaa posotettiin sitten suunitelman selvittyä, että menemme kohti Berliiniä pitkin A2 moottoritietä Lodzin ohi. Pysähdyimme syömään KFC:ssä osittain nettiyhteyden perässä. Allekirjoittaneen piti saada laitettua yksi työhakemus bittiavaruuteen. Moottoritiellä ajaminen oli rennompaa, kuin tuolla Via Balticalla tai sen kiertoreitillä. Vaikka Moottoritiellä ohi pamautteleekin, milloin mitäkin autoja melkoisella vauhdilla on tuo rentouttavampaa, kuin noilla kaksisuuntaisilla teillä, joissa nämä sankarit menevät ohi vähän miten sattuu. Itse en ole ohittanut muita kuin traktoreita pari kappaletta ja yhden mopoauoton, eli mauton.



Ja takaisin sitten itse asiaan, eli tuon pysähdyksen jälkeen saimme idea jäädäkkin vielä yhdeksi yöksi Puolaan, kun bongasimme kirjastosta lainatuista Puolakirjoista sellaisen paikan kuin Torûn. Sinne siis suuntasimmekin motarilta, ennen Poznania.

Tietulli

Tietulli oli ikävä yllätys. Ei sen takia, että sen olisi joutunut maksamaan vaan siksi, että kortti ei kelvannut, vaikka yritettiin kahtakin eri Visaa. Luukulla "palvellut" täti oli myös kaikin puolin nihkeän oloinen, että eipä harmita, etten kyseistä henkilä tunnekkaan. Ja luonnollisesti yhtään sanaa muuta kuin Puolaa ei kohtuullisen nuoren oloinen nainen osannut. Eli nyt pitikin olla sitten käteistä. Eurot sentään kelpasivat, tosin vaihtarina saatiin Puolan rahaa.

Torûn

Leirintäalue löytyi myös kirjasta ja siinä oli jonkinlainen hämärä kirjallinen tieto, että muutama kilometrin kartan ulkopuolella ja etelässä. Sieltä siis yritimme tulla ja kuin sattumalta tällä kertaa onnetar oli puolellamme ja havaitsimme leirintäalueen merkin tiellä. Innosta pinkeänä seurasimme niitä ja löysimmekin varsin mukavan oloisen leirintäalueen, jolla kaikki ainakin toistaiseksi tuntuu toimivan ja palvelukin on vaihtunut Varsovan tylystä ihan leppoisaan. Lisäksi hinta on meidän porukalle  kuulemma 64,50 paikallista valuuttaa, eli karvan alle puolet Varsovan huomattavasti nihkeämmästä leirintäalueesta.

Kaupunkia kehuttiin Puola kirjassa hienoksi ja tämän hetkinen fiilis leirintäalueenkin yleisestä mukavuudesta johtuen on, että suunnitelmat muuttuvat jälleen ja jäämme mahdollisesti kahdeksi yöksi. Paitsi jos sää on ihan kammottava.

Ja päästiinhän sitä nyt vielä Juhannusaattona grillaamaankin.

Internjet

Niin monta päivää ollut tässä Internjet ja nyt se sitten taas on, niin olen siirtänyt tekstejä notepadilta tänne bloggeriin ja yritän huomenissa paremmilla voimilla sitten latailla ehkä jotain viime päivien kuviakin.